[1] S. 102.
[2] S. 176-7.
[3] 1832, n:ot 41-42.
[4] Sen voi päättää Kantelettaren toisintosäkeestä Inkerin virren
lähesviimeiseen säkeesen. "Toinen lahjoja jaettu" (III, s. 250), joka
perustuu tähän käsikirjoitukseen; Gottlundin ja Lönnrotin
kirjaanpanoissa on: lareltu eli ladeltu.
[5] Antiqvariska Samlingar III, s. 763-8 (Muinaismuisto-Yhdistyksen
hallussa).
[6] Gottlund kirjoittaa: "kurjan orja dike". Oikaisu on t:ri A.E.
Niemen Virittäjässä 1900, s. 19.
[7] T:ri Niemen mukaan (sam. s. 20) se nykyisin kutsutaan nimellä
Leetimäki eli Paavonmäki, jota vastoin Gottlundin mainitsema Yläkylän
_Karjuveräjänmäki_ varsinaisesti tunnetaan "Helka-vuoren" nimellä.
[8] "Till en sandkulle, som kallas _Iso hautan piää_."
[9] Otava II, s. 13, 15; vrt. Hels. Morgonbl. 1832, n:o 42.
[10] Juhana Fonselius nimisen kirkkoherran huomauttaa Gottlund Otavassa
(II, s. 29) olleen Sääksmäellä vv. 1735-1741 (pitää olla: 1733), mutta
ei ole hänen ajaltansa löytänyt tällaista asiata tuomiokapitulin
pöytäkirjoissa.
[11] T:ri Ilmari Krohnin tiedonanto; vrt. Suomen kansan sävelmiä I, n:o
166 ja Runosävelmiä n:o 11 stereotypeeratun Kalevalan Selityksissä.
[12] Maist. Severi Nymanin tiedonanto; oli usein lapsena kuullut.
[13] Huomattava kuitenkin on, että Gottlundin, niinkuin myös
tuntemattoman, käsikirjoituksessa esiintyy _kaunissa_ yhdellä i:llä.
Mutta Lönnrot kirjoittaa loppumuistutuksessa: "joka radin välillä
sanotaan: kauniissa joukossa". Kantelettaren nuottiliitteessä on hän
säkeen muuntanut kuuluvaksi: kaunonen joukko.
[14] Hels. Morgonbl. 1832, n:o 42.
[15] M. M. Y:n kok. 72, s. 9.
[16] Niin esim. Gottlund kirjoittaa: neiro, neiron. Lönnrot taas:
neito, neidon, joista ainoasti keskimmäiset muodot ovat todella
kuultuja. Gottlundin teksti Otavassa eroaa, toisinaan hiukan hänen
säilyneestä käsikirjoituksestaan (kts. Mataleenan virttä vv. 21,
65-66); mahdollisesti on hänellä ollut toinenkin, kadonnut kirjaanpano.
[17] Eroavaisuuksia Otavaan painetussa: 2. Elkäs eäntämme hävetkö -- 3.
Vaikk' on -- 4. pirisemässä -- 5. Virret -- 6. käjen -- 7. helkyttellä
-- 8. pehkineet sanella -- 9. Ruotin ruakoisten - 11. vaikkajoille --
12. Käykäm' -- 13. morsiameks -- 14. täysi -- 15. markan -- 16. siltaa
-- 18. männäksemme -- 18, 19. Jumaloihiin.
[18] Lönnrotin myöhempiä päällekorjauksia: 1. Ruvetkasme, rohjetkasme
-- 2. Älkäs -- 5. heittäjällä t. heittäjillä -- 7. helkytellä -- 8.
sanella -- 9. ruokosten puhella -- 10. uikkaella -- 11. vaikkaella --
12. Käykäm s. sinelle -- 13. morsiameksi -- 14. Tehkäsme sininen silta
-- 18. Tuokam s. seulan -- 19. markan -- 18, 19. Säkeet merkitty 1;
siis edelle.
[19] Vareliusen korjaus: Heikot virret heittiöillä, on mahdoton, sillä
vaikka laulajat voisivatkin kutsua itseään enemmän kuin vaatimattomasti
"heittiöiksi", eivät ainakaan saata virsiään tunnustaa "heikoiksi". Säe
on turmeltunut seuraavien säkeiden vaikutuksesta. Jo Gottlund
huomauttaa, että tässä voi olla kysymyksessä laulaja tahi "virren
heittäjä".
[20] _Käen, merihelmet -- -- urvut, vasken_ ovat joko kaikki
korjattavat yksiköllisiksi taikka myös kaikki monikollisiksi, jolloin
_annas mun_ sijassa täytyy ajatella olleen jonkun sanan merkityksellä
alkakaamme.
[21] Sopii myös korjata: _sininen -- punainen_. Uikasme selittää
Varelius merkitsevän kulkekaamme (uiden?) tai, Gottlundin mukaan,
olevan saman kuin liikatkaamme s.o. laulakaamme, laulain tehkäämme.
Kumpikaan selitys ei tyydytä. Mordvan kielessä on t:ri H. Paasonen
huomauttanut löytyvän sanan _ui-fta-m_, joka merkitsee aloitan.
[22] Wiedemannin virolaisessa sanakirjassa tavataan merehelmes
merkityksellä: Bernstein.
[23] Lönnrot huomauttaa nimenomaan, että ainoasti kunnialliset ja
siveät neitoset saivat ottaa osaa tähän pyhään juhlaan.
[24] Lönnrot Helsingfors Morgonbladissa; vrt. Niemi Virittäjässä 1900,
s. 33.
[25] Esim. Juhannus jumalten seppä (Lönnrot, Q. 27; Ahlqvist, B. 290);
Hiietkin hikoelevi, Jumalatkin lämpiävi (Lönnrot, A. II. 10, n:o 2),
jossa pahan ja hyvän vastakohta ei ole pakanuuden aikuinen; köyhien ja
vaivaisten kutsuminen Jumalisten juominkihin (kts. Kalevala 20: 6,
565), joka perustuu raamatulliseen vertaukseen.
[26] Neovius, n:o 677, Sakkulasta.
[27] Neovius, n:o 832, Sakkulasta.
[28] Reinholm, XII. n:o 40, Lempaalasta.
[29] Kts. Käkisalmen albumissa Itä-Rajalta (1894) tutkimusta: "Neito ja
lohikäärme".
[30] Sopisi tosin myös ajatella, että Helka-virsien alkusanat ovat
aiheuttaneet yllämainitun runon syntymisen idempänä. Vaan todistaa ei
ole voitu, että niitä siellä olisi ollenkaan tunnettu. K.A. Franssilan
väitöskirjassa Iso tammi liitteineen (s. 120) on verrattu säettä:
Jumaloitiin mennäksemme, länsi-inkeriläisen tammenrunon säkeesen: Menin
juottohon Jumalan, mutta tälle löytyy täydellisempi vastine säkeessä:
Jumalisten juominkihin (kts. ed. siv. alh.).
[31] M. M. Y:n kok. 72, s. 20.
[32] Virittäjä 1900, s. 20.
[33] T:ri Niemi (sam. s. 51-52) tosin huomauttaa lättiläisten tavasta
Juhannuksena koristaa piha lehtipuun oksilla ja käydä poimimassa
Juhanneksen kukkia, joita sekä taikoja varten että seppeleiksi päähänsä
käyttävät, mutta niiden levittämisestä tielle tallattavaksi ei ole
tietoa.
[34] Kts. Geijer och Afzelius, Svenska folkvisor, ny uppl. utg.
Bergström och Höijer n:o 85, II. s. 333; Grundtvig, Danmarks gamle
Folkeviser n:o 98, II. s. 530; F.J. Child, The English and Scottish
popular ballads n:o 21, I. s. 228; E. Rolland, Recueil de chansons
populaires VI; sekä G. Doncieuxin tutkimusta aikakauskirjassa Revue des
traditions populaires 1891, s. 257.
[35] Kts. Mark. 15: 40-16: 9.
[36] Luukk. 7: 36-38.
[37] Mark. 14: 3; Math. 26: 6-7.
[38] Joh. 12: 1-3; vrt. 11: 2, jossa se jo ennakolta mainitaan.
[39] Vincentius Bellovacensis, Speculum historiale IX, s. 93; myös
Jacobus a Voragine, Legenda aurea, c. XC.
[40] G. Stephens, Ett fornsvenskt legendarium I, s. 263 (Samlingar
utgifna af Svenska Pornskrift-Sällskapet IV).
[41] Rolland, VI. s. 14 (k); vrt. s. 19 (m). Keskisoinnun sijaan on
käytetty loppusointua.
[42] Koko säejakso m:n mukaan; k:ssa on ainoasti ensimmäinen säe
kahdesti uudistettuna.
[43] Tämä säe sekä seuraava m:n mukaan; k:ssa Mataleena kolmannella
sanalla peittää kasvot kaapullansa, neljännellä nousee paikaltansa ja
viidennellä menee kotiansa.
[44] Kuusi säettä (Mit' oot -- -- synneistäsi) m:n mukaan; k:ssa on
ainoasti kaksi säettä: "Riittää, Mataleena, olet saanut anteeksi; mutta
kuitenkin seitsemäksi vuodeksi j.n.e."
[45] Rolland, VI. s. 21 (n).
[46] Doncieux, s. 268.
[47] Rolland, VI. s. 27 (r) ja 22 (o). Keskisoinnun sijaan on näihinkin
loppusointu sovitettu.
[48] Bois de Beame (Luolan metsään).
[49] Toisin: puun lehdillä (Rolland VI. s. 26, p.).
[50] Tämäkin tavataan kansanlauluna Katalooniassa (Doncieux, s 269)
mutta erilaisena ja verraten vähän Raamatun kertomuksesta poikkeavana,
niin ettei voi päättää sen vaikuttaneen germaanilaiseen kansanlauluun
eikä päinvastoin. Että sen loppuun joskus jo sielläkin on liitetty joku
säe Mataleenan virttä, ei todistane muuta kuin että tämä yhdistys on
hyvin luonnollinen ja helposti mieleen johtuva.
[51] Haupt und Schmaler, Volkslieder der Wenden I. n:o 290; toisinto
II. n:o 197.
[52] Doncieux, s. 259; Child V. s. 288.
[53] Child, n:o 21, I. s. 232.
[54] Child, n:o 20.
[55] Child, I. s. 219.
[56] Doncieux (s. 271-2) pitää sekä englantilaista että vendiläistä
runoa, joka kuitenkin on eriävämpi, skandinaavilaisesta johtuneina;
jälkimmäinen olettaminen lienee ainakin mahdoton runojen yleiseen
kulkuun nähden.
[57] Grundtvig, III. s. 889.
[58] Grundtvig, II. s. 531, Sv. B (= Atterbom, Poetisk Kalender 1816,
s. 20); vrt. Sv. C (= Geijer o. Afzelius, n:o 85).
[59] O:n mukaan; B: kahden.
[60] Nämä kaksi säettä O:n mukaan lisätty.
[61] Grundtvig, n:o 98 A ja B, joista jälkimmäinen on muistoonpantu
Färön saarilla tanskankielellä. Sitäpaitsi löytyy vanhempi kirjaanpano
Färön omalla murteella.
[62] Joh. 20: 16.
[63] Grundtvig, II. s. 530 (Ruots. G). Magdalena sanan väännöksenä on
myös pidettävä ruotsalainen refrängi (Ruots. C): Solen skiner öfver
enen (Aurinko paistaa yli katajan!).
[64] Grundtvig, II s. 533-6 (Ruots. A. ja D.).
[65] Sam. (Färöl.).
[66] Sam. (Ruots. A; vrt. G).
[67] Sam. esim. Ruots. O: _löf på lindeträden -- som ... vid kungens
ord, dagg på lindelöfven -- klara vin_; F: _knoppar uppå linderna --
mandelen fin, daggdroppar uppå gräsena -- mjöd och vin_.
[68] Sam. Tansk. B: _dit Brød, dit Vin_; A: _det Vin_.
[69] Sam. Ruots. D: törnen och taggar; O. linderötter.
[70] Norjalaisillakin se joskus tavataan: kampestene små -- dynene blå
(Grundtvig III. s. 891).
[71] Grundtvig, II. s. 535-6.
[72] Sam. (Ruots. A).
[73] Suomen Ruotsalaisten toisinnoissa ei sitä kuitenkaan löydy (kts.
Album utgifvet af Nyländingar VI. s. 227; Nyland III. n:o 32, s. 105).
[74] 6. G(ottlundin käsik.): Palki (pain. Polki) polki permannolta;
T(untemattoman): Polki Palki permanojta; L(önnrotin): Palkit polkit
permantonsa. -- 8-15. Järjestys L:n ja T:n; G. 13-15, 8-11. -- 20. G:
kuvan siaansa (pain. siansa); L: kuvan siansa; T: kuva Sijanssa. -- 22.
G. ja L.: muoto; T: muoton. -- 23. G: karmina; L: kadonunna; T: kadonu.
-- 24. T: kiskon; G ja L: kisko. -- 25. T: hopen; G: hopeeni; L: hopea?
(vrt. kaikilla hopia v. 15). 33-34. Ainoasti G:lla, puuttuu L:lla ja
T:lla, -- 33. [kin] on pantu täytteeksi, koska on mahdoton sanoa, onko
luettava pivoni, niinkuin muoto vaatisi, vai pivosi, joka on ajatuksen
mukaisempi. -- 34 G:n käsik.: kannikselle, pain. kanniksella. -- 37.
G:n kk: Iseni, pain. Isäini; L: Isäni; T: Isänsä.-- 43. G: Isäis; L:
Isäsi; T: Isäni. -- 47. T: sanelle; G ja L: sanelen. -- 53-58.
Järjestys G:n ja L:n; T:n: 53, 56, 55, 58, 57, 54. -- 61. T: täuden; G
ja L: täysi. -- 62. G: jalat; L: jalahat; T: jalaat. -- 64. L ja T; G:
Jesus. -- 65. Puuttuu G:n käsik. -- 66. Puuttuu G:n pain. -- 69 1/2. G
lisää: Joka porton käutäväksi.
[75] Une imitation amplifiée, avec des details d'une vive et étrange
couleur locale (Doncieux, s. 261).
[76] Paldani, n:o 1 b.
[77] Vanha Kalevala 32: 1-8; vrt. Uusi Kalevala 50: 1-16.
[78] Tömeroos ja Tallqvist, n:o 72; Porkka, 1. n:o 140, Hevaalta; vrt.
m.m. vielä: Porkka, III. n:o 109 Soikkolasta ja Alava, 1892, n:o 157
Narvusista.
[79] Reinholm, XI. n:o 333. Kuvaus kulutuksesta Karjalan kannaksella
kuitenkin tavallisesti rajoittuu kuusiin vyöllisiin ja viisiin
vitjoihin sekä Katrinan että Marketan runoissa. Kynnyksen kulutus
helmoilla ja orsien seppelillä esiintyy kuitenkin muutamassa Marketan
runon kappaleessa: Ahlqvist, A. n:o 275, Sakkulasta. Kts. myös Ad.
Neovius, Ur Finlands historia, publikationer ur de Alopaeiska pappren,
s. 813.
[80] Lönnrot, Q. n:o 85, luultavasti Enosta ja Karttunen, n:o 197,
Suuloasaaresta Pohjois-Aunuksesta; vrt. vielä Lönnrot, A. II. 3, n:o
43, Vuonnisesta Vienan läänistä, joka on yksin määrännyt Lönnrotin
yhteensovituksen Vanhassa Kalevalassa.
[81] Cajan, n:o 169, Latvajärveltä, samoin Polén n:o 180. Sitävastoin
Lönnrotin Kantelettareen painattama "Katrinan kosiat", joka ilmoitetaan
olevan Suomen Karjalasta, on pantu kokoon eri toisinnoista, joista yksi
(Lönnrot, E. n:o 195) tuo esiin Katrinan kotikanasen nimen ilman kotona
olon kuvausta ja toinen (Lönnrot, U. n:o 61) tämän kuvauksen
sovitettuna Marketan nimelle, jolle sitten ilmestyvät Katrinan kosiat.
[82] Suurin vaikeus on määrätessä Katrinan runon alkuperäistä muotoa.
Kantelettaren painetussa samoinkuin enimmissä Varsinais-Inkerin ja
Karjalan kannaksen kappaleissa kerrotaan syynä, miksi hänen niin kauvan
täytyy olla kotona naimatonna, että hän on siivoton; niin pian kuin hän
rupeaa peseytymään, saa hän monelta taholta kosijoita. Kuitenkin on
sekä peseytyminen sulhasia miellyttääkseen jo Virossa tavattava (kts.
Franssila, Iso tammi, s. 230) että erittäin eri paikoista tulevat
kosijat virolaisista Salmen y.m. kosintarunoista johtuneet; ne ovat
voineet runoon liittyä vasta sen levittyä Länsi-Suomesta Itä-Suomeen ja
Inkeriin. Runon alkuperäistä ajatusta kukaties edustavat muutamat
länsi-inkeriläiset toisinnot, jotka kertovat että Katrinan kauvan
kotona oloa ei isä eikä äiti pane pahakseen, vaan: "Alkoi vertoa vellon
nainen, Siit' vast' vertoi vello itse" (esim. Alava, 1892, n:o 157).
[83] Kts. E.N. Setälän vasta mainittavaa tutkimusta, Länsi-Suomi II. s.
16-17, 31.
[84] Esim. Porkka, II. 215, Narvusista. Joskus esiintyy myös linnassa
likatti, esim. Europaeus, III. 3, n:o 208, selitetty: legat.
[85] Esim. Ahlqvist, A. 258 Sakkulasta; vrt. 539 Lempaalasta, jossa
myös on säilynyt muoto: "kolmas herra näillä mailla".
[86] Niistä kaikista puuttuu alkuperäinen johdanto ja enimmissä käy
Laivaretki edellä; sen sijaan on loppuosa laajempi sen kautta, että
surma tappaa ainoasti yhden pojan kerrallansa.
[87] Saxbäck, n:o 316 Vuoleelta ja Saukko, n:o 7 Kurkijoelta, -- Polén,
n:o 111, Itä-Karjalasta. -- Polén, n:o 186 ja Europaeus I. n:o 49,
samoin.
[88] Myös Pohjois-Inkerissä kerran: Pajula, n:o 89, Vuoleelta.
[89] Siinä tapauksessa tietysti on olettaminen, että samoja lyyrillisiä
runoja on aikoinaan länsimurteenkin alalla laulettu, vaikkei siellä ole
ainoatakaan senkaltaista runoa löydettävissä. Itäsuomen lyyrillisten
runojen syntyperä on kuitenkin kokonaan tutkimaton, niin että on vielä
aikaista tehdä mitään pesäjakoa mahdollisten länsisuomalaisten ja
varmasti löytyvien virolaisten ainesten välillä.
[90] Polén, n:o 192, Itä-Karjalasta sekä Törneroos ja Tallqvist, n:o
37, Varsinais-Inkeristä, Kts. O. Relander, Kuvakielestä vanhemmassa
suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa, s. 64-66.
[91] Polén, n:o 108; vrt. n:o 199: "Anna vettä juoakseni!" -- "En anna
vettä, enkä kättä, enkä tiellä tervehyttä."
[92] Europaeus, G. n:o 485.
[93] Lönnrot, A. II. 6. n:o 66, Latvajärveltä ja A. II. 5. n:o 49,
Lonkasta. Vrt. Kalevala 27: 91-2.
[94] Saxbäck, n:o 499, toisinto: Pajula, n:o 693, Vuoleelta; vrt. myös
Groundstroem, n:o 144, Narvusista, jossa sitä nimitetään "emännän
lauluksi".
[95] Porkka, I. n:o 246 ja Alava, 1891, n:o 1289; vrt. myös
Groundstroem, n:o 16.
[96] 1. (Porkan) mukaan; A(lavalla): synniin (= syntinen) vaimo. -- 10.
A:lla puuttuu. -- 11-12. A:n mukaan; P: Suutari sulloin poikoi,
Kupernaatti Narvoin herra. -- 16, 18. A:lla puuttuu. -- 19. A:n mukaan;
P: Löyhyten helmoista. -- 20-21. Nk. 11-12. -- 29. P:n mukaan käy
edellä kertomus (oik. Neitsyt Maarian) omenan syömisestä ja raskaaksi
tulemisesta; sitten seuraa: M. tuli s.v. -- 30. A:n mukaan; P:lla
puuttuu. -- 33-34, 36. A:lla puuttuu. -- 37. P:lla puuttuu. -- 38. A:n
mukaan; P: neito kauno. -- 41-44, 48-54. A:lla puuttuu. -- 45-47. P:lla
puuttuu.
[97] J. Peet, 1879, n:o 257 ja melkein sama E.K.S. 4:o 2. s. 268 (A.
Grenzstein, 1872, n:o 3), molemmat t:ri J. Hurtin kokoelmissa.
[98] Hurt, II. 20. s. 660 (J. Tammann n:o 24) ja II. 14. s. 259 (J. Ney
n:o 2).
[99] Tarton oppineen virolaisen seuran kokoelmissa E H 62. IX. n:o 18.
[100] Child, I. s. 198-200.
[101] Sitä lähinnä on eräs englantilainen (Child, I. n:o 17 "Hind
Horn"), jossa myös odottava on ainoasti kihlattu, jota vastoin Saksassa
ja kaikkialla muualla on kysymys jo vihitystä vaimosta.
[102] Grundtvig, n:o 387 A (Axel Olrikin toimittamassa uudessa sarjassa
II, s. 8).
[103] _Langmand -- Inger-lille -- Thoer l. Thoerd_.
[104] _Her Peder_.
[105] Käsik. erehdyksestä _Kiersten_, joka on Laamannin sisaren nimi.
[106] Svenska fomsånger I, n:o 24.
[107] Tässä kappaleessa myös mainesanalla rikas, niinkuin Tanskassa.
[108] Sen lähteenä on tanskalainen "Rosengaard och Hillelille"
(Grundtvig, III, s. 57, n:o 124), joka on muutenkin siinä määrin
Inkerin runon kaltainen, että toisen täytyy olla osaksi toisen
mukaelma. Kuningas Valdemarilta voittaa Rosengaard lautapelissä
Hillelillen. Neidolta sitten kysyy, kuinka kauan hän suostuu odottamaan
ja saa vastaukseksi: 15 vuotta. Sitten neidon veljet rupeavat häntä
naittamaan rikkaalle Valravnille. Kaksi päivää on jo häitä juotu, kun
pieni renkipoika tulee ilmoittamaan, että laiva näkyy salmessa,
kultaisin ja viherjäisin (ruotsalaisessa: silkkisin) purjein, ja että
Rosengaard itse on laivassa. Morsiustaloon viedessä sitten morsian
karkaa, niinkuin ylempänä. -- Erimielisyyttä on vaan siitä, kumpi
runoista on katsottava alkuperäisemmäksi. Kts. Olrik, sam. s. 4 ja
Schück, Svensk historisk tidskrift 1891, s. 298-9.
[109] L.W. Fagerlund, Anteckningar om Korpo och Houtskärs socknar
(Suomen Tiedeseuran Bidrag'eissa XXVIII) s. 192, n:o 3.
[110] 1-2. Järjestys L(önnrotin); G(ottlundilla) 2-1 sekä niiden edellä
sama säe kuin 21; T(untemattomalla) ainoasti 21 ja 2. -- 3. L:n mukaan;
G: ketkyä (sel. kätkyveehen); T: kätkejälle. -- 4. G, L ja T: Ison
kimpun. -- 5. L:n mukaan; G ja T: Suuren sormuksen. -- 8. G ja L:
keseä; T:lla puuttuu. -- 11 1/2. L:lla lisäsäe: Kaiketi kadonneheni. --
13-14. Järjestys G:n; L:lla 14-13. -- 17. G ja T: valeh kirja; L:
valhekirjat. -- 20. G. ja T: paimen luissa; L: paineloissa. -- 21.
G:lla yksistään tässä paikassa. -- 22. G: Väein vietiin viintupa (sel.
vihkitupaan); L: Väen vietiin viintupahan; T: Väen vietiin vihintupaan.
-- 25-28. Kts. runon jälkeen seuraavaa selitystä, -- 32. G ja L: itään,
länteen; T: itän, lentän. -- 40 1/2. G:lla välissä: Erikki vehä ritari.
-- 42. Kts. runon jälkeen seuraavaa selitystä, -- 44. G ja L
yhtäläisesti; T:lla puuttuu. -- 53. G: naeru-miehein (seil lankomies);
L: näädäntiehen. -- 56. G ja L: juotu; T: juonu. -- 57. G: lareltu; L:
ladeltu; T: jaettu. -- 58. G. L ja T: annettu.
[111] Berner, n:o 58.
[112] Porkka, I. n:o 270.
[113] Europaeus, III. 3. n:o 248 ja Alava, 1891, n:o 1297.
[114] "Kaikkia häpäisi", laulajan selitys; vrt. Helka-virren vv. 25-8.
[115] Alava, 1891, n:o 1315 ja Porkka, I. n:o 473; vrt. III. n:o 62,
Soikkolasta, jossa ne ilmestyvät Saaren neidon kosinnan ja Kulta-neidon
taonnan välillä, kuitenkin ilman nimeä.
[116] Europaeus, J. n:o 435.
[117] Itse nimi Tuurikkainen kuuluu kuitenkin toiseen runoon, joka
vastaa Kalevalan runoa Kullervon sisaresta.
[118] Reinholm, XI. n:o 349; sama Europaeus, J. n:o 286.
[119] Europaeus, III. 2. n:o 5 ja J. n:o 37-1; toiset kaksi (sam. III.
2. n:ot 270 ja 291) ovat keskeneräisiä.
[120] Myös lintuparvi tavataan kerran Hevaalla (sam. III. 3. n:o 24);
muuten on Inkerissä tarkemmin määrätty joutsenjoukko.
[121] Törneroos ja Tallqvist, n:o 217 ja Europaeus, III. 2. n:o 215;
kolmas kappale (sam. III. 2. n:o 50) on aivan lyhyt ja sekava.
[122] = ritari? B: Rahamies maanitähan.
[123] B: Kapaloiss' on kauppa tehty.
[124] B: Mikä myttynen meressä?
[125] B: vävyni.
[126] A: omani.
[127] A: Luoja laitteli hyvästi; seuraavat säkeet puuttuvat kokonaan.
[128] Ahlqvist, B. n:o 72.
[129] Kts. Länsi-Suomi II, s. 18-19.
[130] Illustrerad svensk litteraturhistoria 1. s. 152.
[131] 1. L: Annikkainen; G: Annukainen. -- 8. G. neiren; L. neitte. --
11-14. Järjestys G:n; L:lla: 11, IS, 14, 12. -- 15. L:n mukaan; G:n
käsik. pello-paita, pain. pelto-paitain. -- 17. L: hamehen; G: hameeni.
-- 18. L:n ja G:n käsik.; mutta painettu: kullattua.
[132] Lönnrotin siihen liittämistä Helka-virsien loppusanoista kts.
seuraavaa lukua. Lönnrotin lisäämistä välisäkeistä on huomattava
ainoasti: Jätti pienen pellapaian (s.o. lapsen!), joka johtuu
väärinkäsityksestä.
[133] R. Hausen, Bidrag till Finlands historia I, s. 369, 376.
[134] Porkka, III. n:o 202. Kts. J. Krohn, Kalevalan toisinnot II. 1,
s. 66, n:o 189 ja Franssila, Iso tammi s. 156.
[135] Porkka, I. n:o 278: toisia lueltakoon: Porkka, I. n:o 279 (B);
Groundstroem, n:o 30 (O) ja Alava, 1891, n:o 1301 a (D); Putkonen, n:o
10 (E); yllämainittu Soikkulan toisinto on merkitty S:llä.
[136] Vrt. eräässä pohjois-inkeriläisessä toisinnossa tämän säkeen
muotoa: Meren tuul' on turvanani (Saxbäck, n:o 720). Muualla ei säe
esiinny Annikaisen runossa.
[137] Porkka, I. n:o 280, Medussista.
[138] Europaeus, III. 3, n:o 186.
[139] Alava, 1891, n:o 671. Narvusista.
[140] Esim. Porkka, II. n:o 174, Narvusista; III. n:o 470, Soikkolasta.
[141] Europaeus, J. n:o 432 ja Alava, 1894, n:o 414.
[142] Tämä ja edellinen säe esiintyvät ainoasti tässä kappaleessa,
edellinen myös "Maien" runossa (Porkka, I. n:o 289).
[143] Tai: _Turun_ (Europaeus, III. 2, n:o 99, Markkovasta,
itäisimmästä Inkeristä).
[144] Tai: Saaren (Saxbäck, n:o 195, Vuoleelta).
[145] Esim. Europaeus, III. 2 n:o 113 Markkovasta ja Saxbäck, n:o 247
Vuoleelta. Molemmissa esiintyvät omituiset loppusäkeet: Eikä Anni suuta
anna, Meren ahven antelevi; jälkimäisessä on vielä säilynyt kuvaus:
Kesät syötin kellerihin, Talvikauet kammarihin.
[146] Kts. Franssila, Iso tammi ss. 282-4.
[147] Polén, n:o 187 ja Lönnrot, Q, n:o 62, Ahlqvist B. n:o 169
Ilomantsin tienoilta.
[148] Tästä ynnä neljästä seuraavasta säkeestä yhdessä neidolle
lausutun varoituksen kanssa löytyy toisinto myös Ahlqvistin kokoelmissa
(B. n:o 63 luult. Ilomantsista).
[149] Alkuansa kirjoitettu: V. v. vesille, sitten korjattu:
Venehejnsä, vaan poispyhitty; viimein vesille sanan päälle
kirjoitettu: elonsa.
[150] Näitä loppusäkeitä tavataan joskus muihinkin yhteyksiin
sekaantuneina, esim. Andberg, n:o 9, Th. Hultin n:o 6 sekä Neovius, Ur
Finlands historia s. 812.
[151] Sekä Kurun kieli että tupakat löytyvät myös eräässä katkelmassa
Jaakkiman tienoilta (Lönnrot, E. n:o 428).
[152] Kts. Stereotypeeratun Kalevalan Selityksiä s. 172. Lieneekö
pilven nostaminen luoteesta ja, lännestä missään yhteydessä pilven
nousemisen kanssa samoista ilmansuunnista Helka-virressä?
[153] Tosin toisella palstalla, niin että se ehkä voi olla eri runokin,
vaikkei ole uutta runoa osoittavaa viivaa käsikirjoituksessa.
[154] Oikeastaan eri runoa, kts. Pajula, n:o 612, Vuoleelta.
[155] Kantelettaren alkuperäisessä käsikirjoituksessa on säkeitten
järjestys: 39, 43, 40-42, 43; josta näkyy, että ensin on ainoasti säe:
_Kesti toivovi keseä_ lisätty tämän lyyrillisen runokappaleen eteen.
[156] Suomen Museo 1898, ss. 1-2, 5-6.
[157] III. n:o 13, v. 2 ja n:o 38, v. 2.
[158] Myös Lönnrot, U. n:o 4 on Venäjän, eikä Suomen Karjalasta. Se on
kirjoitettu irtonaiselle lipulle, jolla myös on venäjän-karjalainen
runo Kaarlon sodasta.
[159] Arvidsson, n:o 105, II. s. 166.
[160] Kts. X. "Frithiof på hafvet."
[161] 28. L: hikos; G:n käsik. hikkoi, pain. hikois. -- G: juostuansa;
L: juostessansa, -- 30. G: herantiestä; L: heranteesta. -- 33. G:n
mukaan; L: Kasvoi sihen tuomo k. -- 38. G: onnen; L: oksan. -- 39: G ja
L: lemmen.
[162] Ahlqvist, A. n:o 31, Pyhäjärveltä; toisintoja: sam. n:o 372,
Raudulta; Sirelius, n:o 20, Pyhäjärveltä; Slöör, IX. n:o 11,
Lempaalasta; Saxbäck, n:o 193, Vuoleelta.
[163] Alava, 1891, n:o 1301 b; Borenius, E. III. kokoelmassa; Porkka,
I. n:o 318. Että sen ja edellä painetun runon välillä on todellista
yhteyttä, osoittaa Lönnrot, Q. n:o 362 Enosta (vrt. myös S. n:o 118).
Siinä venemiehet lähettävät sukimansa ja pesemänsä Hiiden hirven
juoksemaan sinne, kussa kyyt olutta juovat, madot vierrettä vetävät,
jonkatähden emäntäraukat vähemmän olutta saavat. Sama painettuna:
Kantele IV. s. 26 ja Loitsurunoja s. 145 "Oluen sanat."
[164] 3-4. B:n mukaan; P: varvut -- järvet; A:lla puuttuu. -- 6-7. A:n
mukaan; B ja P: Koreahan t. Korkeahan kornitsahan. -- 9. P: vieryttä; A
ja B: verryttä. -- 10. B ja P; A: Ampui. -- 12-25. P:lla puuttuu. --
16-19, 21-23. B:lla puuttuu. -- 27. A:n mukaan, samoin kuin koko loppu;
B: raitaisehen; P:lla puuttuu. -- 28-33. B: Otti kaatui maito maahan
sekä B ja P: tuohon kasvoit puut punaiset, Puut punaiset, maat siniset.
Nämät säkeet kuuluvat oikeastaan runoon retkestä ihmemaalle, joka on
tullut Inkeriin Viron puolelta; yhdistystä hirvi -- puut ei siis voi
verrata samanlaiseen yhdistykseen Helka-virressä. Yhtä vähän merkitsee
virolaisperäisen Ison tammen runon sekaantuminen A:n alkuun. Omituista
vaan on, että vielä eräässä Vienan läänin toisinnossa (Europaeus, K.
n:o 85) olutta juovan kyyn ja vierrettä vetävän madon veristä kasvaa
kaunis tammi; hirvi on kuitenkin kadonnut ja sen sijalla Väinämöinen
kiskoo kärsän käärmeeltä, pään madolta.
[165] Kts. Franssila, Iso tammi ss. 388, 358, 375.
[166] Lönnrot, A. II. 8, n:o 11.
[167] Ahlqvist, B. n:o 33.
[168] Lönnrot, Q. n:o 282.
[169] Lönnrot, A. II. 6, n:o 91; vrt. Franssila, sam. s. 404.
[170] Kts. Lönnrot, Loitsurunoja s. 286.
[171] Ahlqvist, B. n:o 115, Suomen Karjalasta.
[172] Polén, n:o 100, sam.
[173] Krohn, n:o 7093, sam.
[174] Polén, n:o 97; vrt. 103, sam.
[175] 41. G ja L: siaani. -- G: majaini; L: majaani. -- 43, 47. L:llä
puuttuu. -- 50. Tämän jälkeen on L:lla vielä uudestaan säkeet 43-44.
[176] Myös runon hirvestä ja tuomesta, jonka Lönnrot on väliltä pois
eroittanut, on Varelius arkkijulkaisussaan koettanut liittää Annikaisen
virteen sepittämällä pitkän yhdistävän runokappaleen, johon ajatuksen
sai Gottlundilta (kts. Otava II. ss. 23 ja 44).
[177] Neovius, n:o 914.
[178] Lönnrot, Q. n:o 312.
[179] Virittäjä 1900, s. 34 ja ss.
[180] Kts. s. 13.
[181] J. O. I. Rancken, Några traditioner från Vörå (ylipainos
Vasabladetista), Vasa 1862, s. 13.
[182] Rolland, VI. s. 42.
[183] Kalevalan Karjalaisuus, s. 64.
[184] Edellä käy: _itki_; huomaa alkusoinnunkin puute, joka johtuu
muutoksesta: Jeesus -- Kiesus.
[185] Mahdollisesti kuitenkin muoton' (Mat. 22).
[186] Mahdollisesti myös hopehen' (Mat. 25).
[187] Myös Ink. 32 on vielä korjattunakin virheellinen; mutta
kukaties on se toisin korjattava, esim. _Katsoi läntehen, itähän_.
Käsikirjoitusten lukutapa: katsoi itään, k. länteen on jo siitä syystä
mahdoton olettaa alkuperäiseksi, että h kahden ääntiön välissä yleensä
on säilynyt.
[188] Muudan mahdollinen poikkeus tulee vast'edes puheiksi. Muuten tämä
koskee myös loitsurunoja. Tosin Franssila (Iso tammi s. 472) luettelee
joitakuita loitsuja, joiden arvelee levinneen Itä-Suomesta länteen.
Mutta useimmat ulottuvat ainoasti savolais-alueelle. Ainoasti yksi
vertailuista, Haudan syntyä koskeva, kohdistuu länsimurteen alueelle,
mutta siinä on yhtäläisyys ylen vähäinen, minkäännäköistä johtopäätöstä
oikeuttaakseen: nimetön akka tulee _pajan ovelle < _tietäjä eukko_
Marketta vie poimimansa lastut sepän pajaan (sam. s. 344, 334).
[189] Virossa on uudempi kansanlaulu verrattain heikko.
[190] Esimerkki semmoisesta on _Miniän runo_ (kts. Lönnrotin Mehiläinen
1836 Maalisk.), josta löytyy monta toisintoa.
[191] II Kalevala, s. 42, 149; saksal. käämi. s. 56-7, 224-5.
[192] U. K. 3: 21-2 ja 6: 23-4. Lönnrotin yhdistys perustuu
harvinaisiin sekamuotoihin, joissa Joukahainen ja ampuja Lappalainen
tavataan toistensa sijalla.
[193] Europaeus, Pieni runonseppä, ss. 9-13; Kanteletar, (3:as painos)
III. n:o 69.
[194] Laiha poika Lappalainen tavataan Itä-Karjalassa, jossa kertomus
Väinämöisen ampumisesta ensinnä ilmestyy, joskus myös Hirven hiihtäjän
runossa, jonka alku on Lauri Lappalaisen runon kaltainen (esim.
Basilier, n:o 90, 159 ja Krohn, n:o 7558); tavallisempi on siinä
kuitenkin Kauppi Lappalainen.
[195] V. K. 23: 422; U. K. 43: 384 ja 10: 73.
[196] Journal des Savants, 1889, s. 673.
[197] Tämän ja seuraavan suhteen kts. Scriptores rerum Svecicarum
medii aevi II. ss. 270-343; Henrik Schück, Meddelanden från det
litteraturhistoriska seminariet i Lund IV. Knut Stjerna, Erik den
Helige, en sagohistorisk studie (Lunds Universitets Årskrift 34. 1.
n:o 2); E.N. Setälä, Piispa Henrikin surmavirsi (Länsi-Suomi II).
[198] Vrt. esim. Eerikin elämäkerrassa: coadunato _exercitu et assumpto
secum ex ecclesia Upsalensi beato Henrico_ Episcopo, versus Finnones
_expeditionem dirigit_; ja Henrikin: _assumpto secum ab ecclesia
Upsalensi beato Henrico_ collectoque _exercitu_ contra nominis Christi
et populi sui inimicos _expeditionem dirigit.
[199] Opera selecta I. s. 107.
[200] Suomen Muinaismuistoyhtiön Aikakauskirjassa I. s. 74 löytyvä
ruotsinnos Scriptores rerum Svecioarum kokoelman painettua tekstiä on
sovittanut tähän paikkaan nimen mainitun teoksen rivinalaisesta
muistutuksesta "Lalli, nomen occisoris servant carmina Fennonum
vetusta"; sen mukaan myös O. A. Forsström, Suomen Keskiajan historia s.
55.
[201] Painettu teokseen Scriptores r. S. II. s. 336-7.
[202] S.o. pohjoiseen osaan Varsinais-Suomea.
[203] Dissertatio gradualis Wirmoensis in Finlandia territorii
memorabilia continens II. s. 2.
[204] "Colloqium quod rhytmo Fennico ad posteros transmissum ita
sonat."
[205] K. Grotenfeltin julkaisema Suomi-kirjassa III. 1. s. 266, sekä
Setälän n:o IV.
[206] "Lapsi, joka tuskin osasi puhua" tavataan tässä kohden Lallin
emännän asemalla myös eräässä toisessa käsikirjoituksessa, joka on
säilynyt Palmskiöldin kokoelmissa (Setälä, n:o VI). Se on lyhyt
ruotsinkielinen muistiinpano, jossa suomalaisesta runosta ainoasti
mainitut kaksi säettä esiintyvät.
[207] Opera Selecta I. s. 102 (Setälä, n:o I).
[208] Runoi wijsa -- -- Tvast-Finnobus satis nota.
[209] Setälä, n:o II B ja III.
[210] Sam. n:o 2 A.
[211] 1. A ja B: pyhä. -- 6. Setälän sel. pinnalliset -- lihavat. -- 7.
A:n mukaan; B: yxi vuotiset. -- 9. A: Heinäricki ja Hendricki; B:
Henderjki. -- 11, 20. A: riddari; B. rijdari. -- 18. A: Tiettämähän; B:
tetäm mähän. -- 19. A: mukaan; B: Cappelja Rakendamahan. -- 22. A:
veickosemi; B: veikosenj; vrt. suffiksi -mi A 32, 84, B 32; -ni B 84;
-ni ja. -mi B 110. -- 26. A: lohen, B: Lähden; A ja B; tottele, pitkän
ja lyhyen äänteen merkit ovat usein sekaisin. -- 29. A: iälellen; B:
jällilen. -- 32-33. A: Pilti ja vantti sekä corkuhinen, mutta ainoasti
tässä paikassa, seuraavissa niinkuin aina B: pildi ja vandi ynnä
corkuhujnen. -- 36. A ja B: perällensi. -- 38-45. A ja B: 41-45, 38-40.
-- 51. A: Jäliesänsä; B: Jällisänsä. -- 54. A: Otzansa virgottamahan;
B: otzahansa, vjrvotamahan. -- 65. A: Tacoa lähden; B: takoja Lähdet;
vrt. hämäl. toisinnossa: On lalli lahden tacana, Hyvä neuvo niemen
pääs. -- 68, 71. A:n mukaan; B: pennjngit. -- 75. A ja B: Parku. --
79. A:n mukaan; B: sirgotelepi. -- 87. A: kacun; B: cakon. -- 97. A ja
B: kalia maallen. -- 102. A:n mukaan; B: Savu sauvan somman tjestä. --
106. A: Cainalosza. -- 111, 113. A: tacga ja takoa; B: taka. -- 112.
B:n mukaan; A: kilpeä kivestä. -- 115-6. -ni. sekä A että B. -- 119.
A:n mukaan; B: caunjhisti. 158. B:n mukaan; A. segasta. -- l65 A:n
killdinä, B: ejldinä; vrt. mots, gild = ylpeä. -- 166. B:n mukaan; A:
torittansa. -- 170-74. A:n mukaan; B: Imejnyit -- cajken camaran --
luista eranut. -- 190. A: satuttele; B: sattutek. -- 193. A: parca; B:
parka.
[212] -- nec remotissimae esse aetatis -- (Opera selecta I. s. 105).
[213] Lönnrot, Suomi 1856, s. 56; vrt. Setälä, s. 5.
[214] Vrt. Florinusen sananlaskua: Lalli etzi lackians, lallin lacki
pään laella.
[215] Vrt. runoa Lempäälän kirkon palosta ja uusien kirkonpaikkojen
määräämisestä arpomalla, siten että tulipalosta pelastuneet pyhimysten
kuvat asetetaan lautalle, joka lasketaan järveen aaltojen ajeltavaksi.
Tästäkin 1400 luvun alkupuolella sepitetystä, tavallansa
historiallisesta runosta löytyy esitys tekijän jälkeenjääneissä
Kantelettaren tutkimuksissa, mutta koska sen säilyneet katkelmat ovat
vailla runollista arvoa, edustaen sitä paitsi enemmän Paavo Korhosen
tapaista kuin varsinaista kansanrunoilua, ja koska lisäksi siitä jo on
olemassa painettu tutkimus Suomen Museossa (1894, s. 157), on se tästä
teoksesta jätetty pois.
[216] Sekin ajatus näkyy kuitenkin jo Varsinais-Suomessa toisen
rinnalla kehittyneen, kts. Muinaismuistoyhtiön Aikakauskirja III,
s. 104.
[217] Kts. Niemi, Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset n:o 8,
vv. 62-72.
[218] Knüpffer, Tarton kok. EH 62. VIII. n:o 7.
[219] Niemi, VKEA. n:o 112, tv. 50-2.
[220] Sam. n:o 16, vv. 24-7.
[221] Sam. n:o 66, vv. 52-55; n:o 64, vv. 5-8.
[222] Lähempänä säettä 96 on kuitenkin länsisuomalaisen Tapanin virren
säe: (Kuin tuo veitenpää vesonne), _Jot' on vuosi vuoleskeltu_ (esim.
Lönnrot, S. n:o 154).
[223] Esim. Gottlund, n:o 464, Juvalta.
[224] Setälä, n:o III.
[225] Länkelä, VII. n:o 11; vrt. Groundstroem, n:o 242.
[226] Borenius, I. n:o 42, Suurjärveltä.
[227] Niemi, VKEA. n:o 272, v. 46.
[228] Esim. Europaeus, G. n:o 656. Vrt. _Ruma Ruotsi, palkan piika_
Iro-neidon l. Neitsyt Maarian runossa (Europaeus, H n:o 155).
[229] Kts. Finsk tidskrift 1898, II. s. 317.
[230] Kts. K.A. Bomanssonin ja V. Valimin kirjoituksia Historiallisessa
arkistossa I. s. 1 ja XVI. s. 104.
[231] Svensk historisk tidskrift 1891, s. 291-301.
[232] "Herr Peders Slegfred", Grundtvig, n:o 210, IV. s. 212. Se
tunnetaan Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa sekä Färön saarilla;
vastineensa on sillä myös englantilais-skotlantilaisissa ja
romaanilaisissakin lauluissa (Child, n:o 73, II. s. 179).
[233] "Hertugens Slegfred", Grundtvig, n:o 207, IV. s. 201.
[234] A(ntero) V(arelius) Suomettaressa 1854, n:o 22 lisäl. ja Z.
Topelius, Finland framstäldt i teckningar, s. 110. Toisintoja: Borgå
Tidning 1844, n:o 72; G.P. Armfelt, La Finlande, Guide et manuel du
voyageur, s. 128; Muinaismuisto-yhd. aikak. VI. s. 42, vrt. 44.
[235] Borgå Tidningin kertomuksessa isäntä omasta ehdostaan sytyttää
tuleen komean kartanonsa, surmatakseen nukkuvan puolisonsa;
tallirengistä ei siinä ole puhetta.
[236] B. T:n mukaan hänen piti polvillaan ryömiä koko rakennusaika,
jonka vuoksi hän sitä työtä myös niin kiireesti kuin suinkin
toimitutti. -- Armfeltin esityksessä hän tuomittiin pyhiinvaellukseen
polvillaan, määräyksellä että missä paikoin väsymys pakoittaisi häntä
levähtämään, sinne olisi kirkko rakennettava.
[237] S. n:o 156.
[238] S. n:o 25 (B) ja 33 (C).
[239] Gottlund, n:o 684 (D).
[240] D-toisinnossa kuitenkin joskus ilmoitetaan, että joku "sanoi",
ilman erityistä aihetta.
[241] Että äiti on kysyjänä, ei käy nimenomaan tästä kirjaanpanosta
selville, vaan kyllä toisesta kahdesta (C ja D), joissa puhujat ovat
reunaan tai rivin alle merkityt.
[242] B, C ja D oikeammin: Jalon jalan h.
[243] Sulkumerkkeihin pannut kirjaimet ovat selvyyden vuoksi lisättyjä.
[244] Kk. _vuodelle ja vuodelta_ päällekkäin.
[245] Kk. _vastahapi ja vastajapi_ päällekkäin.
[246] Päälle korj. kohalla.
[247] Käsikirj. puolettakan, myöh. korj. puoletkana; D: puoletkaan.
[248] Oikeastaan: tiilikin, mutta i-pilkut tuntuvat myöhemmin
lisätyiltä.
[249] Kuusi säettä siirretty neljännen kohtauksen alkuun B:n, C:n ja
D:n mukaan.
[250] Kk. puukuansa.
[251] Tässä tosin puuttuu lapsen ulos ojentaminen; mutta tois. D
todistaa, että tämä järjestys on kansanomainen; vrt. myös B. Lönnrot on
Kantelettaressa muuttanut järjestyksen, niin että Elina ensin vaimona
ja sitten äitinä vetoo miehensä tunteesen.
[252] Kantelettaren säkeet 75-76 ovat Lönnrotin lisäämät ja esittävät
ainoasti ulkonaista syytä Kirstin kiukkuun: toisen käskyn alaiseksi
joutumista.
[253] Uotin uusi tupa, johon Kirsti tahtoo houkutella Elinaa on siis
portin yläpuolella olevassa luhtirakennuksessa; vertaa sitä luhtia,
johon Hornin vaimon hänen kamarineitsyensä todella saa viekoitelluksi
menemään ja jossa hän sitten myös poltetaan. Tässäkin kuvastunee
Djeknin ja Hornin tarinain sekaannus.
[254] Gottlund, Historiska notiser ang. Kurckska ätten s. 29. Miehen
nauttimasta aikaisemmasta kansansuosiosta mainitaan siinä esimerkkinä,
että hän v. 1506 yksimielisesti valittiin "Pohjois-Suomen" laamanniksi.
[255] Esim. Slöör, VII. n:o 26.
[256] Gottlund, n:o 19, Juvalta. Myös muita säkeitä tästä runosta on
Karjalan kannaksen Kullervo-runoon kiintynyt, esim. Saxback, n:o 299
(siinä myös 1 pers. muoto: soitm).
[257] Säkeet: _Järähytä järven päässä, Kajahuta kankahalla_, löytyvät
eräässä itäsuomalaisessa loitsussa ukkosesta käytettynä (Europaeus, H.
n:o 29).
[258] Niemi, VKEA. n:o 125 vv. 130-7. Vrt. Kal. 26: 393-418.
[259] Lönnrot, A. II. 6, n:o 67, Latvajärveltä.
[260] Castrén, n:o 25.
[261] Niemi, VKEA. n:o 116 vv. 141-2. Vrt. Kal. 29-34.
[262] Hildén, n:o 45.
[263] Saxbäck, n:o 464 Vuoleelta ja Stråhlman, Skuoritsasta, n:o 65.
[264] Kk. _Ei oo_ (!).
[265] Neus, Ehstnische Volkslieder, n:o 77, Varsinais-Virosta, joten on
mahdollista, että se on Inkerin puolelta tullut ja siinä tapauksessa
verrattain myöhään (vrt. _Turul on tubaka kaupa_).
[266] Häärunojen olemassa oloa Länsi-Suomessa ei kuitenkaan voi
mainittujen säkeiden nojalla olettaa, vaan täytyy toistaiseksi pitää
häärunoja virolais-inkeriläis-karjalaisen runouden tuotteina.
[267] Esim. Porkka, I. n:o 123, Serepetasta ja II. n:o 93, Narvusista.
[268] Ahlqvist, A. n:o 542, Lempaalasta.
[269] Pajula, n:o 740, Vuoleelta.
[270] Samoin Stråhlman, Venjoelta n:o 11, jossa Elinan surman neljä
ensimmäistä säettä: _Elimäinen neito nuori_ j.n.e. ovat toisen runon
alkuun sekaantuneet.
[271] Kts. esim. Länkelä, VIII. n:o 4 ja Porkka, III. n:ot 94, 98
Soikkolasta; sam. II. n:ot 62 ja 71 Narvusista. Hevaalla on runo
verrattain harvinainen ja esiintyy siellä _Helena hyvä emäntä_ (Porkka,
I. n:o 128), samoin joskus Itä-Karjalassa (Polén, n:o 194). Muodossa
Helena tai Helinä se on vielä siirtynyt Karjalan kannaksen ja
Itä-Karjalan Marketan runoon, tämän äidin nimeksi.
[272] Länkelän toisinnossa säe: _Elä viime viikkojasi_, joka voisi
muistuttaa Elinan sanoja: _Viikot on viimeiset käsissän_, on ainoasti
siinä tavattava, siis satunnainen ja sitä paitsi runon ajatukseen
sopimaton.
[273] Elina niminen on myös paha sepän emäntä Varsinais-Inkerin
Kullervo-runoissa; joskus kuitenkin on Elinalla vielä mainesana _hyvä_
(Alava, 1892, n:o 390 Narvusista ja Porkka II. n:o 181 Hevaalta), joka
osoittaisi nimen tähän lainatuksi yllämainitusta runosta.
[274] Lönnrot, A. II. 3, n:o 16.
[275] Julius Krohnin oma kopioma.
[276] Kokoonpanoja molemmista, kirjakielelle sovitettuja, ovat sekä
tekijä Suomen Kuvalehdessä 1880, s. 275, että Lönnrot Kantelettaren
kolmannessa painoksessa (III. n:o 52) julkaisseet.
[277] A. 64. f:n sijalla on oikeastaan pitkä s. -- A. 72. Sivulla: _Ny
rad_. -- Päälle kirjoittamalla korjattu A:ssa 8: hartioille; 28:
lähetti; 68: vahaiseen.
[278] Luultavasti korjattava: _Käykäm Hanhen-pajustohon_ (vrt. B. v.
85), joten siihen tulee edellinen tavallisempi virheellisyys.
[279] Sitä vastoin ovat säkeet 15 ja 57 aivan oikeat, sillä alkuansa
pitkä a ja o sanoissa harmasti ja hepo on jaettava kahdelle tavuulle.
Säkeessä 20 on souta ja säkeessä 38 tietä luettava lyhyellä a:lla ja
ö:llä (vrt. tuta).
[280] Vapaa tästä kertomistavasta ei ole Piispa Henrikinkään runo;
Elinan surmassa esiintyy subjektiivinen piirre runon surkutellessa
Eliinaa: _Itkee sinua_; j.n.e.
[281] Opera selecta III. s. 359. Sama Åbo Tidningar 1777 s. 75, jossa
ilmoitetaan sitä vielä yhden ja toisen kansanmiehen laulavan. Lyhyempi
ja hiukan eriävä ote löytyy painettuna samassa lehdessä 1776 s. 66.
Kts. seur. siv. muist.
[282] 2. Vahvat V. urohot. -- 3. Nuijan nurkasza pitääpi. -- 4.
Puuttuu. -- 5. Pimeäszä pitkä-varren. -- 6. Jolla H. hosuupi.
-- 7. Ryyttäriä rynkyttääpi.
[283] Kts. J.E. A(spelinin) kirjoitusta Suomen Museossa 1895. s. 51
[284] J.E. A(spelin) Morgonbladetissa 1876, n:o 186; Reinholmin kok. 49
ss. 137, 155 j.m.; Schvindt, Kansantaruja Laatokan luoteisrannikolta s.
19; Krohn, esim. n:o 1755 Pohjanmaalta.
[285] J. Hallenberg, Gustaf II Adolfs historia II. (1790) s. 561.
[286] Neovius, n:o 111.
[287] Neovius, Ur Finlands historia s. 820.
[288] Ahlqvist, A. n:o 369 ja 424 b, Raudusta.
[289] Hakasiin pantu on tästä toisinnosta puuttuva, mutta muuten
yleinen kertosäe, esim. Saxbäck, n:o 49.
[290] Gottlund, n:o 168. Sitä paitsi löytyy G:n kokoelmissa
irtonaiselle lipulle kirjoitettu kokoonpano (n:o 720), joka alkaa: Hyvä
Herra, Hert. Caarle, Ruotsin kuuluisa kuninkas, ja jatkuu ensin tämän
katkelman säkeillä 3-9 ja sitten muulla Pontuksen runolla, jonka eri
toisinnoista näkyy sovitetun säkeitä sivulle ja väliin.
[291] Sirelius, n:o 242.
[292] Sel. _monikaltainen_; ehkä luettava _saarninen_.
[293] Kk. Hakalainen h.
[294] Ahlqvist, A. n:o 180, Pyhäjärveltä: _Peitin p.p., Lahet laivoilla
sokaisin_.
[295] Neovius, A. n:o 269, Sakkulasta; vrt. myös Slöör. IV. n:o 19.
[296] Reinholm, XII. n:o 1 e; vrt. Gottlundin kokoonpanoa.
[297] S. n:o 221.
[298] Groundstroem, n:o 238, Soikkolasta.
[299] Porkka, 111. n:o 186, Soikkolasta.
[300] Porkka, III. n:o 184 ja Alava, 1892, n:o 552, Soikkolasta.
[301] Porkka, III. n:o 189, sam. _Onko -- -- kaupungissa kalan
hyvyyttä_.
[302] Törneroos ja Tallqvist, n:o 377 tois.
[303] Basilier, n:o 66, Suojärveltä.
[304] Basilier, n:o 63, sam., ja Europaeus, G. n:o 589.
[305] Paitsi edellisissä muistutuksissa mainittuja toisintoja kts.
Europaeus, G. n:o 561, Selander, n:ot 125, 134 ja Härkönen, n:o 289.
[306] Basilier, n:o 63.
[307] Europaeus. G. n:o 561.
[308] Päätoisinto: Europaeus, H. n:o 67 (muistutuksissa merk. A);
Borenius, I. n:o 6 (B) ja 10 (C), Seämärvestä ja Pyhäjärvestä.
[309] Tämä ja edellinen säe lisätty B:n mukaan.
[310] Samoin B:n mukaan; C:ssä seuraava säe liittyy tämän edelliseen ja
kuuluu: S. _sotiherrah_.
[311] Säe A:ssa lisätty kahta säettä edelle; paikka B:n ja C:n mukaan.
[312] A: Il --; C: Ilmollinen; B:ssä puuttuu koko taottaminen.
[313] Kk. on ainoasti: _Tao_, mutta kun edellä on puhe 3:sta ja
jälkeenpäin 9:stä sulasta, on 6 luku tässä kohden ainoa ajateltava.
[314] C:n mukaan; A: _Vainon_; B: _Tänä vuonna_.
[315] Karttunen, n:o 205, Suuloasaaresta.
[316] Vanhemmassa Europaeusen kirjaanpanossa (G. n:o 25. Repolasta)
nämät kaksi säettä esiintyvät lisäyksenä runonpyynnön johdosta
annettuun kopeaan vastaukseen.
[317] Karttunen, n:o 75, Saarenpäästä.
[318] Ennen sitä Mehiläisessä 1836 Tammik. nimellä Viipurin linna.
[319] Kukin näistä vieraista lisäyksistä esiintyy vaan yhdessä
kappaleessa. Samoin lopussa vv. 155-9, jonka ainoassa vastineessa
(Lönnrot, A. II. 9 n:o 42) säkeen 156 sijalla on: _Törhönen
töpöttelevi_. Tämä Iivanan kertosanana käytetty Törhönen on tavallinen
sukunimi ja osoittanee, että tämäkin lisäys jostain muusta runosta
johtuu. Törhösen runosta on Europaeus kappaleen kirjoittanut (G. n:o
590) _Törhöset töihin puututtih, Iivana Omossun poika_ (vrt. Matti
Lauren pojan väännöstä _Omosen poika_) -- -- _Annettih tietä ukko
Pedrih_.
[320] Lönnrot, A. II. 5, n:o 84 ja Europaeus, K. n:o 311. Yhdessä
Keski-Aunuksen kappaleessa laulaja selittää, että Viipurin linnan
puolustaja oli _Karla_ (Borenius, I. n:o 6).
[321] Karttunen, n:o 222, Lubasalmesta.
[322] Lönnrot, A. II. 6, n:o 127; täydennyksen tapainen n:o 129
sisältää erittäin vielä kullan ja hopean tarjouksen.
[323] Se tavataan myös yhdessä Uhtuen toisinnossa (A. II. 5, n:o 84).
[324] S. n:o 221; myös Europaeus, J. n:o 232, Toksovasta.
[325] A. II. 9, n:o 42.
[326] Europaeus, G. n:o 25.
[327] H. n:o 13.
[328] Yrjö-Koskinen, Suomen kansan historia, 2 painos, s. 200.
[329] Kts. erittäin Lönnrot, A. II. 2, n:o 16 Akonlahdesta ja A. II. 5,
n:o 30 Lonkasta.
[330] A. II. 9, n:o 66, Uhtuelta, jossa Iivana vaatii linnasta lihaa
veroksi verikäpälän; muutenkin ovat molempien runojen säkeet siinä
sekaisin.
[331] Porkka, I. n:o 302.
[332] Vrt. ruotsin _hellebard_, piilukeihäs.
[333] Porkka, I. n:o 305, Medussista; vrt. Groundstroem, n:o 39.
[334] Basilier, n:o 63.
[335] Europaeus, K. n:o 311, Lönnrot, A. II. 5, n:o 84 ja A. II. 9,
n:o 42.
[336] Ratsastaminen Viipurin linnan edustalle, nopeasti kuin lintu,
sekä selon ottaminen, miltä puolen linnaan pääsee (kts. Basilier
n:o 63).
[337] Lönnrot, A. II. 2. n:o 16 ja Europaeus, K. n:o 139.
[338] Siitä löytyy Lönnrotin kokoonpano Kantelettaren 3:nnessa
painoksessa: "Sota Narvan tienoilla" (III. n:o 56).
[339] Esim. Länkelä, VII. n:o 6; Europaeus, III. 3. n:o 221;
Groundstroem, n:o 216 b; Alava, 1892, n:o 479.
[340] Porkka, III. n:o 268-9, 271.
[341] Porkka, III. n:o 271 ja Alava, 1891, n:o 903.
[342] Porkka, III. n:o 269; vrt. 268.
[343] Sam. III. n:o 270 ja Alava, 1892, n:o 548.
[344] Porkka. III. n:o 267 ja Alava, 1892, n:o 479.
[345] Ruotsalainen, n:o 586.
[346] Länkelä, VII. n:o 6 ja Alava, 1891, n:o 903.
[347] Porkka, III. n:o 267. Vrt. Länkelä, VII. r±:o 7, jossa paitsi
Narvaa, mainitaan otetuiksi Iivanlinna, Kaprio, Petteri, Kronstadt,
vieläpä Moskova! Mahdollisesti eivät nämät loppusäkeet ollenkaan tähän
runoon kuulu. Samassa Länkelän kappaleessa kerrotaan Ruotsin rohkean
isännän _istuneen_ Iivanan mäellä ja katsoneen Narvan kaavanista, sekä
Venäjän kuninkaan asettuneen häntä vasten ampumaan; lopuksi kerrotaan
Ruotsin nousseen istuinpaikaltaan ja juosseen 9 yötä yhden vyönsä
vyötännällä.
[348] J. Mankeli, Finlands krigshistoria I. s. 218-9.
[349] Missä määrin Ruotsalaisilla voi arvella olleen historiallisia
runoja jo pakanuuden aikana, Islantilaisten tarinoista y.m. päättäen,
ja olivatko ne oikeastaan kansanrunoja, ovat kysymyksiä, jotka jäävät
ulkopuolelle tätä vertailua.
[350] Geijer ja Afzelius, n:ot 99, 100 ja 102; niihin liittyy myös n:o
101: Kustaa Vaasasta ja Taalaalaisista. Sitä paitsi on huomattava
historiallisten lähteitten mukaan kokoonpantu kuvaus taistelusta Lenan
luona v. 1208.