_Laski lapsensa pienuisen,
Itkeväisen ikkunalle_:
Ohoh kultan, Klaus kultan!
Älä polta poikalastas,
Vaikkas poltat pojan tuojan.
Älä sormustas kadota,
Vaikkas kantajan kadotat.
Klaus:
Pala portto poikineskin,
Maailman lautta lapsineskin!
Ei se ole minun poikan,
Vaan on ison Uolevin poika.
-- -- --[249]
_Tuopa tuolta Elina prouva
Varo Uoti veljetänsä_:
Ohoh Uoti, oma veljen!
Mene käske äitinni tänne,
Pyydä joudulla tulemaan,
Puhu paremmin kuin onkan.
Toinen kohtaus.
Uoti:
Oh mun nuori kultaseni!
Tyttärenne teitä kutsu,
Pyysi joudulla tulemaan.
Äiti:
(Kun tuo puki pukuansa[250]
Puki kaikki eestakasin):
Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka hameetin hameeni,
Hameetin kaikki eestakaisin.
Kuinka liekän tyttäreni?
Uoti:
Hyvin kyllä, muori kulta.
Äiti:
Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka sukin sukkiani,
Sukin kaikki eestakaisin.
Kuinka liekän tyttäreni?
Uoti:
Hyvin kyllä, muori kulta.
Äiti:
Voi minua vaivasta vaimoo!
Kuinka kenkiin kenkiäni,
Kenkiin kaikki eestakaisin.
Kuinka liekän tyttäreni?
Uoti:
Hyvin kyllä, muori kulta.
_Tuli tielle edemmäksi.
Sauvu Laukosta näkyypi,
Sauvu Klauksen kartanosta_.
Äiti:
Voi minua vaivasta vaimoo!
Sauvu Laukosta näkyypi,
Sauvu Klauksen kartanosta.
Mitäs tuolla tehtänekän?
Kuinka liekän tyttäreni?
Uoti:
Hyvin kyllä, muori kulta,
Lampaita siellä lahdattihin,
Sikoja siellä korvettihin,
Kukkoja siellä kuukattihin,
Kanoja siellä kaltattihin,
Pienen prinssin ristiäisiksi,
Pienen poikasen poluksi,
Poikalapsen polkumiksi.
Kolmas kohtaus.
Äiti:
_Kuin kävi Klauksen kartanolle,
Laski kohta polvillensa
Maahaan vävynsä etehen_:
Ota pois tuo tuolta tulesta,
Vaka vaimo valkehesta!
Klaus:
En ota tuota tulesta,
Porttoo pojes valkehesta,
Siksi valkeen vintinkin,
Hyvän huonehen hävitin.
Äiti:
Anna mennä muille maille
Elkeänsä piilomahan,
Töitänsä häpe[i]lemään.
Klaus:
Olkoon siellä Uolen huora,
Palakohon poikain portto!
Neljäs kohtaus.
_Kirsti tuo puodiin poi[k]kesi,
Sieltäpä tuo kruutia kanto,
Kanto Klauksen kätehen.
Kirsti:
Pane panni pahoja jauhoj[a],
Tervatynnyrin sekahan,
Että paremmin palaisis.
Äiti:
Ohoh vähä Elinani!
Mahdois olla mieliin kieliin,
Mieliin kieliin porton kanssa,
Kärsiä Kirstin kiukkuja.
Elina:
Ohoh oma muori kultan!
Ei ole syytä vähintäkän,
Neulaa silmätöintäkän,
Tein kaikki, mitä taisin,
Tein päälläkin vähäsen.
Epiloogi.
_Se oli meno parahan prouvan,
Nuoren Elina emännän,
Kansa kauniin kasvoiltansa,
Että töissänsä taitavan,
Puhtaan aina puheissansa,
Siivon puolisanoissakin.
Kauan kaipaa kansa kaikki,
Itkee sinua alalliset,
Ikävöitsee ylemmätkin.
Olis ottanut hyvästi
Itkevältä äidiltänsä,
Vaan jopa raukesi raukka,
Lenti liekkien sisähän,
Rinnalle poikainen pieni_.