ARNHOLM (Kuiskaa.) Me puhumme myöhemmin keskenämme, Bolette. (Menee
Wangelin luo. He puhelevat hiljaa ovella.)
ELLIDA (Puoliääneen Bolettelle.) Mikä Hildea vaivasi! Hänhän oli kuin
poissa suunniltaan!
BOLETTE. Etkö koskaan ole huomannut mitä Hilde päivästä päivään täällä
on kaivannut?
ELLIDA. Kaivannut?
BOLETTE. Siitä pitäen kun sinä tulit tänne.
ELLIDA. En, en, -- mitä se on?
BOLETTE. Yhtä ainoata hellää sanaa sinulta.
ELLIDA. Ah --! Olisiko täällä minulla tehtävä! (Lyö kätensä yhteen
päänsä yli ja tuijottaa liikkumattomana eteensä, ristiriitaisten
ajatusten vallassa.)
(Wangel ja Arnholm tulevat kuiskutellen poikki lattian. Bolette
kurkistaa oikeanpuoliseen sivuhuoneeseen. Avaa sitten oven.)