BOLETTE (Puoliääneen.) Ei, ei, minä olen niin levoton. Pelkään hänen
menneen höyrylaivalle.
ARNHOLM. Pelkäätte?
BOLETTE. Niin, hänellä on tapana käydä katsomassa onko matkustajien
joukossa tuttuja. Ja sitten siellä laivalla on ravintola --
ARNHOLM. Ah! niin. Tulkaa siis neiti. (Arnholm ja Bolette menevät
vasemmalle.)
(Ellida seisoo hetkisen tuijottaen lammikkoon. Vähä väliä hän
puhelee hiljaa ja katkonaisesti itsekseen. Aidan takana olevaa
polkua pitkin tulee vasemmalta outo, matkapukuinen mies.
Hänellä on tuuhea punertava tukka ja parta. Skottilaislakki
päässä ja matkalaukku riippuen hihnassa olkapäältä.)
TUNTEMATON (Kulkee hitaasti aidan vierustaa ja katselee puutarhaan.
Huomatessaan Ellidan seisahtuu hän, katselee herkeämättä ja tutkivasti
häneen ja lausuu puoliääneen.) Hyvää iltaa Ellida!
ELLIDA (Kääntyy ja huudahtaa.) Oi, rakkahin, -- tuletko vihdoin!
TUNTEMATON. Minä tulen vihdoin.
ELLIDA (Katsoo hämmästyneenä ja pelokkaasti häneen.) Kuka te olette?
Ketä te täältä etsitte?
TUNTEMATON. Sinä sen kyllä tiedät.
ELLIDA (Säpsähtää.) Mitä tämä merkitsee? Miten te minua puhuttelette!
Ketä te haette?
TUNTEMATON. Haen sinua.
ELLIDA (Kauhistuneena.) Ah --! (tuijottaa häneen, horjuu taapäin ja
huudahtaa puoleksi tukahutetulla äänellä.) Nuo silmät! -- silmät!
TUNTEMATON. No -- tunnetko minut vihdoinkin? Minä tunsin sinut heti,
Ellida.
ELLIDA. Ah silmät! Älkää katsoko minuun noin! Minä huudan apua!
TUNTEMATON. Vaiti. Älä pelkää. Enhän minä sinulle mitään tee.
ELLIDA (Pitää kättä silmillään.) Älkää katsoko minuun noin, sanon minä!
TUNTEMATON (Nojaa käsivartensa aitaan.) Minä tulin tuossa
englantilaisessa laivassa.
ELLIDA (Katsahtaa häneen arasti.) Mitä te minusta tahdotte?