_Jopa aurinko aleni
Taivahalla tasasella,
Laski läntehen levolle_.
Ensimmäinen kohtaus.
_Kirsti kävi kammarihin
Etehen Elina prouvan_.
Kirsti:
Mihees prouva maata menne,
Että sianne sioitan?
Uotin uuteen tupahanko
Ylimmäisen portin päälle?
Elina:
Raskas siell' on raskaan maata,
Raskas siell' on raskaan nosta,
Uotin uudessa majassa,
Tuvassa tuntemattomassa.
Tee vaan Klauksen tupahan,
Paremmat on tutut paikat.
Kirsti:
Miekat siell' on välkkäväiset,
Raudat siell' on hohtavaiset,
Pyssyt siell' on paukkuvaiset.
Elina:
Miekat miehillä sodassa
Vaaroin veriset välkkyyvät,
Siellä raudat raateleevat,
Siellä pyssytkin paukkuuvat;
Seinällä ovat sidotut
Väsynneenä väijymästä.
Tee siis sinne yösianni.
Pane kaksin villavaipat,
Pane kaksin vuodiliinat,
Pane kaksin päänaluset,
Pane kaksin lakanatkin.
_Kirstipä tuohoon mutkan muisti,
Pani viidet villavaipat,
Pani viidet vuodiliinat,
Pani viidet päänaluset,
Pani viidet lakanatkin.
Elina:
Oh mun Kirsti piikaseni!
Toisin teit, toisia käskin.
Toinen kohtaus.
_Kirsti kävi kammarista,
Meni Uolevin majalle_.
Kirsti:
Uolevi ylimmäinen trenki!
Prouva teitä sinne käski.
Uolevi:
Mitästä mä tuolla tehne?
Totta ma tuonne sentän käyne.
_Kirsti pikemmin perässä,
Yhdeksät lukut lukitsi,
Sadat teljet teljetteli_.
Kolmas kohtaus.
_Juoksi Aumasten ladolle,
Pikkuniittusten nimille_.
Kirsti:
Ohoh Klaus kultaseni!
Ompa Uolevi nytkin siellä,
Lukut ovein lukittuna.
Telkeet päällä teljettynä.