Syksyn työkausi alkoi reippaasti ja vauhdikkaasti. Vanhaa ohjelmistoa
esitettiin aluksi ja uusia rooleja jaettiin. Onneksi olin jo
aikaisemmin pyöristellyt ja viimeistellyt kaikki entiset osani niin
tyystin, etteivät ne enää mitään työaikaa vaatineet. Olin täysin vapaa
uusiin tehtäviin.
Näyteltyäni ensin pienen osan eräässä ulkomaisessa näytelmässä, joka
meni vain kolme kertaa ja jonkalaatuisia menestyksiä Arkadiassa sattui,
sen pahempi, liiankin usein, ojennettiin minulle eräänä kauniina
päivänä Mikon osa Minna Canthin "Anna-Liisassa".
No nyt! Miehinen päärooli kotimaisessa näytelmässä! Se oli jotakin!
Harjoitusten alusta pitäen ryhdyin syventymään tehtävääni parhaani
mukaan. Työ sujuikin ilman nikamia ja kynnyksiä, ja Bergbom pysytteli
ohjauksesta liiankin loitolla.
Kun kerran harjoituksessa halusin päästä selvyyteen parista erilaisesta
esittämistavasta eräässä kohtauksessa, en kysynyt Bergbomilta
suoranaista neuvoa, vaan sanoin, että minulla on tätä kohtausta varten
kaksikin tapaa, jotka vievät samaan tulokseen, mutta en pääse selville,
kumpi niistä vaikuttaisi ulospäin paremmalta.
— Mitkä ne ovat? — kysyi Bergbom kiinnostuneena.
— Saanko ensin näytellä kohtauksen toisella ja sitten toisella tavalla
heti jälkeen? — kysyin.
— No, katsokaamme, -sanoi Bergbom vähän ihmetellen ja meni istumaan
paikalleen.
Näyttelin kohtauksen ensin toisella tapaa ja sitten toisella, ja
Bergbom seurasi tarkasti.
— Kumpi miellyttää itseänne paremmin? — kysyi Bergbom.
— En osaa sanoa, — vastasin. — Ne ovat minun kannaltani samanarvoiset.
Haluaisin vain tietää kumpi vaikuttaa paremmalta.
— Otatteko ensimmäisen uudelleen? — sanoi johtaja ja nousi innostuneena
paikaltaan.
Nähtyään sen vielä kerran sanoi hän, että se oli leppoisempi ja
vaikutti paremmin.
— On mielestäni parempi hillitä räikeyttä kuin alleviivata sitä, —
sanoi Bergbom lopuksi, ja siten oli sekin kysymys ratkaistu.
Tällöin huomasin, että tällainen tapa päästä selvyyteen esityksen
ristiriidoista oli monin verroin mutkattomampi ja rauhallisempi kuin
epäselvien kysymysten ja selitysten tie. Käytin tätä tapaa joskus
jälkeenkin päin samanlaisen tilanteen sattuessa.
Ensi-ilta tuli, ja esiintyjät niittivät kukin omalta kohdaltaan suuren
voiton ja monet tunnustukset.
Olin puolestani onnellinen tästä menestyksestä varsinkin siinä
merkityksessä, että olin taas astunut yhden portaan päämäärääni kohti
ja etten enää tuntenut liukkautta allani. Esteet oli voitettu.
2.