Kolmas ja viimeinen Helka-juhlassa esitetyistä kertomarunoista,
Annikaisen virsi, vie meidät ritarilinnojen elämästä kaupunkilaisten
porvarien piiriin. Se kuvaa tapausta niiltä ajoin, jolloin saksalaisten
Hansa-kauppiasten laivoja yhtenään majaili, yli talvenkin, Suomenniemen
rannikolla. Sillä välin ennättivät nämät kauppamiehet tehdä
läheisimpiäkin kuin asioimistuttavuuksia. Hansakaupunkien asetukset
kuitenkin ankarasti kielsivät heitä menemästä lailliseen avioliittoon
sen maan tyttärien kanssa, jossa he kauppaansa pitivät, etteivät he
siihen maahan ja kansaan pysyväisesti kiintyisi. Seurauksena olivat
monet onnettomat suhteet, joista paikkakunnan väestö sai niin paljon
kärsiä, että niiden muiston on runon muodossakin jälkimaailmalle
säilyttänyt.
Annikaisen virteen nähden on meidän tyytyminen kahteen kirjaanpanoon,
Gottlundin ja Lönnrotin; tuntemattoman käsikirjoituksessa sitä ei
löydy. Kirjakielelle sovitettuna se kuuluu:
Annikainen neito nuori[131]
Istui Turun sillan päässä,
Kaitsi kaupungin kanoja,
Neuvoi Turun neitosia.
Nousi pilvi luotehesta,
Toinen lännestä läheni.
Se kuin nousi luotehesta,
Se muuttui neiden haaksi;
Se kuin lännestä läheni,
Se muuttui Kestin haaksi.
"Jo mun kerran Kesti petti,
Hukutteli huoran poika,
Söi mun syötetyt sikani,
Joi mun joulutynnyrini.
Minun pieni pellopaitan
Tahtoi verkaista hametta,
Minun verkainen hamehen
Tahtoi vyötä kullatuista;
Minun vyöni kullatuinen
Tahtoi raskaita rahoja;
Minun raskahat rahani
Tahtoi nuorta kauppamiestä;
Minun nuori kauppamiehen
Tahtoi mennä muille maille,
Muille maille vierahille.
Puhui purjehen sijahan,
Kantoi hahtehen kalunsa." --
Tämä virsi esiintyy Lönnrotin Kantelettaressa (III. n:o 32) nimellä
"Kestin lahja".[132] Omituinen siinä onkin kauppamiehen nimitys Kesti,
joka johtuu ruotsin sanasta gäst (vieras) sekä tavataan keskiajan
asiakirjoissa suku-nimenä, esim. Kauppi Gest 1478 ja Lauri Gesti 1481
Tyrväällä.[133] Vastaava sana gost (vieras) oli myös Venäjällä
Novgorodissa Hansa-kauppiaan nimityksenä. Kestin mainesana runossa
"huoranpoika" viittaa vielä siihen, että hän itsekin oli syntynyt
samanlaisesta luvattomasta yhteydestä, jota tässä kuvataan.
Annikaisen, samoin kuin Inkerin virressä, puuttuu loppu. Sen puutteen
kuitenkin hyvin korvaavat Inkerinmaalla löydetyt toisinnot.
Paraimmat Annikaisen virren kirjaanpanot ovat Hevaan puolelta; niihin
liittyy myös yksi Soikkolan Väärnojalta, jonka muistelija toisissakin
runoissa noudattaa Hevaan laulutapaa.[134] Tähän painettu on
täydellisin kappale, toisesta on ainoasti huomattavimmat eroavaisuudet
sivulle merkitty.[135]
Annikke Turusen tyttö, (Toisinnoissa B, C, D Annikka)
Turun tyttö, Saaren neito,
Poltteli Turulla tulta,
Alla vuoren valkeutta, (B ja D: vallin)
Turun uudessa tuvassa. (D lisää: Turun koissa korkeassa)
Kesät Kestiä piteli,
Talvet juotti miestä jouten, (S: kesän -- talven; D: kesän;
Kesät syötti kellerihin, C: talven)
Talvet tammikammarihin, (S: kesän -- talven)
Kuukauet kivikotihin. (C: -- kivikodassa,
Lihat otti, leivät otti, Viikon viinahuonehessa).
Voit otti, oluet otti, (Tässä kappaleessa: otti, mutta muuten
Kalat otti kaikenlaiset, aina: osti).
Kalatsut kaheksanlaiset, (Nähtävästi myöhempisyntyinen säe).
Viienlaiset viinat otti, [S lisää: Luulipa Kestin kestäväisen).
Kestin syöä, Kestin juoa,
Kestin kestiä piteä;
Kestitteli Kestiänsä,
Eipä tuo Kesti kestäkänä.
Kesti toivoi keseä: (E: uotteli)
"[Kun] Kiesus kesän tekisi,
Maaria lumen sulaisi,
Saisin paatissa paeta,
Venosessa vieretellä,
Laivassa lihutta syöä, (Tämä ja seuraava säe löytyvät ainoasti
Lyöä luita lainehesen." tässä kappaleessa).
Tuopa Luoja kuulevainen,
Maaria älyäväinen,
Niin Kiesus kesän tekevi, (S: keritti)
Maaria lumen sulasi;
Kesti paatissa pakeni,
Venosessa vieretteli.
Annikke, Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Rannalla rukoelevi:
"Tuo Jumala pohjoistuulta, (S: Luo tuulesi luotehelle -- kakolle
Anna vastaissaetta, -- itään -- pohjaiseen).
Käännä laiva kallallehen,
Sysäele syrjällehen, (S lisää: Kesti vieretä vetehen).
Aja ankkurit kivihin,
Mastit maille lykkäele; (Säkeet 40-43 löytyvät ainoasti tässä
Saisit rannikot rahutta, kappaleessa. Kaksi viimeistä eivät
Kivet pienet penninkiä." yhtään sovellu runon ajatukseen).
Tuopa Luoja kuulevainen,
Maaria älyäväinen;
Toi Jumala pohjoistuulen,
Antoi vastaissatehen,
Käänsi laivan kallellehen,
Sysäeli syrjällehen,
Ajoi ankkurit kivihin, (S: Kesti vierähti vetehen).
Mastit maille lykkäeli. (C: Kesti pohjahan putosi).
Annikke, Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Annikke kutittelevi:
"Kuti, kuti, kieto Kesti, (B: keito)
Kieto Kesti, lieto leski! (Nähtävästi myöh. synt. säe).
Et ole Annin syömi(si]llä, (S: Oi sie Kesti kelmin kuutti,
Etkä Annin juomi[si]lla, Oi sie Kesti kelmin poika!)
Etkä Annin voipaloilla,
Annin käärykakkaroilla,
Ei ole Annin villavaippa, (E lisää: Eikä Annin päänalaiset).
Eikä Annin höyhenpatja;
Meren vaahi on vaippanasi,
Meren tuuli turkkinasi, (Tois. runosta lainattu säe)[136]
Meren aalto pääsi alla!" (S: Meren paasi patjanasi).
Molemmat toimivat henkilöt sekä heidän suhteensa inkeriläisessä
runossa: Annikka ja Kesti "kelmin poika", yli talven syöttäminen ja
juottaminen sekä petollinen poislähtö ovat aivan samat kuin
sääksmäkeläisessä, niin ettei niiden yhteen kuulumisesta voi olla
epäilystäkään, vaikkei ole ainoatakaan molemmille yhteistä säettä. Sitä
paitsi löytyy Hevaan tienoilla toisinto, joka on muutamassa suhteessa
vielä lähempänä Helka-virttä; se näet alkaa varoituksella sekä sisältää
tämän viimeiselle säkeelle sananmukaisen vastineen.[137]
"Elköön tehkä tyttö toinen,
Kuin tein minä poloinen;
Tein mie itse itselleni
Iäkseni itkukaupan,
Kuukseni kujerruskaupan.
Kesän Kestiä lepytin,
Talven miestä taivuttelin.
Kun mie sain kesähän skelmin
Ja sukan sulahan maahan,
Suotta suuttui Kestin skelmi
_Kantoi laivahan kalunsa_,
Venehesen vei elonsa."
Annikka rukoelevi:
"Tuo Jumala Turja-tuuli,
Saa Luoja rajuinen ilma
Kaa'a Kesti kellallensa,
Kaa'a laivat kallellensa!"
Toi Jumala Turja-tuulen j.n.e.
Annikka kutittelevi:
"Kuttii, kuttii, Kestin kelmi!
Ei ole aina Annin patjat,
Eik' ole Annin pääalaiset;
Meren huuve hurstinasi,
Meren paasi on patjanasi."
Aivan samantapainen kappale on muistiinpantu myös Narvusissa,
läntisimmässä osassa Inkerinmaata.[138] Muuten on siellä, samoin kuin
Soikkolassa, ennen mainittua poikkeusta lukuunottamatta, säilynyt
ainoasti alkuosa Annikaisen virttä kahden eri runon johdantona, joista
toinen kertoo metallisista "Merenkosioista" (Kant. III. n:o 38) ja
toinen saamattoman "Sulhonsa kylvettäjästä" (III. n:o 49). Täydellisin
näistä katkelmista kuuluu:[139]
Annikka Turusen tyttö,
Turun tyttö, Saaren neito,
Turun morsian mokoma,
Istui Turun ikkunalla.
Itse istui, itse itki,
Itse itselleen saneli:
"Älköön tehkö toinen tyttö,
Niinkuin tein minä poloinen,
Kesät miestä jouten syötin,
Talvet miestä jouten syötin,
Kesät syötin kellerihin,
Talvet tammitynnyrihin,
Lihat ostin, leivät ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Tupakat turulta tuotin."
Toisista kappaleista puuttuvat joko kuusi ensimmäistä tai kolme
viimeistä tai kaksi sen edellä käyvää säettä, taikka ovat ainoasti
alkusäkeet säilyneet. Nähtävästi on siis Annikaisenkin virren kulku
Varsinais-Inkerissä ollut idästä länteen. Näiden katkelmien myöhempää
ikää todistaa myös tupakan mainitseminen nautintotavarain joukossa sekä
tammitynnörin säännöllinen esiintyminen tammikammarin asemella. Mutta
niissä on tallella myös yksi hyvin vanha piirre; säe: "Istui Turun
ikkunalla" kuuluu näet kaikissa muissa kappaleissa: