Suomen kieltä tutkiessani ja Wäinämöisen kummallisia retkiä
katsellessani Kalevalasta johtui kerran mieleeni muukalainenki uros
Herkules. Minä ajattelin, että Suomen rahvaskin ehkä mielellänsä
katseleisi jotaki kertomusta tästä mainiosta Kreikan uroosta, joka
oli maailman voimallisin mies. Hänen syntymisensä tapahtui noin
toista tuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymistä. Kansakunnat
elivät vielä silloin pakanallisuuden pimeydessä ja palvelivat
siis epäjumalia, joilla kansan papit ja päämiehet sanoivat olevan
jnmalallisia omaisuuksia, mutta kumminki silmät, korvat ja kaikki
muut jäsenet, niinkuin ihmisilläki sekä siihen vielä ihmisen luonnon
heikkouksiakin. Kun papit (oppineet) ja muut päämiehet kuuluttivat
kansalle esimerkiksi, että sillä ja sillä jumalalla tahi jumalattarella
oli niin ja niin monta poikaa tahi tytärtä, ja siihen sitte osasivat
jutella pitkät junat kummallisia tarinoita näistä jumalista tahi
jumalattarista; niin kansan täytyi uskoa kaikki todeksi, vaikka
jutteliat olisivat kuinki mahdottomia tarinoineet; sillä mistäpäs se
sivistymätöin kansa paremman tiedon sai. Tällä keinoin saattoivat nämä
jutteliat syyttää omia heikkouksiansaki näkymättömien jumalien päälle,
jotka kumminki heidän tarinoissansa usein olivat näkyväisiäkin. Jos
joku mainiompi mies sattui löytymään, kas siitä oli näillä juttelioilla
kohta koko tarut. Ne eivät suinkaan jättäneet pois mitään kummempaa
tapausta sen elämästä, elleivät vaan liene kertoneet koumin koristusten
kanssa. Kyllähän vanhat muistomerkit, sota-aseet ja sen semmoiset
tosin näyttävätkin, että ennemmäiset ihmiset ovat olleet paljoa
voimakkaampia, kuin nykyiset, ja tottahan siis vanhoissa tarinoissa sen
aikuisten ihmisten ihmetöistä lienee perääkin. Siihen aikaan tapeltiin
sodissakin käsikähmässä, ilman ruutien avutta, jousilla, keihäillä,
viskimillä j.n.e. eikä niin kuin nykyjään tykillä, kiväärtillä j.n.e.,
sillä silloin ei vielä tietty mitään koko ruutien jutusta.
Wanhojen tarinoiden mukaan oli Herkules kuulu ihmeellisen voimansa,
kummallisen sukuperäsyydensä ja sadunmoisien retkiensä tautta.
Koska Herkule'n somat retket siis johtuivat mieleeni Suomen
kieltä tutkiessani, ja kun niistä tiedäkseni ennestänsä ei ole
varsinaista tarinata Suomeksi; niin minä rupesin opetellessani niitä
kirjoittelemaan. Mutta kun Herkule'n (niin kuin Wäinämöisenki)
elämänkertomuksessa tavataan monta ylenluontoista seikkaa, niin minä
katsoin soveliaammaksi kertoa niitä runoilemalla kuin suorasanaisesti
kirjoittamalla. Lieneekö runoilemiseni onnistunut tahi ei, sitä en
kykene sanomaan. Kun raudan sepän oppipoika tekee ensimäisen kalun
raudasta, niin sitä ei -- luullakseni -- kovin paljon toruta, josko
kalu onki vähäkelpoisempi kun mestarin omatekemänsä; lieneekö runosepän
ensikertalaisella oppipojalla semmoista armoa vai ei?
Ohjeena tähän teokseeni on mulla ollut paraastansa. "Den klassiska
fornålderns Hjeltesagor af Gustaf Schwab", mutta sitä en ole kumminkaan
jokapaikassa seurannut, sillä "Allmän Mytholigi af C. Deleen" ja eräs
"Konversationslexikon" ovat monessa kohti olleet johtonani.
Enin osa Suomen kansasta, ei varmaankaan tiedä mitään Kreikalaisten
jumalais-sadustosta; senpä tautta seuraa tässä lyhykäinen selittely
sekä niistä jumalista että monjaista muistaki nimistä, joita näissä
runoissa tavataan.
Selittelö.
_Akeloos_, muuan virran jnmala eli haltia. Sen vanhemmat sanottiin
olleen Oceanus ja Thetys.
_Alkmene_, kuningas Elektryonin ja Lydiken tytär, tuli kuningas
Amphitryon kanssa naimiseen sillä välipuheella, että tämä kostaisi
Teledoailaisia Alkmenen tapetun veljen tautta. Amphitryo meni
kostamaan, mutta sillä aikaa kävi Jupiter Amphitryon näköissä Alkmenen
luona yöjalassa. Amphitryon kuoltua tuli Alkmene toiseen naimiseen
Rhadamantus-nimisen tuomarin kanssa.
_Amatsonit_, eräs sotaisa vaimokansa. Niitä sanotaan olleen monessakin
maassa, mutta ne Amatsonit, joita vastaan Herkules soti, asuivat
Pontus maalla Wähässä Asiassa. Miehet olivat niiltä ensin kuolleet
sodassa melkein kaikki, ja kun niistä, mitä vielä oli jäänyt jälelle,
kumminkaan ei ollut paljon turvaa; niin ne tappoivat itse viimeisetkin
ja laittoivat omituisen valtionsa, jossa asujamet olivat ainoastansa
vaimonpuolia, ja jota eräs kuninkaatar hallitsi. Amatsonit olisivat
kumminki luonnon mukaisesti miehittä hävinneet peräti, mutta ne kävivät
joka vuosi parvittain liki valtakunnissa miehien kisassa ja pitivät
sitte ainoastansa tyttölapset itse, mutta pojat löivät he hengettömiksi
tahi lähettimet isien luokse. Kahdeksan vuoden vanhasta poltettiin
näiden tyttölasten oikean puoleista rintaa, jotta se ei pääsisi
neitojen aikaihmiseksi tullessa kasvamaan semmoiseksi pullukaksi kun
vasemman puoleinenki, sillä se olisi ollut sotiessa haittana, muka
jousen pannen tiellä jousen jänttä jännittäissä, ja jousella sotiminen
oli kumminki koko kansan paras sotimakeino. Siitä syystä kutsuttiinki
niitä (Kreikan kielellä) Amatsoniksi, joka merkitsee rinnatointa.
_Amor_ (latinainen nimitys), rakkauden jumala. Sen Kreikalaiset
nimet olivat Himeros ja Eroos. Hänellä sanottiin olevan kultaiset
siivet, hyvä jousi ja viinellinen teräviä rakkauden nuolia, joista
kultakärkiset pystyivät, mutta lyijykärkiset kimposivat takasi.
_Amphitryo_, Thiryns-nimisen kaupungin kuningas. Hänen isänsä nimi oli
Alkeys. Hän sattui vahingossa tappamaan setänsä Elektryonin ja muutti
sen jälkeen Thehen kaupunkiin, jossa hän sai Elektryonin tyttären
Alkmenen puolisoksensa. Hän oli silloin sotimassa Teleboailaisia
vastaan, kun Jupiter rakastuneena kävi hänen näköisenä Alkmenen luona
yöjalassa.
_Anttäus_, eräs jättiläinen Libyan erämaalla, sai taistellessansa
Herkule'n kanssa silloin aina uutta voimaa, kun jalkansa hipasivat
maata, mutta Herkules kouristi hänet kohona kuoliaksi.
_Apollo_ (Phoebos) Jupiterin ja Latonan poika. Hän oli niin kaunis
ja selväpäinen, että häntä kutsuttiin auringoksi. Hänen sanottiin
keksineen jousella-ampumakeinon, ennustamisen, harpulla eli kanteleella
soitannon ja vieläpä laulujen tekemisenki. Apollon kuuluisin
ennustus-paikka (Orakeli) oli Delphin kaupungissa. Tämän jumalan
sanottiin Pythialle ilmoittavan ennustuksia, joita Pythia ilmoitti
temppelin papille ja papit vasta kysyjille.
_Atlas_, eräs jättiläinen, Japeto'n poika, oivallinen tähteinselittäjä;
lienee siitä sanottukin hänen kannattelevan taivaan vaskikantta. Hänen
sanottiin seisovan taivas hartioilla sillä vuorella Afrikassa, jota
vieläkin kutsutaan Atlas-vuoreksi.
_Bistonit_, eräs kansakunta Thrakeiassa.
_Delphi_, muuan kaupunki Phokis maalla. Tämän kaupungin luulivat
Kreikalaiset olevan maailman navalla; ehkä siitä syystä, kun se
oli rakennettu korkean kunnahan kukulle, ja kun siinä oli Apollon
Orakeli ja sen ennustustemppeli, joka oli rakennettu semmoisen
vuorenrotkon päälle, josta sanottiin nousevan pyhää ennustushöyryä.
Sekä Kreikalaiset että muukalaiset, ylhäiset ja alhaiset, riensivät
lahjoinensa tätä Orakelia kysymään. Sillä keinoin sai Orakeli niin
paljon hyvyyttä, että sen omaisuutta verrattiin Persian kuninkaan
tavaroihin.
_Epimetheys_, Japeto'n poika, jonka sanottiin luoneen huikentelevaisia
ja tuhmia ihmisiä samate kuin veljensä Prometheys nerokkaita ja
viisaita. Hänen tyttärensä Pyrrha ja Prometheyksen poika Deukalion
olivat Hellenin vanhemmat, jonka pojista taas Kreikan kuuluisimmat
sukukunnat sikisivät.
_Hebe_, nuoruuden ja kauneuden jumalatar, Jupiterin ja Junon tytär,
jonka Herkules sai taivaasen päästyänsä morsiameksensa.
_Herakleides_ (Herakeäs) merkitsee Herkule'n poikia ja muita perillisiä.
_Hesione_, Trojan kuninkaan Laomedonin tytär, jonka Herkules vapautti
meren pedosta, ja jonka tautta perijuuriansa Trojan kuulu sotakin vielä
syttyi.
_Hesperidet_, kolme jumalallista impeä, jotka asuivat Atlantin meren
puoleisella Afrikan rannalla. Niiden nimet olivat Aegele, Arethusa ja
Hesperethusa. Morsiamena ollessansa lahjoitti Juno Jupiterille kolme
omenapuuta, jotka kasvoivat kultakuorisia omenoita. Nämä puut istutti
Jupiter Hesperidien yrttitarhaan ja niiden vartiaksi pantiin satapäinen
tultasuitsuava lohikäärme.
_Hippolyta_, Amatsonien kuninkaatar, jonka kullasta ja päärlyistä
tehdyn, kalliin miekanhankkiluksen Herkules suurella vaivalla hankki
kuningas Eurystheykselle. Hippolyta joutui viimein Kreikan maalle
Theseus uroon puolisoksi.
_Japetos_, eräs jättiläinen, Uranus-jumalan poika, Kreikalaisten
kuuluisammien kansakuntien esi-isä.
_Jolas_ (Jolaus), Iphikle'n poika, Herkule'n ohillinen ja sotakumppali.
_Iphikles_, kuningas Amphitryon ja sen puolison Alkmenen poika,
Herkule'n kaksoispuoli. Iphile'n olisi luonnon mukaisesti pitänyt
syntyä kolmea kuukautta ennen Herkulesta, mutta Jupiterin sanottiin
tahtoneen säästää Alkmeneä sillä keinoin, että hän salli oman
poikansakin Herkule'n syntyä yksin ajoin Iphikle'n kanssa.
_Juno_, jonka vanhemmat olivat Saturnus ja Rhea, oli rikkauden ja
yltäkylläisyyden jumalatar, Jupiterin sisar ja puoliso ja siis
ylimäinen jumalatar. Jupiterin sanottiin kosineen Junoa käkenä, mutta
vähäpä tuosta; häät pidettiin sitä suuremmat Enosialaisten maalla,
Therenus-virran luona. Kaikki jumalat ja kaikki ihmiset kutsuttiin
häihin. Muut kaikki tulivat mutta impi Kelone ei tullutkaan. Tämä
nauroi vaan koko näillä häillä ja sanoi Merkurius-nimiselle kutsujalle
sitä tätä esteeksi, jonka tautta hän ei ollut pääsevinänsä kotoansa.
Jupiter närkästyi immen ylpeydestä ja käski Merkuriuksen viskaamaan
koko immen huoneinensa virtaan. Kelone muuttui virrassa kilpikonnaksi,
joka sittämöiten kantaa huonettansa selässänsä ja saapi pahan kielensä
tautta olla aivan äänetöinnä. Tämä jumalallinen parikunta ei kumminkaan
elänyt hyvässä sovussa; riita ja tora ei loppunut paljon milloinkaan.
Juno nenittelikse usein Jupiterille kuolevaisten kauniittarien luona
käymisestä ja Jupiter juonitteli taas milloin mistäkin Junolle sekä
rankasikin toisinansa. Juno kiusasi niitä lapsia, joita Jupiterilla oli
kuolevaisten kauniittarien kanssa ja laittoi kerran suuren tuuliaisen
Herkulestakin hukuttaaksensa, mutta silloinpa Jupiter suuttui ja pani
Junon riippumaan kaulastansa pitkien kultaketjujen nenään taivaan
ja maan välille, ja ripusti hyvin suuret summattomat pajanalaisimet
kumpaiseenki jalkaan painamaan. Vulkanus yritti päästämään äitiänsä
siitä piinasta, mutta Jupiter tarttui Vulkanuksen jalkaan ja viskata
rutkautti hänet taivaasta alas. Wiimeinki päästi hän itse Junon
irti, mutta Juno ei koskaan unhottanut sitä leikkiä ja yllytti vielä
Jupiterin pojat sotimaan isäänsä vastaan.
_Jupiter_, Saturnuksen ja Rhean poika, monen vanhan aikuisen kansan
ylimäinen jumala, muiden jumalien kuningas ja koko luonnon herra,
jonka sanottiin päätänsä nyökäyttämällä saaneen taivaan ja maan
järisemään. Ukkoisen tulet ja nuolet olivat hänen vallassansa ja niillä
hän rankaisi ketä hän tahtoi. Hänen sanottiin voittaneen kaikki muut
veljensä sodassa, mutta Neptunus ja Pluto jäivät voittamatta. Hän jakoi
vallan näiden kanssa. Omaksi osaksensa sai hän taivaan, ja jumalien
kuninkaan nimen. Neptunus sai meret ja Pluto Manalan.
Jupiteria palveltiin yleisemmästi kun muita jumalia, ja hänelläkin
oli monta nimikko Orakelia, esim. Dodona, Ammon Libyassa, Trophono'n
rotko j.n.e. Hänen sanottiin usein käyvän maallakin milloin missäkin
haamussa, esim. kuningas Amphitryon näköissä Alkmenen luona yöjalassa.
_Jättiläiset_ (Wäkiturilaat) olivat Uranus-jumalan ja Manalan akan
poikia, jotka usein sotivat jumalia vastaan. Ne olivat hirveitä kaikin
puolin; monjailla oli 100 kättä ja 50 päätä. Herkuleskin soti niitä
vastaan jumalien apuna. Siinä sodassa kaatui jättiläiset Argius,
Aleoneys, kaksi Aloides-nimistä, Klytius, Enkelados, Ephialtes,
Eurytos, Hippolytos, Othos, Pallas, Polybetes, Porphyrion, Thaon,
Tityos ja Typhon, joka oli julmin koko jättiläis joukosta ja peloitti
jumalia enemmän kuin kaikki muut jättiläiset yhteensä.
_Kreon_, Theben kaupungin kuningas, Herkule'n Megara-nimisen puolison
isä.
_Laomedon_, Trojan kaupungin kuningas. Hänen vanhempansa olivat Julus
ja Erydike. Hän hallitsi 29 vuotta, teetti muurit Trojan ympärille ja
satamaan vahvat varustukset vihollisia vastaan.
_Megara_, kuningas Kreonin tytär, ensimältä Herkule'n puoliso, mutta
ne eroisivat toisistansa vapatahtoisesti ja Megara tuli sitte Herkulen
sotakumppalin ja heimolaisen Jola'n puolisoksi.
_Merkurius_ (latinainen nimitys) Kreikalaisten Hermes, Jupiterin
ja Maijan poika, kaunopuheliaisuuden, matkamiesten, kauppamiesten,
ystävyyden ja rauhan jumala, jumalien (varsinki Jupiterin) lähettiläs,
tulkki ja palvelia, jonka tautta hänellä oli yötä päivää enemmän
työtä tuin muilla jumalilla kellään. Hällä oli aina leveäliepeinen,
siipiniekka matkalakki päässä, kahdesta käärmestä tehty siipiniekka
matkasauva kädessä ja hyvin pitkät mustat siivet kantapäissä. Lakin
siivet olivat valkeat ja sauvan toiset siivet mustat, toiset valkeat.
Mustilla siivillä lenteli hän Manalassa ja valkeilla taas joka paikassa
muualla.
_Minerva_, Jupiterin tytär, viisauden, taidon, tieteiden ja sodan
jumalatar. (Nimitykset Pallas ja Athene merkitsevät samaa jumalatarta.)
Minervan sanottiin syntyneen sillä lailla, että Jupiter ensin nieli
elävältä Metis-nimisen immen, jonka jumalien Orakeli oli sanonut
synnyttävän semmoisen pojan, joka veisi Jupiterilta vallan; nieltyänsä
alkoi hänen päätänsä kivistää ja hän meni Vulkanus-nimiseltä pojaltansa
neuvoa kysymään, sillä Vulkanus oli jumalien seppä, ja vieläpä
jonkullainen pappakin. Vulkanus otti silloin hyvin suuren summattoman
piilun ja päräytti sillä Jupiterin pään kahtia; aivosta nousi nyt
Minerva-jumalatar täysikasvuisena ja täydessä sotapuvussansa. Jupiterin
pää kupsahti kiini ennallensa ja Minerva lähti paikalla isänsä kanssa
sotaan jättiläisiä vastaan.
_Neptunus_ (Poseidon), Saturnus-jumalan ja Rhean poika, oli meren
jumala. Hänellä sanottiin olevan kolmihaarainen torrakka kädessä, jolla
hän pani meret meuruamaan.
_Nessus_, eräs ihmishevoinen, Iksionen ja Pilven poika, yritti
ryöstämään Herkule'n puolisota Deianiraa, mutta Herkules ampui
myrkytetyn nuolen hänen sydämensä lävitse.
_Orakeli_ oli semmoisen paikan nimi, jossa ennustuksia ilmoitettiin ja
vieläpä ennustuksiakin kutsuttiin orakeliksi. Orakelin ennustaminen
oli kaikkein juhlallisin ennustus-keino, mitä vanhan aikuisilla
kansoilla lie ollut. Pakanallisuuden monijumalaisuus antoi petturille
hyvän tilaisuuden jumalien nimessä pettää ihmisiä ennustamisillansa
ja sillä keinoin laiskana pitää hyviä päiviä muiden vaivannäöstä;
sillä ennustusta saamaan tullessa piti kysyjillä oleman hyvät lahjat
ennustuksen antajoille, ennen kun tohtivat toivoakkaan ennustusta
saavansa. Ennustajat taas ilmoittivat ennustuksensa semmoisilla
sanoilla ja niin epätietoisesti, että ennustus näytti käyvän toteen,
josko kysymyksessä oleva seikka tapahtuiki niin eli näin, joko niin
kuin kysyjä toivoi tahi aivan toisin. Sillä keinoin tuli sivistymätöin
kansa helposti petetyksi. Ihmiset eivät pitäneet siitä mitään, jos
ne kantoivat kultansa, hopeensa ja mitä parasta heillä vaan oli
ennustajoille, kunhan saivat kuulla monjaita epätietoisia sanoja,
joita sitte saivat miettiä ja aprikoin, mitä ne merkitseisivät. Jos
asia tapahtuikin aivan toisin kuin kysyjä ennustuksen mukaan luuli sen
tapahtuvan, ja jos hän siitä meni valittamaan ennustajoille, niin ne
sitte vasta selittivät ennustuksensa sillä keinoin, että se kumminki
näytti todemmoiselta. Orakelia oli jokaisen jumalan osaksi, muutamilla
usiampiaki; vieläpä paraimmille uroillekin annettiin semmoinen kunnia
kuoltua, että niilläkin oli nimikko Orakelinsa, esim. Herkule'n Orakeli
Athenin kaupungissa.
_Pallas_ sama kun Minerva. Paitsi tätä Pallas-jumalatarta oli muitakin
saman nimellisiä, esim. jättiläinen Pallas ja muuan Herkule'n
pojistakin oli Pallas-niminen.
_Poseidon_, Neptunus-jumalan Kreikalainen nimitys.
_Priamos_, Laomedonin poika, oli Trojan sodan aikaan Trojalaisten
kuningas. Hänen nimensä Priamos (ostettu) tuli siitä, että sisarensa
Hesione osti hänen Herkule'n vallasta, silloin kun Herkules kävi
Laomedonia kostamassa Hesionen vapahtamapalkan maksamattomuudesta.
Herkules tappoi kostosodassa Laomedonin ja hänen muut poikansa,
mutta Podarkes (Priamos) jäi sisarensa Hesionenen kanssa vangiksi.
Herkules antoi Hesionen sotakumppalinsa Telamonin puolisoksi, mutta
Hesione heitti kultakorunsa Herkule'lle veljensä vapahtimeksi.
Telamon vei Hesionen Kreikan maalle matkassansa, mutta Priamos jäi
Trojan kuninkaaksi. Herkule'n hävittämän Trojan kaupungin rakenti
Priamos uudellensa vielä kauniimmaksi kuin ennen oli ollutkaan ja
valloitti Trojalaisille lisämaitakin. Hänellä oli 50 poikaa ja iso
joukko kauniita tyttäriä. Paris-nimisen poikansa laittoi hän Kreikan
maalle hakemaan Hesionea takasi, mutta Paris ryöstikin siihen siaan
kuningas Menelauksen ihmeen kauniin puolison Helenan ja vei sen Trojan
kanpunkiin muka puolisonansa. Kreikkalaiset tulivat siitä syystä
suurella sotajoukolla hakemaan Helenaa takasi. Heidän laivastossansa
oli 1200 laivaa, joilla ne nyt tulivat meren yli Trojan kaupungin
rantaan. Trojalaiset eivät kumminkaan heittäneet hyvällä Helenaa
Menelaukselle takasi ja siitä syystä syttyi nyt Trojan kuuluisa
kymmenvuotinen sota, jossa Kreikalaiset viimein polttivat Trojan,
sitte kuin Trojalaiset itse ensin hinasivat parikymmentä Kreikalaista
suuren summattoman puuhevoisen sisässä kaupunkiinsa. Muut Kreikalaiset
olivat purjehtivinansa pois koko Trojan rannoilta, mutta menivätkin
ainoastansa Tenedos saaren suojaan piiloon ja heittivät Sinonin
ulkopuolelle hevoista. Kun Trojalaiset juosta kahittivat rantaan,
niin ne eivät enää nähneet yhtään vihollisista, mutta se hirmuinen
puuhevoinen, joka oli karvaisilla hevoisen nahoilla kaunisteltu, seistä
konotti rannalla. Likemmäksi tultuansa näkivät Trojalaiset kumminki
Sinonin hevoisen alla, hirsien välissä, muka piilossa ja vetivät
hänen sieltä esiin. Sinon valehteli nyt, että Kreikalaiset olivat
rakentaneet hevoisen muutaman sotiessa suututtamassa jumalan kuuniaksi
ja sovintouhriksi, muka sen tautta niin suuren, että Trojalaiset eivät
saisi sitä kaupunkiinsa, ja sanoi Kreikalaisten ruvenneen uhraamaan
häntä itseänsäkin samalle jnmalalle, mutta hän oli toki päässyt karkuun
ja piilotellut ensin tiheessä ruohokossa kaulaansa myöten vedessä ja
sieltä sitte päässyt tämän pyhän hevoisen alle. Trojalaiset uskoivat
viimein Sinonia, repivät kaupunkinsa mnuriin ison aukun, jonka kautta
he hinasivat tämän _pyhän_ hevoisen kaupunkiinsa _pyhälle_ alttarille;
joivat ja iloitsivat sitte puolen yöhön asti, mutta nukkuivat viimein
juovuksissa raskaasen uneen. Sinonki oli ollut juopinansa, mutta hän
meni nyt ilmoittamaan tulirompsulla Kreikalaisille Tenedos saareen,
että petos jo oli onnistunut; juoksi sitte sanomaan hevoisen mahassa
oleville kumppalillensa, että Trojalaiset jo makasivat juovuksissa.
Kreikalaiset laskeusivat hevoisesta alas ja alkoivat tappaa makaavia
Trojalaisia. Toisetkin Kreikalaiset, jotka saaren suojassa olivat
piilotelleet, joutuivat kohta tappamaan ja sytyttelivät viimein koko
kaupungin tuleen. Troja paloi tukkunansa ja Priamos sortui koko suurine
perheinensä. Hän oli juuri Jupiterin alttarilla rukoilemassa, kun
Neoptolemus (Pyrrhos) surmasi hänen.
_Prometheys_, jättiläisparikunnan Japeto'n ja Klymen poika, joka
taikakeinoillansa loi ihmisiä ja pilkkasi Jupiteria kolineillansa.
Jupiterpa suuttui viimein ja tuomitsi hänen rautakahleilla sidottavaksi
Kaukasusvuoren kallioon, ja tuomio oli vielä niin kova, että hänen
pitäisi olla iankaiken niillä raudoilla Kaukasusvuoreen kytkettynä.
Hirvittävä korppikotka lenti joka päivä repimään ja syömään hänen
maksaansa, mutta se kasvoi aina uudellensa. Herkules ampui kotkan
myrkytetyllä nuolella ja päästi Prometheyksen irti sekä käski hänen
ottamaan pienen jytyisen Kaukasuksen kalliosta mukaansa, särki yhden
raksin samoista rautakahleista ja käski Prometheyksen teettämään siitä
raksin raudasta sormuksen ja panettamaan sen mainitun kiven jytyisen
sormukseen niinkuin muun koristuskiven, jotta Jupiter saattaisi sanoa,
että Prometheys vieläkin oli samalla raudalla Kaukasuksen kallioon
kytketty.
_Pyrrha_, Emimetheyksen ja Pandoran tytär, Deukalionin puoliso ja
Hellenin äiti. Kreikalaisilla oli samallainen historia Deukalionista ja
Pyrrhasia, kun Moseksella Noachista ja sen perheestä.
_Pythia_, Apollon Orakelin nais-pappi Delphin kaupungissa. Delphin
ennustus-temppeli rakennettiin semmoisen vuoren rotkon päälle, josta
sanottiin nousevan pyhää, jumalallista ennustushöyryä. Rotkon ympärille
laitettiin alttari ja aivan halkeeman yli hyvin iso, kolmijalkainen
kultakattila, jonka sisästä Pythia ilmoitti ennustuksiansa. Orakelin
papit valitsivat ensin Pythia immeksi nuoria, hyvin kauniita, neitoja;
mutta kun muuan Thessalonialainen nuorukainen kerran ryösti Pythian,
niin sittämöiten piti Pythiaksi valittavan immen oleman varsinki
viidenkymmenen vuoden vanhan eli sitä vanhemmanki.
_Uranus_ (Ouranos), Ilman ja Päivän poika, sanottiin olevan monen
jumalan ja vieläpä jättiläistenki isä.
_Vulkanus_, Jupiterin ja Junon poika, jumalien seppä ja rumin jumala
koko taivaassa. Silloin kun Vulkanus yritti päästämään äitiänsä taivaan
ja maan väliltä riippumasta, niin Jupiter tarttui hänen jalkaansa ja
viskata rutkautti hänet taivaasta alas. Vulkanus sattui putoomaan
Lemnos-nimisen saaren maalle ja putosiki niin pahasti että hänen
toinen jalkansa taittui ja hänen täytyi sittämöiten liikata kentustaa.
Saaren asujamet ottivat hänen hoitaaksensa, mutta viimein pääsi hän
taivaasen takasi Bacchus-jumalan rukoilemalla. Jupiter rakastui kerran
Venus-jumalattareen, mntta Venus ei pitänyt hänestä paljon mitään.
Tämäpä kävi Jnpiterin läylälle ja hän tuomitsi, että Venuksen (joka
oli rakkauden ja lempeyden jnmalatar ja siihen vielä kauniin kaikista
jumalattarista) piti ottaa Vulkanus puolisoksensa, vaikka tämä oli
liikkaava kentos ja siihen vielä rumin jumalista. Tämä tuomio oli kyllä
kova, mutta minkäpäs sille teki; Jupiter oli itse jumalien kuningas ja
hänen tuomionsa olivat muka peruuttamattomia.
_Zeys_ eli Zan, Zas, Zes j.n.e. nimityksiä, joita Kreikalaiset antoivat
Jupiter-jumalalle.
* * * * *
Tästä selittelystä nähdään, missä hirvittävässä pimeydessä pakanalliset
kansakunnat ovat vaeltaneet ja vielä nytkin vaeltavat. Ne raukat eivät
ole koskaan palvelleet sitä oikeata, ainoata ja elävätä Jumalata, jota
Kristinopin sulosanomat opettavat ja kehoittavat palvelemaan. Kuinka
tärkeätä eikö siis Kristinopin ja sivistyksen valo ole pakanoille!
Se onki jokaisen Kristillisen velvollisuus että niin paljon kuin
mahdollista kokea auttaa Kristinopin levittämiseen pakanoiden seassa,
jotka vielä nytkin vaeltavat samallaisessa pimeydessä. Olkoon nyt tämä
teokseni muutamana _esimerkkinä_ pakanallisten ja sivistymättömien
kansakuntien surkuteltavasta tilaisuudesta. Joska muutamatkaan
tätä teostani katsellessansa tulisivat miettimään, kuinka hekin
osaltansa saattaisivat auttaa Kristinopin levittämiseen pakanallisten
kansakuntien seassa, ja panisivat pienenkään lantin siihen kukkaroon,
jolla kerätään rahaa lähetyssaarnaajoiden varustamiseksi; niin minä en
luulisi turhaan työtä tehneeni tätä teostani laatiessani.
Helsingissä 26 p. Huhtikuuta 1861.
T. J. Dahlderg.
Esilause laululleni
Ruvetessani runolle.
Laatisinpa laulujaki,
Kyntäisinpä kynälläni,
Kun ei kukana toruisi,
Tuota kovin tuomitseisi.
Tosin olen tottumatoin
Lapsi laulun laatiaksi,
Mutta tottahan ei toki
Tunnotointa tuomittane.
Kyllä kieltäni kiverrän,
Sormiani suorittelen,
Lausehia latomahan
Runorullani riville,
Waan en tuosta vielä tunne
Enkä tiedä eiltäkäsin,
Kyvenneekö kynäseni
Pitemmältä piirtämähän.
Yhtähyvin yrittelen
Laulua nyt laatimahan
Uljahimmasta uroosta,
Miehestä mitä paraasta,
Tahi tarkemmin sanoen:
Herkuleksen hilskehistä,
Mennehistä melskehistä,
Sotaretkistä somista.
Wirteni on vierahasta,
Ulkolaisesta uroosta,
Eikä Suomen sankarista,
Sotamiesten metelistä;
Waan ei tuosta toki tulle
Syytä kovin synkeätä,
Jahka saattaisin sanella
Kaunihisti kaikuvasti.
Jos ma Suomelle suloksi,
Kansakunnalle koruksi,
Saisin virren virumahan
Sopivaisilla sanoilla,
Siitä seuraisi minulle
Itselleni suurin ilo,
Ehkä muille muutamille
Wielä vähä viihykkiä.