Päätös että alkavana näytäntökautena oopperanäytäntöjä
toimeenpantaisiin ainoastaan olosuhteitten mukaan vaikutti itsestään
hajottavasti lauluosastoon. Epävarmuuden tähden siitä erosi melkoinen
joukko enemmän tai vähemmän tärkeitä voimia. Niin tekivät paitse
Navrátilia Bergholm, Kiljander ja Lindström, luettelematta muita
ennenkin mainitsematta jääneitä, ja niin tekivät orkesterinkin jäsenet,
veljekset Hrimaly, veljekset Wanscheit, Swoboda y.m. Kun tämän ohella
tiedämme, että neidit Lagus ja Ingman ja Bruno Holm olivat aikeissa
lähteä ulkomaille sekä että kaikki ensimäiset primadonnat olivat omilla
teillään ilman että he olivat mitenkään sidottuina suomalaiseen
näyttämöön -- Ida Basilier oli hää- ja oman kodin perustamispuuhissa,
Emmy Achté oli kevätpuolella antanut laulajaisia Ruotsissa ja Norjassa,
suurella menestyksellä Göteborgissa esiintynyt Leonorana Trubadurissa
ja, sanomien mukaan, lupautunut vuoden lopulla vierailemaan Unkarissa,
ja Alma Fohström vihdoin oli, päätettyään loistavan vierailunsa
Berlinissä, liittynyt impressario Herrmanin tähtisikermään ottaakseen
osaa konsertteihin Tanskassa ja Ruotsissa -- kun tiedämme tämän,
luulisi todella oopperan viimeisen hetken lyöneen. Mutta niin ei
kummankaan ollut laita. Vielä kerran ja pikemmin kuin luultiinkaan oli
Bergbom kokoava hajaantuneet joukot ja vielä kerran johtava ne
voittoon.
Kesäkuun keskivaiheilla Bergbom matkusti ulkomaille ensi kerran
käydäkseen Parisissa. Seuratessamme häntä tällä matkalla saamme nähdä,
kuinka hän kaukana kotimaastakin oli teatterihuolien piirittämä. --
Ensimäinen kirje on Lyybekistä 19/6. Siinä hän kertoo päivääkään
Tukholmassa viipymättä matkustaneensa Ruotsin kautta Kööpenhaminaan.
Siellä oli ainoa tehtävänsä tavata nti Fohströmiä, joka juuri,
terveydellisistä syistä, oli eronnut Herrmanin kiertomatkasta.
Kysymykseen milloin hän tulisi vierailemaan näyttämöllämme, laulajatar
ei ollut antanut varmaa vastausta. Hän oli niin väsynyt kevätkauden
ponnistuksista, että ennen kaikkea tarvitsi lepoa. "Sairaana en tule
Helsinkiin", hän oli sanonut, "mutta jos saan voimani takaisin, tulen
mielelläni." Nti Augusta Fohström, joka aina seurasi sisartaan
tämän matkoilla, oli arvellut, että syksyn alkupuolta ei ollut
ajattelemistakaan, mutta mahdollisesti marras- ja joulukuuta taikka
tammi- ja helmikuuta. Alma nti oli todella näyttänyt niin
rasittuneelta, että Bergbom ei ollut raskinut vaatia varmempaa
vastausta, ja asia jäi siis lopullisesti ratkaisematta. Kahdeksalla
sivulla kirjoittaja sitte esittää vaihtopuolisia ehdotuksia
oopperasesongin suunnitelmaksi, riippuen siitä tulisiko nti Fohström
ennen vai myöhemmin ja olettamalla että avustusta saataisiin rva
Achtélta tai nti Lagukselta. Uutena oopperana hän ajattelee Romeota ja
Juliaa, jos Navrátil saadaan. Koska tämä kuitenkin oli epätietoista,
aikoi hän tiedustella uutta tenoria Saksasta. Puheosastolle hän määräsi
suomennettavaksi Bayardin Le gamin de Paris ja Molièren L'avare.
Bergbom tuli Parisiin maailmannäyttelyn aikana ja oli hänen sentähden
vaikea saada asuntoa kohtuullisesta hinnasta. Hotellissa häntä
nyljettiin kauheasti eikä käynyt paljoa paremmin siinä yksityisessä
asunnossa, jonka hän, teatterien tähden, ensiksi otti lähellä
bulevardeja; sitten hän muutti kolmanteen etäisempään paikkaan,
lohduttaen itseään sillä että oli hyvä jalkamies. Suurkaupungin
vaikutuksesta hän kirjoittaa:[123]
"En tiedä olenko veltostunut, mutta täkäläinen liike, elämä, loisto,
jotka tavallisesti häikäisevät vierasta, eivät ole suuresti
vaikuttaneet minuun. Enemmän kuin loistokkaat bulevardit palatseineen
kiinnittävät minua toiset paikat, jotka historia on tehnyt
merkillisiksi. Tuntuu omituiselta että joka askele palauttaa muistiin
semmoisia suuruuden taikka rikoksen tekoja, jotka täyttävät
aikakirjoja. Historia tulee täällä eläväksi. Toivoakseni on ikipäiviksi
mennyt se aika, jolloin Börnen sanat olivat tosia: Parisi on Europan
kello, muualla _kuulee_ kellon soivan, täällä _näkee_ kuinka aika
rientää eteenpäin. Mutta jollei nämä sanat sovikaan nykyaikaan, ovat ne
kuitenkin olleet sattuvia entiseen nähden."
"Ensi sijassa ovat tietysti teatterit vetäneet huomiotani puoleensa.
Valitettavasti se maksaa paljo, sillä huokeita paikkoja minun on
mahdoton käyttää nykyisessä troopillisessa kuumuudessa. Olen melkein
joka ilta ollut teatterissa ja onnekseni nähnyt hyviä kappaleita hyvin
näyteltyinä. Niin mitä draamaan tulee; ooppera on heikko, paljoa
heikompi kuin Berlinissä, Wienissä taikka Pietarissa. Enimmän nautintoa
tuottaa minulle luonnollisesti Théâtre Français, joka täysin ansaitsee
maailmanmaineensa. Mutta aikomukseni on Morgonbladetiin lähettää
muotokuvia nykyisestä draamallisesta Parisista ja tahdon sentähden
vähän odottaa siksi kunnes uudistetuilla käynneillä olen vakaannuttanut
mielipiteeni".[124]
-- "Kirjoitat että Holm oli epävarma. Sitä parempi ettei meidän
tarvitse kiirehtiä, vaan voimme levollisesti alottaa näytäntövuotemme
ja syksyllä järjestää asiat. Oletan näet varmaan, että Fohström ei tule
ennen kun jouluksi taikka tammikuun alussa. Olkoon miten tahansa, me
voimme antaa Lindan kuinka keskinkertaisella henkilökunnalla hyvänsä.
Hannes Hahl ei ole ollut täällä, sillä varmaan olisi hän käynyt
luonani. Olen näet jättänyt osotteeni Café de la Régence'en ja siellä
hän kyllä käy niinkuin kaikki rakkaat meikäläisemme iloitakseen
Helsingfors Dagbladista. Minä en ole voinut ottaa arvoisaa lehteä
käteenikään. Sanot Holmin tulevan kotia heinäkuun lopussa. Voithan siis
palatessasi Kuopiosta käydä hänen luonaan Lappeenrannassa ja
tehdä asian selväksi. Onko sinulla tietoja Navrátilista? Hänen
tarpeellisuutensa riippuu Holmista. Mutta kaiketikin hän on vierasta
parempi, joskin kalliimpi. Fohström ylisti häntä suuresti verratessaan
häntä Elvinoonsa ja Edgardoonsa Berlinissä, ja tällä oli kuitenkin
ollut hyvä palkka. Edullisempi on hyvä ooppera lyhyeksi ajaksi kuin
huono pitemmäksi. -- -- Tultuasi Kuopioon on paras kohta ryhtyä Hans
Langeen ja harjottaa sitä Rosvojen rinnalla. Rosvot taasen harjotetaan
niin että kaikki Karl Moorin kohtaukset otetaan ensin, niin kauvan kun
Vilho on poissa. Niiden tulee olla täysin valmiina, kun hän tulee.
Silloin ei tarvita muuta kuin viikko kaiken valmistamiseksi, sillä
Vilho osaa kyllä Frans Moorin. Hans Lange riippuu kokonaan Kalliosta.
Kun hänellä on yksi näytös valmiina, pitää sen olla muillakin. -- Ei
pidä rasittaa Kalliota, vaan pyydä häntä levollisesti työskentelemään
roolinsa oppimisessa. Jos hän valmistuu kahdessa kuukaudessa, voimme
kiittää onneamme. Ylipäätään olisi hyvä, jos kohta tultuasi Kuopioon
katsoisit läpi draamalliset kappaleet Kallion ja Glantzin sekä
lyyrilliset Kahran, Kauhasen ja Vikströmin kanssa, niin että
harjotukset sujuvat häiriöttä, ilman että joku rooli on unohtunut
taikka joku laulunpätkä puuttuu. Uudessa Kallaveden rannalla on
tanssinumero. Koeta saada joku Kuopiosta, niin että se tulee
mahdollisen luonnonmukaiseksi. Hyvästi, rakas sisar. Oma Kaarlosi."
Emilien kirjeet tältä ajalta näyttävät kadonneen. Sentähden meiltä
puuttuu sekin kirje, jonka Emilie epäilemättä kirjoitti veljelleen
saatuansa tehtailija _A. Ahlströmin_ 4 p heinäk. päiväämän kirjeen,
jossa tämä "ottaen huomioon ne suuret uhraukset", jotka nti Bergbom ja
hänen veljensä olivat kärsineet Suomalaisen teatterin tähden, ilmoitti
luopuvansa suuresta velkavaatimuksestaan. Syksyllä 1876 oli näet
teatteri Ahlströmiltä velkakirjaa vastaan saanut lainaksi 10,000
markkaa, ja nyt hän lähetti velkakirjan tyhjäksitehtynä takaisin. Tämä
lahja tuli, niinkuin edellisestä tiedämme, lähinnä Bergbom-sisarusten
hyväksi, se kun melkoisesti vähensi sitä velkasummaa, josta he olivat
edesvastuussa. Tietysti oli kirje, jossa Emilie kertoi asiasta, täynnä
tyytyväisyyttä;[125] mutta kohta sen jälkeen näyttää hänellä olleen
paljo ikävää kerrottavana. Sen todistaa Kaarlon vastauskirje
(arvattavasti heinäkuun lopulta):
-- -- "Soimaan itseäni katkerasti itsekkäisyydestäni, että olen
saattanut jättää sinut yksin niin vaikeaan asemaan, jossa kärsit
rahanpuutetta ja muita vastoinkäymisiä. -- Palaan kotia niinpian kun
tunnet tarvitsevasi minua. Kun palaat Kuopiosta, saat kai (kauppias)
Fohströmiltä varmaan kuulla, milloin Alma tulee. Ilmoita siitä
sähkösanomalla, että voin asettaa matkani sen mukaan. Se mitä kirjoitat
Holmista, Navrátilista, Himbergistä y.m. tekee että jälleen olen
alkanut epäillä oopperaa tulevana vuonna. Voi jos kerrankin pääsisimme
siitä, pääsisimme _täydellisesti_, työ puheosaston hyväksi kävisi
silloin aivan toisin! -- -- Puhu kauniisti Kallion kanssa Hans
Langesta. Sano että minä odotan hänen tekevän siitä jotakin, joka
näyttää hänellä olevan kykyä traagilliseenkin. Kun hän vain ymmärtäisi
yhdistää yksinkertaisen, lämpimän ja humoristisen, sillä nämä kolme
ainesta ovat välttämättömiä. Ulkomuoto hänellä kyllä on roolia varten.
Ennen kaikkea ei mitään saarnaamista."
"Elämäni käy tasaista menoaan. Aamupäivät museoissa, illat
teattereissa. Louvre ja Théâtre Français ovat ne kaksi napaa, joiden
ympäri olemukseni kierii. Olen nähnyt paljon hyvää Théâtre
français'issa ja enimmän osan oivallisesti esitettynä. Vahinko vain
että, Les deux orphelines Ambiguteatterissa ja kenties Les
Fourchambault Français'issa poisluettuina, en ole nähnyt mitään meille
sopivaa. Se ilma, jota hengittää nykyaikaisissa ranskalaisissa
draamoissa, jopa hyvissäkin, on niin vieras meille, etten tiedä onko
edes oikein totuttaa yleisöämme ja näyttelijöitämme siihen. Ei niin
että tahtoisin tuomita epäsiveelliseksi kaikki, joka koskee
arveluttavia suhteita, päinvastoin, saattaahan tavallaan sanoa, että
jokainen traagillinen ristiriita johtuu siitä, että yksilö asettaa oman
itsensä yleistä vastaan, siis siveellisen loukkaamisesta, mutta se
saivarteleva väittelytaito, millä uudenaikaisessa ranskalaisessa
draamakirjallisuudessa siveelliset käsitteet tehdään tarkastelun
esineeksi, se syövyttävän erittelyn riemu, joka niissä ilmestyy,
hämmentää siveellisen arvostelun ja lannistaa välittömän esteettisen
nautinnon. Ja omituista on että samalla kun modernit ranskalaiset
draamankirjoittajat ovat vapaita edellytyksistä, ovat he mitä
jokapäiväisimpien muotojen orjia. Enimmän yleisinhimillinen on Emile
Augier, enimmän yksityisesti parisilainen Alexandre Dumas. Voin sanoa
vasta täällä käsittäneeni hänet dramaatikkona, erittäinkin erään viime
viikolla näkemäni loistavan Le demimonde näytännön jälkeen Théâtre
français'issa. Valitettavasti en ole nähnyt ainoatakaan Victorien
Sardoun teosta."
"Suomalaisista olen tavannut: [kauppias] Rissasen, jonka luultavasti
näet Kuopiossa ja joka täällä täysin kourin antoi rahojen juosta -- hän
pyysi minut mukaansa oopperaan (22 francs piletistä kolmannella
rivillä), ensimäinen ja viimeinen kerta kun olen siellä ollut;
-- -- -- [Otto] Walleniuksen, jonka kanssa olen usein ollut
yhdessä; Fanny Churbergin, jonka osotteen sain juuri kun hän oli
lähtemäisillään -- hän asui yhdessä Ida Silfverbergin kanssa, joka
näyttää tulleen kokonaan parisilaiseksi. -- -- Suomalaisella osastolla
maailmannäyttelyssä on kerrassaan ruotsalainen leima. Uskotkos esim.
että sen vahtimestariksi on otettu ruotsalainen, se on ruotsalainen
Ruotsista, joka tietenkin aivan oikein nolasi Rissasen, kun tämä kysyi
jotakin suomeksi." --
Seuraava kirje on 1 p:ltä elok., vastaus Emilien ensi kirjeeseen
Kuopiosta, (jossa harjotukset olivat alkaneet 18/7, ja jossa hänen piti
olla siksi kunnes Vilho elokuun alussa palaisi kesälomaltaan). Kaarlo
oli hyvin tyytyväinen sen johdosta, "sillä sävy oli aivan toinen kuin
edellisissä alakuloisissa kirjeissä". Siinä oli muun muassa hyviä
uutisia Ida Aalbergista, joka kesäkuun alussa oli lähtenyt ensimäiselle
opintomatkalleen mainion näyttelijättären Marie Niemann-Seebachin
luokse Dresdeniin. Sisarensa kautta Bergbom sai rva Seebachin hänelle
kirjoittaman kirjeen, jossa tämä sanoo nti Aalbergilla olevan
"harvinaisen nopean käsityskyvyn, välittömän taiteilijalahjan, pyhän
vakavuuden ja ihanan, lämpimän innostuksen taiteeseen".[126] Sitä
paitse nti Aalberg itse -- luultavasti ensimäisessä saksankielisessä
kirjeessään -- oli Emilie Bergbomille kertonut olostaan Dresdenissä.
Heinäkuun 1 p:stä säännöllinen opetus oli alkanut (2 tuntia viikossa à
10 RM); Jolantha Kuningas Renén tyttäressä oli jo läpikäyty ja oli sen
jälkeen tutkittava Kätchen von Heilbronn, Jane Eyre, Sirkka, Louise
Kavaluudessa ja rakkaudessa, Amalia Rosvoissa y.m. Rva Seebach, jonka
ensimäinen pohjoismainen oppilas Ida Aalberg oli, oli hänelle osottanut
ääretöntä hyväntahtoisuutta. Muutoinkin nuori näyttelijätär oli kokenut
ystävällisyyttä sekä vieraitten että omamaalaisten (esim. Dresdenissä
asuvain neitien A. ja E. Ingmanin) puolelta.
"Tiedot Aalborgista", Bergbom tämän johdosta kirjoittaa, "tuottivat
minulle iloa. Olen aina odottanut paljon siitä tytöstä. Paha kyllä
pelkään ja olen kauvan pelännyt, että turhaan olemme toivoneet hänen
kääntyvän naiviselle taholle. Hän alkoi jo käsittää traagillisesti
Kukkaa kultain kuusistossa ja uneksia Louisesta Kavaluudessa ja
rakkaudessa. Valitettavasti ei sovi antaa neuvoja Seebachille, mutta
aion kaikessa tapauksessa pyytää häntä lukemaan Aalbergin kanssa
joitakuita iloisiakin rooleja esim. Parisin veitikan. Kaarola Avellan
olkoon tyytyväinen tai tyytymätön asiaan. Hän saa lohduttaa itseään
Björnsonin Maria Stuartilla. Muuten saavat tänä vuonna kaikki roolinsa:
Kallio Hans Langen, Lundahl Paillassen (loistava tehtävä), Vilho
saiturin, Aalberg Kuningas Renén tyttären, rva Aspegren La servante
(Nus ja Belotin draama), Böök jonkun iloisen komedian, Kaarola Maria
Stuartin, Leino Pierren näytelmässä Les deux orphelines j.n.e. Kunpa
vaan löytäisin muutamia iloisia komedioja, mutta ranskalaiset
ovat meille niin sopimattomia, saksalaiset ovat niin ikäviä ja
tanskalaisista näyttelijämme eivät saa mitään aikaan. Olen teatteria
varten ostanut monta tusinaa huvinäytelmiä, mutta ikävä kyllä en ole
tavannut oikein soveliasta. Mitä ajattelet, jos kumminkin koetteeksi
ottaisimme Les Fourchambault. Se on kaiketikin kelpo teos, joskin,
samoin kuin sinä, uskon että se paikottain on yleisöstämme tuntuva
pitkäveteiseltä, sillä koko se tapoja ruoskiva puoli, joka täällä
kiinnittää mieltä, jää meillä ilman vastakaikua. Koska ostamani kappale
on niin suurta kokoa, ettei sitä käy lähettäminen postissa, pyydän että
Takanen, joka on täällä ja matkustaa nousevalla viikolla, ottaa sen
mukaansa Helsinkiin. Toinen asia on, kelle se on annettava
suomennettavaksi, sillä Törmänen ei osaa riittävästi ranskaa ja Tyyko
Hagmanilla on, pelkään minä, liian -- kuinka sanoisinkaan --
plebejimäinen kynä voidakseen säilyttää sitä tyylin etevyyttä, joka on
Emile Augierille omituinen."
"Ymmärrän että teatterin nykyisessä ahdingossa on vaikea lähettää
minulle rahaa nuotteja ja kirjoja varten. Mutta hyvä olisi, jos niin
voisi tapahtua, sillä meidän täytyy hankkia itsellemme kokonainen
kirjallisuus -- operettikirjallisuus. Pahinta on että tämä kirjallisuus
on niin lyhytaikaista laatua, että täytyy ostaa paljo enemmän kuin
tositeossa käyttää, sillä löytääkseen jonkun hyvän palasen on
tavallisesti pari, kolme, neljä kelvotonta läpikäytävä. Folies
Dramatiques teatterissa näytellään nykyään operettia Les cloches de
Corneville, joka lakkaamatta ilta illan perästä on annettu 450 kertaa.
Teksti on aivan viaton, joskin hätäisesti kyhätty, mutta jotenkin
sievä. Musiikista, joka useissa paikoissa on miellyttävä, toisissa taas
ylen jokapäiväinen, voidaan noin kolmas osa käyttää. Muut kaksi
kolmannesta sopii ottaa muista ranskalaisista oopperoista. Tämä
musiikki on tyyliltään niin saman lestin mukainen, että vallan hyvin
voi täydentää toista säveltäjää toisella ilman että eheys kärsii.
Muutoin se oli ehdottomasti surkein oopperaesitys, jonka koskaan olen
tavannut. Primadonna oli korkeintaan Vikström ja herrojen rinnalla
olisi Kallion laulu katsottava mallikelpoiseksi. Köörit, orkesteri,
koristukset kaiken kritiikin alla ja kuitenkin 450 näytäntöä!"
"Se mitä kirjoitat Lundahlin sairaudesta, herättää minussa ajatuksen,
että Böök voisi näytellä Karl Mooria. Mutta Lundahl on kai jo lukenut
roolin, niin että asia ei liene muutettavissa. Kehota Kaarolaa
ahkerasti opettelemaan ranskaa; sitä on hyvästi osattava, jos tahtoo
hyötyä näytännöistä. Erittäin Théâtre français'issa puhutaan
mahdottoman nopeasti." -- --
Näistä kirjeistä näkee kuinka Bergbom Parisissakin kokonaan eli
teatteria varten. Hän käy teatterissa, hän tutkii draama- ja
musiikkikirjallisuutta silmällä pitäen suomalaista näyttämöä ja
alituisesti hän suunnittelee sen toimintaa. Tutustumisella
operettikirjallisuuteen hän ei suinkaan tarkoittanut kilpailua
ruotsalaisen teatterin kanssa offenbachilaisen ohjelmiston alalla, vaan
sentapaisten pikku laulunäytelmäin etsimistä, jommoisilla puheosaston
repertoaria ennenkin oli höystetty ja joita nyt voitaisiin
runsaamminkin esittää, kun ooppera ei enää säännöllisesti vaatinut
kaikkia laitoksen laulukykyjä. Edelleen näemme, että hän kiihtyy
kiihtymistään mitä etemmäs aika kuluu. Elokuun 5 p. hän määrää, että
Hannes Hahlille oli teatterin puolesta lähetettävä 500 mk. Wiesbadeniin
ja sanoo myöntäen vastanneensa tämän laulajan pyyntöön saada esiintyä
Mefistona. Sama kirje päättyy uuteen kehotukseen Emilielle
sähköttämään, tahtooko nti Fohström alkaa syyskuulla taikka lokakuun
alussa (luultavasti oli siihen viittaava uutinen saapunut). "Olen nyt
jo niin levoton, että tuskin puolet ihmistäni on täällä Parisissa."
Joku päivä myöhemmin Emilie todella ilmoittaa sähkösanomalla, että nti
Fohström tulee kuin tuleekin syyskuun alussa, ja samaan aikaan Bergbom
saa muitakin uutisia. Kesällä oli näet kotiinsa Helsinkiin palannut
laulajatar nti Hortense Synnerberg, joka samoin kuin Bruno Holm ollen
Lampertin oppilas kesällä 1877 oli suurella menestyksellä esiintynyt
Covent-Garden teatterissa Lontoossa ja sitte seuraavana talvena ollut
kiinnitettynä kunink. oopperaan Maltassa. Oivaltaen mikä viehätys
suomalaisen oopperan ystäville olisi kuulla tätäkin nuorta (22 v.)
etevää laulajatarta näyttämöltä, Almberg ja Wahlström (sitte kun Holm
ensin oli käynyt asiaa valmistamassa) omin päinsä tekivät sopimuksen
hänen kanssaan muutaman viikon vierailusta. Eikä siinä kyllin, he
tekivät myös välipuheen Navrátilin kanssa, joka ei vielä ollut Suomesta
lähtenyt, että hän esiintyisi 150 markasta illalta ja niinikään useain
orkesterin jäsenten kanssa; Hahl, Holm sekä neidit Lagus ja Ingman
olivat jo ennen luvanneet olla mukana, jos oopperanäytäntöjä pantaisiin
toimeen.
Tähän kaikkeen Bergbom oli sangen tyytyväinen, niinkuin näkyy kirjeestä
Wahlströmille 12/8:
"Rakas ystävä! Kiitos ja iankaikkinen kunnia siitä mainiosta tavasta,
jolla tänä kesänä olet hoitanut teatterin asioita. Kun näen mitä
kaikkea olet aikaansaanut, kiitän ja surkuttelen sinua samalla kertaa,
sillä varmaankaan sinulla ei ole ollut paljo kesälepoa. -- Nyt kun
ooppera alkaa syyskuulla, lasken joka hetken, joka minun vielä täytyy
olla täällä -- niin levoton olen ja niin soimaan itseäni poissaoloni
mahdollisista seurauksista. Samana päivänä kun saan rahaa, lähden
täältä. Koska sähkötin eilen, oletan että saat tämän kirjeen samaan
aikaan kun minä saan rahat kotoa." -- --
"Synnerbergin ottaminen oli mestariteko -- voitto, jota tuskin uskalsin
toivoa. Nyt on kysymys, missä hän on esiintyvä. Altto-osat, joista
meillä voi olla puhe, ovat: Siebel, Maffio Orsini, Nancy (Martha),
Pierotto ja Azucena. Syyskuun 20 p:stä lokakuun 8:een hän tuskin
ennättää laulaa useammassa kuin kahdessa tai korkeintaan kolmessa
näistä rooleista, kahdessa, jos Linda otetaan, kolmessa, jos ainoastaan
vanhoja oopperoita esitetään. Jos Fohström alkaa jo 20 p., niin ovat
kai Faust ja Linda edullisimmat. Mutta jollei hän tule niin pian, niin
on paras ottaa Faust (Ingmanin kanssa), Lucrezia Borgia (taikka
Trubaduri) ja Martha. Niin, luonnollisesti olettaen että Synnerbergillä
on Nancy ja Azucena ohjelmistossaan. Kaikissa tapauksissa olisi paras
lähettää Lucrezia Lagukselle ja pyytää, että hän laulaa ainakin toisen
ja kolmannen näytöksen, niin että voisimme antaa koko Maffio Orsinin
osan. Herttuasta emme tarvitse huolehtia, sillä hän ei esiinny näissä
näytöksissä. Vahinko että Emmy Achté ei nyt ole saatavissa, olisimme
saaneet loistavan Lucrezia-esityksen, sillä Hahl voi kyllä täyttää
herttuan osan, jos aaria transponoidaan."
"Synnerbergin roolien valinnasta riippuu jossakin määrin (nti)
Lagermarckin ottaminen. Jos näet Synnerberg laulaa Lindassa, on meidän
melkein täytymys ottaa Lagermarck, sillä Lindaa emme voi antaa loppuun
8 p:ksi lokak. ja sen jälkeen on vaikea panna (nti) Braxén Synnerbergin
sijaan, mutta varsin hyvin siihen kelpaa koulutettu laulajatar,
Lagermarck. Muutoin riippuu Lagermarckin ottaminen siitä mitä hän
tahtoo -- -- ja jos ystävät arvelevat hänen kotimaisuutensa sitä
vaativan." -- --
Tästä huomaa kuinka paljo miettimistä oopperanäytäntöjen järjestäminen
vaati, ja samassa kirjeessä on vielä 8-9 sivua samantapaista
selvittelyä ja suunnittelua. Eikä siinä kyllin: näinä päivinä hän
kirjoitti sisarelleen näistä ja muista teatteriasioista kolme pitkää
kirjettä. Ne ovat täynnä määräyksiä ja neuvoja ei ainoastaan
päärooleista, vaan pienimmistä sivuosistakin, köörilaulajista,
soittokunnan jäsenistä y.m. Orkesterinjohtajiksi oli pyydettävä Richard
Faltin ja Martin Wegelius; kun puheosasto erosi Kuopiosta, oli "pikku
ooppera", se on osaston laulajat, paitse nti Hacklinia, lähetettävä
Helsinkiin; tulot ja menot arvioidaan koko alkavaksi ooppera-ajaksi, ja
toivoo kirjoittaja että päästään tappiotta, jollei mitään erityistä
onnettomuutta tapahdu; esitetään hetken näkökohdat, jotka ovat lukuun
otettavat puheosaston matkoja määrätessä j.n.e. -- --
Odottaessaan rahalähetystä Bergbom on kauhean levoton. "Siitä saakka
kun sain tietää että työ alkaa syyskuulla, minulla ei ole ollut
hetkeäkään rauhaa. Pelkoni että jotakin tärkeää laiminlyödään
poissaoloni tähden kiihtyy tavasta todelliseksi tuskaksi." Vihdoin 20
p. elok. hän saa sähkösanoman että rahat on lähetetty ja kohta hän
kirjoittaa ("k:lo 2 päivällä!"):
"Oh! on kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni. -- Olin lähellä
epätoivoa. Käsitin että minua tarvitaan Helsingissä enkä nähnyt mitään
keinoa päästä sinne. Kiitos, sydämellinen kiitos, rakkaani. Kunpa vaan
tämä viivytys ei vaikuttaisi vahingollisesti teatterin toimeen. Olen
pitänyt kunnianani aina olla paikallani, olisin onneton, jos
luultaisiin että tällä kertaa olen laiminlyönyt velvollisuuteni
huvituksieni tähden! Ne ovat muutoin näinä viime aikoina olleet varsin
surullisia, sillä kun Wahlström kirjeessään lupasi lähettää minulle
rahaa jo viime viikolla, olin kyllä kevytmielisesti jättänyt itseni
puille paljaille. En kumminkaan ole nähnyt hätää. Sitä paitse on
levottomuuteni ollut niin suuri, että kolme kertaa olen lähtenyt
teatterista ennen näytännön loppua, olin liian kiintynyt teatteriin
kotona voidakseni seurata esitystä. Ja kuitenkin Got ja Coquelin
näyttelivät."
Tähän päättyy kertomus Bergbomin ensimäisestä Parisinmatkasta, joka
niin erinomaisesti todistaa, kuinka hän oli kokonaan ja ehdottomasti
antautunut elämäntehtäväänsä. "Olen pitänyt kunnianani aina olla
paikallani" pysyi alusta loppuun saakka hänen tunnuslauseenaan. --
Palatkaamme nyt kotimaahan.
* * * * *
Puheosasto alkoi toimensa _Kuopiossa_ 21/7 esittämällä Daniel Hjortin
-- viimeinen näytäntö, 27:s luvultaan, oli 24/9. Ensi viikkoina Vilho
oli lomalla vahvistaakseen terveyttään, ja Kallio oli "johtajana".
Tositeossa Emilie Bergbom alkuaikana johti ja järjesti seurueen
toimintaa. Eräässä nti Kaarola Avellanin kirjeessä nti Bergbomille
(21/8) sanotaan siitä:
"Emilien olo täällä meidän keskellämme oli miellyttävin aika, jonka
olen Suomalaisessa teatterissa kokenut, kun Emilie niin kokonaan oli
meidän -- ja yksityisesti pyydän saada täydestä sydämestäni kiittää
Emilietä siitä ajasta, jonka Emilie uhrasi teatterille. -- -- Sitte kun
Emilie oli matkustanut pois, kuultiin kaikkien lausuvan että oli oikein
vaikea mennä teatteriin, kun tiesi ettei enää saisi nähdä Emilietä
istuvan rampin edessä seuraamassa harjotuksen menoa ja sähköttäen meitä
kaikkia. Nyt onkin aivan toisin: kaikki olivat silloin iloisia ja
ystävällisiä sentähden että Emilie oli semmoinen, nyt käy työ
konemaisesti ja hitaasti." -- Valitettavasti Helsinkiin tulikin
uutisia, jotka kertoivat eripuraisuudesta ja rettelöistä näyttelijäin
kesken. Luultavasti olisi moni ikävä selkkaus joko jäänyt tapahtumatta
taikka ollut verraten helposti tukahutettavissa, jos voimakas johtaja
olisi ollut paikalla. Mutta Vilhon voimat eivät olleet entisellään,
vaan sai toinen tai toinen vastoinkäyminen liian helposti hänen
mielensä masennuksiin. Tämä ja usea muukin seikka antoi aihetta
toivomaan muutosta teatterin elämässä, eikä se enää ollutkaan kaukana.
Daniel Hjort, joka ensi iltana tuotti 350 mk, annettiin toisen kerran
11/9 juhlanäytäntönä Helsingin suomalaisen yhteiskoulun vihkimisen
johdosta. Ilojuhla muuttui kuitenkin teatterille surunhetkeksi, sillä
näytellessään nimiroolia kohtasi Lundahlia näyttämöllä halvaus, joka
teki lopun hänen näyttelijätoimestaan. Kolmannen kerran meni sama
näytelmä 15/9, jolloin Vilho näytteli pääosaa -- Tapion mukaan
"mestarillisesti". Kolme kertaa esitettiin myöskin Schillerin _Rosvot_,
mutta huonolla menestyksellä, vaikka se oli uusi -- 100:es kappale --
ohjelmistolle. Ensi ilta tuotti ainoastaan 121 mk, ja kaikki yhteensä
ei täyttä 450 mk. Karl Mooria näytteli Böök, jolle Lundahl
kivuloisuuden takia oli luovuttanut roolin.
Kaksi kertaa annettiin seuraavat koko illan näytelmät: Angelo,
Kylänheittiö, Hellät sukulaiset, Maantien varrella ja Don Pasquale.
Viimemainitun, Donizettin oopperan, joka toukokuulla oli esitetty
Helsingissä Ida Basilier Normana, suoritti nyt "pikku ooppera".
Nimiroolissa esiintyi niinkuin ennen Pesonen ja Ernestona Himberg,
mutta uusia olivat Anni Hacklin -- Norina ja _Kahra_[127] -- Malatesta.
Ensi ilta 30/8 tuotti 512 mk -- suurin tulo koko aikana; toinen 294.
Hellissä sukulaisissa näytteli toisella kerralla, Vilhon pahoinvoinnin
tähden, nuori näyttelijänalku Anton Kivinen[128] Schumrichin osaa ja
onnistui hän huolimatta riittämättömistä opinnoistaan jotenkin hyvin.
Yhden kerran esitettiin vain kaksi koko illan kappaletta, nimittäin
Kultaristi ja Sirkka, joka jälkimäinen veti enemmän väkeä kuin Rosvot
vähän ennen. -- Vielä on ohjelmistoon nähden merkittävä, että
Raatimiehen tytär täällä meni toisen kerran, Turussa kun sitä ei oltu
katsottu voitavan toistamiseen esittää. -- Paitse Don Pasqualea esitti
"pikku ooppera" Noita-ampujan toisen näytöksen ensi kuvaelman ja
Jeannetten häät, puhumatta Laululintusesta ja 2-osaisesta alkuteoksesta
_Kallaveden rannalla_ (ensi ilta 31/7), johon oli sovitettu sarja
kansanlauluja. Vaatimaton kappale oli syntynyt niin että Törmänen
Bergbomin neuvojen mukaan oli laulunäytelmäksi muodostanut erään
Aukusti Korhosen laatiman pikkunäytelmä-luonnoksen.
Tulot Kuopiossa tekivät yhteensä 7,670:94 mk, joten siis keskimäärin
saatiin 285 mk. illalta.
Täältä muutettiin _Jyväskylään_, jossa annettiin 16 näytäntöä,
ensimäinen -- Sirkka -- 30/9 ja viimeinen -- Maria Tudor -- 5/11.
Ohjelmiston järjestäminen uudessa olopaikassa oli vaikea useista
syistä. Laulukyvyt olivat jo syyskuun alussa Kuopiosta matkustaneet
Helsinkiin ollakseen mukana oopperanäytännöissä, Ida Aalberg oli
Dresdenissä, Lundahl toivottomasti sairas (lääkärin neuvosta hänet
toimitettiin Helsinkiin sairaalaan) ja Vilhonkin kivuloisuus rajoitti
rajoittamistaan hänen työkykyään. Lisäksi tuli näyttämön ahtaus, jota
Vilho syytti rintatautinsa pahentumisestakin: usein olivat kynttilät
sammumaisillaan ilman turmeltumisesta. Kumminkin täällä esitettiin
paitse jo mainituita seuraavat suuret näytelmät: Daniel Hjort kolme
kertaa (yhteensä 923:25 mk. -- Kuopiossa 843), Angelo, Rosvot (tuotti
kahtena iltana yhteensä 588 mk. -- Kuopiossa kolmena alle 450), Hellät
sukulaiset ja Maantien varrella kukin kaksi kertaa ja Nummisuutarit
yhden kerran. --
Kirjeistä päättäen Vilho jatkoi tointaan niin kauvan kun seurue viipyi
Jyväskylässä ja hän näyttelikin vielä 25/10, kun Nummisuutarit
annettiin; mutta sen jälkeen hän tunsi voimansa olevan lopussa.
Toverien lähtiessä uuteen olopaikkaan, Haminaan, Vilhon täytyi erota
heistä ja hän matkusti Turkuun. Häntä oli näet neuvottu käyttämään
siellä olevaa tri Krohnin johtamaa "oivallista voimistelulaitosta".
Sieltä hän marraskuulla ilmoitti Bergbomille lääkärin sanoneen, että
"kumpikin hänen keuhkonkärkensä oli taudin koskettama".
_Haminassa_ Suomalaisella teatterilla oli vanha ystävä, Otto Florell,
jolta voitiin odottaa apua. Hänelle Bergbom kirjoitti 4/11 ja pyysi,
että hän neuvoilla ja teoilla avustaisi Kalliota ja Glantzia, jotka
Vilhon sairauden aikana täyttävät tämän tehtävät. "Ja vielä enemmänkin!
Ottaisitko itse taikka jonkun toisen kautta hoitaaksesi kassaa, se on
nostaaksesi joka illan tulot ja suorittaaksesi laskut?" Florell
tietysti suostui. Toisessa kirjeessä Bergbom suosittelee nti Hacklinia
Florellille ja hänen vaimolleen. "Näiden rivien tuoja on signora Anni
Hacklin, puhenäyttämön primadonna. Ehkä Emmy voisi antaa hänelle
joitakuita tunteja viikossa. Hänellä on hyvin kaunis ääni ja
luonnollisen musikaalinen esitystapa. Hänet otettiin tänne Helsinkiin,
jotta hän koettaisi laulaa Zerlinaa (Don Juanissa), mutta Holmin
sairaus teki aikeen tyhjäksi." Bergbomin oma matka Haminaan oli
myöhästynyt, mutta luvaten pian tulla hän uudistaa pyyntönsä: "Ole
siksi hyväntahtoisesti joukkoni kaitselmus ja tuki."
Ohjelmisto oli pääasiassa sama kuin lähinnä edellisillä paikkakunnilla.
Kumminkin esitettiin kaksi uuttakin kappaletta: A. Belotin
3-näytöksinen näytelmä _Sarah Multon_ (ensi ilta 29/11) ja Törmäsen
suomentama Bayardin ja Vanderburchin 2-näytöksinen huvinäytelmä
_Parisin veitikka_ (ensi ilta 13/11). Jälkimäisen nimiroolissa esiintyi
nti Avellan, joka myöskin näytteli kaksi kertaa Leaa. Daniel Hjortista
annettiin täällä vain toinen näytös ja Nummisuutareista ensimäinen. --
Ensimäinen näytäntö oli 10/11, viimeinen 15/12; näytäntöjen koko
luku 16.
Ylipäätään menestys oli hyvänlainen. Tulot ja menot, Florell
kirjoittaa, olisivat vastanneet toisiansa, jollei Jyväskylän vaillinkia
olisi täytetty Haminassa. Kavaluus ja rakkaus meni kaksi kertaa "varsin
kunnioitettavasti, mikäli voimat riittivät". Nti Avellan näytteli lady
Milfordia. "Hacklin yleisön suosikki laulettuaan Kallaveden rannalla.
Kiltti tyttö ansaitsisi palkankorotusta." -- Kahdessa kirjeessä
Morgonbladetiin kerrottiin teatterin käynnistä:
Kirjoittaja sanoo kuulleensa talonpoikien käräjätalon pihalla ja
eteisessä tekevän toisilleen selkoa näytellyistä kappaleista ja päättää
siitä, että teatteriin käytetyt varat meillä eivät ole turhaan
tuhlattuja, kun vain katsotaan että yleisöä ei pilata samalla kun
näyttämö luo sitä itselleen. -- Haminalainen ohjelmisto todistaa mikä
runsas työ seurueen jäsenillä on suoritettavana, varsinkin kun
ajattelee kesäloman lyhyyttä. Esiintyä kolme kertaa viikossa, melkein
joka kerta uusissa rooleissa, ei ole leikintekoa, mutta epäilemättä
hyvä koulu nuorille näyttelijöille, joista moni ansaitsee tämän nimen
samalla kun kaikki kaunistavat vaivaloista uranaukausijatointaan
kiitettävällä ahkeruudella ja ilahuttavalla edistyksellä. Ei tarvinnut
nähdä muuta kuin Leaa, nti Avellan nimiroolissa, huomatakseen mitä
teatterilta nyt voi odottaa, joskin kaipasi Vilhon klassillista
Sakeusta, miten hyvin Leino -- tuo monen erilaisen tyypin ja niiden
joukossa Nummisuutarien Eskon oivallinen esittäjä -- täyttikin vaikean
tehtävän; taikka nähtäköön rva Aspegren Katrina tavatessaan poikansa
synkässä yökohtauksessa, taikka Kallion koomilliset henkilöt j.n.e.
---- Teatterin ystävät toimeenpanivat viimeisen näytännön jälkeen
pienet läksiäispidot näyttelijöille, jotka 16/12 lähtivät Turkuun.
* * * * *
Nyt on kertomuksemme palaava syksyn alkuun ja Helsinkiin. --
Edellisestä tiedämme, kuinka kesän kuluessa lauluosasto oli uudestaan
järjestetty ja puhuttava on siitä Suomalaisen oopperan jaksosta, joka
oli sen viimeinen, vaikkei kukaan aavistanut sitä.
Tutustuaksemme ajan tunnelmaan luemme ensin pari Emilie Bergbomin
kirjettä nti Elfvingille:
(23/8) "Oma Bettyni! Sydämelliset kiitokset kirjeistäsi. En voi oikein
sanoa kuinka kiitollinen olen, ettet aina odota vastausta, vaan
kirjoitat 'kun henki tulee'. Katsos, tulee vähän hitaaksi, kun pitää
kirjoittaa niin paljo kirjeitä kuin minun. Tullessani Kuopiosta oli
minulla ainakin 40 kirjettä vastassa, ja koska asiakirjeisiin on ensin
vastaaminen, niin jäävät ystäväkirjeet odottamaan, jopa joskus
kauvankin. -- Kuukauden lopussa Kaarlo tulee kotia, ja syyskuun 15 p:n
jälkeen alkavat oopperanäytännöt. Raskasta on taas ryhtyä vaivaloiseen
puuhaan, mutta emmehän siitä pääse. Oopperasesonkimme tulee lyhyeksi,
mutta loistavaksi. Fohström, Synnerberg, Lagus, Ingman, Holm, Hahl ja
Navrátil tulevat kaikki esiintymään. Luuletko Lagermarckin jäävän
meidän luoksemme. Äitinsä kirjoitti, että tytär ensin tekee
konserttimatkan ympäri maata ja se kestää lokakuun keskivaiheille. Se
on meille hyvin sopivaa." -- --
"Kuopiosta tulin sangen tyytyväisenä. Oli hyvin hupaista nähdä minulle
ennen tuntemattomia seutuja ja niinikään muutamiksi viikoiksi kääntää
selkäni Helsingille ja edes lyhyeksi ajaksi heittää pois muut
huolet." --
(3/9) [Tässä ja muissa syksyn kirjeissä puhutaan paljo --
keinuhevosista, joita Emilie nti Elfvingin kautta tilasi Turusta
lahjottaakseen niitä Betty sisarensa ja Atte veljensä ja entisen
Preciosan, Ottilia Silfverstolpen, pojille. Niiden tuli olla niin
tukevia kuin yksi ennen saatu, jota Augusta sisaren pojat käyttivät ja
jonka seljässä Kaarlo eno saattoi istua kaikki kolme lasta sylissään!]
-- "Kaarlo on nyt kotona ja tuntuu oikein rauhottavalta; kuulin
että hän oli tavannut sinua laivarannassa. Saa nähdä kuinka asiat
tänä vuonna luonnistuvat. Vähän levottomia olemme, kun Turun
teatterin johtokunta ei vastaa kysymykseemme [oliko teatteri vapaa
puheosastolle?]. Rva Elffors on vuokrannut teatterin 1 p:ään marrask.
eikä ole varmaa, saammeko sen sen jälkeen vai onko joku toinen
ruotsalainen seurue haalittava sinne." --
Nti Elfving vastasi 5/9 ja kertoo juuri tulleensa nti Mathilda
Lagermarckin konsertista. Laulajatar oli menestynyt erittäin hyvin. Hän
oli halukas tulemaan Suomalaiseen oopperaan, ja kirjoittaja kehottaa
ehdottomasti ottamaan hänet. Sopimuksen mukaan taiteilijat syyskuun
alkupuolella kokoontuivat Helsinkiin ryhtyäkseen harjotuksiin, joiden
aikana toinen toisensa perästä konsertissa esitti itsensä yleisölle.
Ensi näytäntö oli 26/9, jolloin täpötäydelle ja innostuneelle huoneelle
annettiin Faust, jonka vetovoima ei vieläkään ollut hävinnyt. Ensi
kädessä tänä iltana huomio kohdistui uuteen Siebeliin, _Hortense
Synnerbergiin_, joka tervehdykseksi sai kukkavihkon, jonka nauhoissa
oli kirjoitus: "Hortense Synnerbergille. Muistoksi ensimäisestä
näytäntöillasta kotimaassa Suomalaisen teatterin johtokunnalta"; mutta
oli muutakin mieltäkiinnittävää, niinkuin näkyy Morgonbladetin
arvostelusta (merk. G. L.):
Margaretana esiintyi nti Ingman, joka ansaitsi suurta kiitosta
varsinkin siitä liikuttavasta luonnollisuuden ja viattomuuden kuvasta,
jonka hän teeskentelemättä antoi etenkin 3:ssa näytöksessä. Juveliaaria
meni nuhteettomasti; mutta semmoisissa kohdissa, joissa olisi vaadittu
voimakasta tunteenilmaisua, oli paljo muistutettavaa. Navrátilin Faust
oli sama kuin ennen. -- "Kaksi tärkeintä roolia oli uskottu hroille
Hahlille ja Holmille, Mefiston ja Valentinin. Hra Hahl tutustutti
suomalaisen yleisön oikeaan Mefistotyyppiin, jommoista Goethe
luultavasti on tarkoittanut, eikä mihinkään irvikuvaan. Meillä on täysi
syy kiittää yksityiskohtaista näyttelemistä sekä varmaa ja musikaalista
esitystä, ja toivomme vain että hra Hahlin ääni saisi takaisin osaksi
kadonneen heleytensä sekä että hänen pirunsa olisi hieman enemmän 'vrai
gentilhomme', niinkuin Mefisto ensi kerran ilmaantuessaan lausuu
itsestään. -- Hra Holm lauloi Valentinin kauttaaltaan kauniisti ja
taiteellisesti. -- Kenties tulisi niin urhoollisen sotilaan ensi
näytöksessä olla vähemmän tunteellinen laulussa ja näyttelemisessä.
-- Nti Synnerbergin Siebel oli tietysti illan tapahtuma, ja yleisö
tuhlasikin hänelle suosiotaan. Ei kuumuus, eikä ahdinko, eikä
epäedullinen salonki estänyt hänen ääntänsä helkkymästä, niinkuin
ainoastaan semmoinen ääni voi helkkyä. Hänen laulunsa oli puhdas,
esitys taiteellisesti huoliteltu ja koko hänen esiintymisensä oli
omansa saamaan meidät ihailemaan nuoren diivan hehkuvaa näyttelemistä
ja kaunista plastiikkaa, vaikka kenties samassa unohdimme sen
vaatimattoman, lämminsydämisen ja runollisen Siebelin, jolle Goethe ja
Gounod yhdessä ovat suoneet niin paljo viehätysvoimaa. Toivomme
suuresti saavamme nähdä nti Synnerbergin tehtävässä, joka vaatii
enemmän hänen musikaaliselta ja draamalliselta kyvyltään. Köörit
menivät niinkuin ennenkin hyvin, ja orkesteri, jota tirehtööri Faltin
johti, suoritti myöskin asiansa ansiokkaasti." --
Faust annettiin vielä 29/9 Ja 6/10, samat esiintyjät kaikissa
rooleissa, täysille tai lähes täysille huoneille ja muuttumattomalla
menestyksellä. Kolmannella kerralla nti Synnerbergin täytyi toistaa
kukka-aaria 3:ssa näytöksessä, Hahlin Mefisto sai yhä enemmän
tunnustusta ja Holmin Valentinin sanottiin ilta illalta edistyneen --
"se oli todella erinomainen taideluoma".
Toiseksi esitettäväksi otettiin Lucrezia Borgia, joka meni ensi kerran
4/10 ja toisen kerran 8/10. Edellinen näistä näytännöistä oli varsin
loistava, ensimäinen jossa _Martin Wegelius_ johti orkesteria. Yleisö
oli kovin innoissaan. "Myrsky pakotti nti Synnerbergin laulamaan 3:nnen
näytöksen juomalaulun da capo ja Wegeliukselle annettiin kukkavihko."
G. L. mainitsee, että Lucrezia Borgia, joka ensi kerran oli otettu
ohjelmistoon rva Achtén tähden, nyt esitettiin nti Synnerbergin vuoksi.
Päärooli oli nti Laguksen käsissä, joka tietysti ainoastaan osaksi
kykeni sitä tulkitsemaan, se kun oli hänelle liiaksi intohimoinen.
Mutta mitä Lucreziassa oli inhimillistä, jaloa ja traagillista hän
esitti sielukkaasti, laulaen kauniisti ja lämpimästi. Navrátil lauloi
tapansa mukaan Gennaron aistikkaasti ja aitomusikaalisesti. Hahl antoi
selvän ja todenmukaisen kuvan herttua Alfonsosta. Hänen laulunsa
ilmaisee aina musikaalista käsitystä, mutta ääni ei tunnu täysin
kehittyneeltä. Toisen näytöksen kolminlaulun esittivät nti Lagus sekä
Navrátil ja Hahl erinomaisesti. -- "Nti Hortense Synnerbergillä oli
Maffio Orsinin rooli, joka paremmin soveltuu hänen luonnonlaadulleen
kuin Siebel. Ritarillinen venetialainen aatelismies oli tehtävä,
joka aivan toisin vastasi hänen ominaisuuksiaan kuin saksalainen
porvarillinen nuorukainen. Tässä nti Synnerbergin kauniit plastilliset
liikunnot, hänen loistava ryhtinsä, hänen kevyt ja ylimielinen tapansa
käyttäytyä olivat aivan paikallaan. Laulustakin voimme vakaumuksesta
sanoa, että se vastasi mitä tältä osalta sopii vaatia. Sanalla sanoen
nti Synnerberg oli semmoinen kuin Orsinin tulee olla. Äänen kauneus
esiintyi, niinkuin ennen, täydessä loistossaan, varsinkin henkevässä
juomalaulussa, ja italialaiset sävelmät soivat hänen huuliltaan
niinkuin ainoastaan italialaiset sävelet voivat." Maisteri
Wegeliuksenkin esiintyminen soittokunnan johtajana tuotti näyttämölle
jotakin juhlallista. Oopperan harjotuksiakin hän oli ansiokkaasti
johtanut. Vihdoin oli syytä mainita, että köörinkin jäsenten
käyttäytyminen näyttämöllä viime aikoina oli osottanut huomattavaa
edistystä.
Tämän jälkeen tuli 13/10 ja 15/10 kaksi Taikahuilu-näytäntöä, joista
ensimäinen annettiin hyvälle huoneelle, vaikka esiintyjäin joukossa ei
ollutkaan vierailijatähteä.
Nti Lagus oli Pamina ja G. L. lausuu, "hän laskee niin paljo pehmyttä
suloa ja lämmintä tunnetta tähän tosilemmen naiselliseen edustajaan,
että kuulija ei voi olla viehättymättä. Navrátil -- Tamino lauloi
oivallisesti, ja Hahl oli kelpo, arvokas Sarastro. Hän astuu esiin
erinomaisen vaikuttavasti kuin mikä vanha, kokenut näyttelijä; alhaiset
sävelet eivät soineet oikein selvinä. Nti Ingman oli ensi näytöksessä
ensimäinen Yön neitoja ja lauloi sitten Yön kuningattaren osan --
menestyen hyvin kumpaisenakin. Pesonen on kelpo ja oiva suomalainen
Papageno, jonka luulee kohdanneensa joissakin talonpoikaishäissä
kaikkien ilona ja riemuna. Nti Wikström yllätti laulamalla Papagenon
osan nuhteettomasti ja varmasti. Orkesteria johti nytkin Martin
Wegelius."
Toisia loistavampi ilta oli jälleen nti Synnerbergin hyväksi annettu
näytäntö 17 p., jossa esitettiin kohtauksia Faustista, Lucreziasta ja
Taikahuilusta. Yhtä hyvin kuin pilettien loppuunmyynti ilmaisivat
myrskyiset suosionosotukset, kuinka laulajatar oli herättänyt yleisön
myötätuntoa. Korkeimmilleen myrsky nousi nti Synnerbergin laulettua
aarian Glinkan oopperasta Henki tsaarin edestä ja Voi äiti parka ja
raukka, jotka kumpikin toistettiin. Kukkavihkoja, suuria ja pieniä,
satamalla satoi näyttämölle ja niitä seurasi täkäläisen venäläisen
yleisön antama kukkakori ja sen ohella hohtokivillä koristettu
kultainen rannerengas.[129] -- Kun sitte välillä 20/10 Taikahuilu oli
esitetty, tuli nti Synnerbergin jäähyväisnäytäntö: Lucrezia Borgia.
Nytkin huone oli aivan täysi ja innoissaan, ja laulajatar yhä
uudistettujen kunnianosotusten esineenä. Tälläkin kertaa hän sai
kalliita lahjoja, nimittäin kaksi hohtokivisormusta, toisen
venäläisiltä ihailijoilta ja toisen rva Karamsinilta. Kaarlo ja Emilie
Bergbom antoivat ihanan ruusukimpun, jonka nauhoihin oli painettu:
"Muista meitä rakkaudella."
Paitse nti Synnerbergille oli nti Laguksellekin lähtöaika tullut. Hän
oli näet päättänyt matkustaa Milanoon jatkaakseen opintojaan ja
esiintyi nyt enää vain kaksi kertaa, 27/10 ja 29/10, jolloin illan
ohjelmaksi oli yhdistetty kohtauksia oopperoista Noita-ampuja ja Tsaari
työmiehenä sekä Laululintunen, tuo vanha pikku laulukappale. Kumpanakin
iltana yleisö sydämellisesti ilmaisi tunteitaan rakastettavaa
laulajatarta kohtaan, joka niin uskollisesti oli palvellut oopperaa ja
ilahuttavan taiteellisesti suorittanut mitä vaikeimpia tehtäviä. Paitse
kukkavihkoilla teatterissa tervehdittiin häntä myöhemmin serenaadilla.
-- Laulajatar antoi vielä lähtökonsertin 2/11.
Niinkuin edellisestä näkyy, oli _Alma Fohström_, jonka tähden ooppera
jo syyskuulla oli pantu alkuun, tähän saakka ollut esiintymättä. Syynä
siihen oli pääasiassa nti Synnerbergin vierailu, mutta arvattavasti
sekin että laulajatar yhä edelleen mielellään nautti lepoa. Ennen kun
hän vihdoin 31/10 ensi kerran esiintyi Arkadiassa, oli hän 12/10
antanut loistavat laulajaiset yliopiston juhlasalissa ja myöskin 25/10
Ruotsalaisessa teatterissa näytösten välillä laulanut kaksi aariaa
(Dinorahsta ja Rigolettosta). -- Lukuisa ja innostunut oli yleisö
jälleen tervehtiessään laulajatarta Margaretana. Kukkakimput ja
esiinhuudot tulkitsivat iloa, kun ei ainoastaan huomattu että nti
Fohström oli mitä parhaimmissa voimissa, vaan myöskin nähtiin kuinka
hän oli suuresti edistynyt. Juveliaarian, jota ulkomaan suuremmilla
näyttämöillä pidetään oikeana yleisön valloittamiskeinona, nti Fohström
lauloi mitä hienoimmin, ilman tahallisuuden merkkiäkään -- juuri siten
nousten mahdollisen korkealle taiteellisuudessa. Suora yllätys
yleisölle oli Valentinina nähdä ja kuulla etevää soittoniekkaa _Jaromir
Hrimalya_, joka ansiokkaasti suoriutui tehtävästään. Siebelinä taasen
astui näyttämölle monen ajan päästä rva Aura Thuring, joka entiseen
tapaansa osasi miellyttää kuulijoita. -- Näytäntö uudistettiin 3/11, ja
oli silloin jonkunlainen riemujuhla, sillä sinä iltana Gounodin Faust
esitettiin _viidennenkymmenennen_ kerran. Navrátil, joka oli
myötävaikuttanut kaikissa näytännöissä, ja nti Wikström, joka 49 kertaa
oli esittänyt Marthan osan, saivat edellinen laakeriseppeleen ja
jälkimäinen komean kukkavihkon. Myöskin orkesterinjohtaja Faltin ja
Bergbom huudettiin esiin, puhumatta nti Fohströmiä tarkoittavista
kunnianosotuksista.
Faustia seurasi Lucia, jossa Alma Fohström esiintyi peräkkäin kolme
kertaa (7, 10 ja 13 p.). Hänen esityksensä tässäkin oopperassa oli
merkillisesti edistynyt maaliskuunnäytäntöihin verraten, laulajatar kun
nyt laulutekniikka vallassaan antautui taiteilijainnostuksensa
johdettavaksi. Yleisön ihastus oli sekin vain kiihtymässä. "Nuori
laulajatar", sanotaan toisen näytännön jälkeen, "näytti olevan aivan
suunniltaan esiin- ja hyvähuudoista, joista ei tahtonut loppua
tullakaan." Achté lauloi loordi Ashtonin osan.
-- "Oopperalla on tänä syksynä ollut hyvät tulot. Kun meillä on Alma
Fohström, niin 'ei ole hätää eikä surua'. Hänellä on mahtava vetovoima
yleisöön nähden ja syystäkin: hän on suuri ja todellinen taiteilijatar.
Hänen edistyksensä keväälliseen verrattuna on erinomainen; huolimatta
lyhyestä taiteilijaurastaan hän on jo ennättänyt saavuttaa taiteellisen
varmuuden ja ylemmyyden, jotka ovat ihmeteltäviä. Hän antaa eheän ja
täyden kuvan esitettävästään henkilöstä eikä ainoakaan epäkaunis
liikunto, kasvojenele taikka sävel -- ei edes sattumalta -- häiritse
kokonaisvaikutusta. Minä ihailen häntä suuresti. Kun hän esiintyy, on
meillä aina paljo väkeä -- miltei aivan täysi huone. Synnerbergin lyhyt
täälläolo teki että hänkin antoi täysiä huoneita, vaikkei hänestä
oikeastaan pidetty. Hänen etevää ääntänsä täytyi kuitenkin jokaisen
ihailla. Lagus matkusti muutamia päiviä sitten, mutta Ingman viipynee
vielä jonkun ajan. Nti Wecksell on kotona ja luultavasti hän on
taipuvainen esiintymään meillä. Torstaina alkaa Emmy Achté Lucreziana;
sen jälkeen hän esiintyy Valentinena Hugenoteissa. Ensi viikolla
annetaan Linda di Chamounix. Ooppera itse ei ole oikein omansa
herättämään suosiota, mutta Lindan osa on pääasia ja kun Alma Fohström
on Lindana, niin kyllä se menestyy. Holm on yhä vielä sairas ja voit
kyllä käsittää, kuinka vaikea meidän on järjestää ohjelmisto ilman
häntä. Onneksi hän nyt on toipumaisillaan, mutta vuodenaika on erittäin
epäsuotuisa parantuville. -- Puheosasto alkaa tänään Haminassa,
näyttelee siellä 12 tai 15 p:vään jouluk. ja tulee sitte luultavasti
Turkuun. Tammikuun 15 p. toivon että päätämme oopperan ja silloin on
puheosaston vuoro esiintyä täällä. Turunmatka on vielä lopullisesti
päättämättä, jonka tähden on paras ettet vastaiseksi puhu asiasta. Nyt
on meidän hyvin vaikea tulla toimeen sentähden että Vilho on niin
huono, että hänen on täytynyt ottaa virkavapautta levähtääkseen.
Lundahl on täällä sairaalassa sangen huonona ja Aalberg on yhä edelleen
Dresdenissä: voit ymmärtää kuinka näin ollen on vaikea saada kokoon
ohjelmistoa. Lundahlin tila on kovin, kovin huono; en usko hänestä enää
tervettä tulevan. -- -- Kaikki täällä voimme jotenkin hyvin, toisin
sanoen niin hyvin kuin mahdollista on tässä levottomuudessa, joka hetki
harmien ja kielittelyjen ahdistamana. -- Kaarlo ja minä olemme
täyshoidossa tädin [tohtorin rva Sanmarkin] ja Augustan luona, ja
huoneemme ovat erotetut ainoastaan pienen oven kautta eteisessä." -- --
Emme erehtyne, jos oletamme Emilien viittauksellaan kielittelyihin y.m.
muun muassa tarkoittaneen niitä ikävyyksiä, jotka tänäkin oopperan
viime aikana syntyivät toisen teatterin ylläpitämän kilpailun johdosta.
Kaikki "valtit" olivat kyllä suomalaisella puolella, mutta juuri se
kiihottikin vastustajia. -- Mitä sanoakaan esim. seuraavasta
tapahtumasta, joka mainittakoon sentähden että H. D. veti sen
julkisuuteen. Samana päivänä kun nti Fohström lauloi näytösten välillä
Ruotsalaisessa teatterissa, hän sai nimettömän kirjeen, jossa
ilmoitettiin, että "kauhea komplotti (salajuoni)" oli viritetty häntä
vastaan ja kovasti varotettiin häntä laulamasta Ruotsalaisessa
teatterissa. Uskaltamatta suoraan syyttää suomenmielisiä häpeällisestä
uhkauksesta, ei kuitenkaan viittauksia vältetty. Suomalaisella taholla
katsottiin varmaksi asiaksi, että kirje oli salakavala hanke, jonka
tarkoitus oli joko ainoastaan heittää kunnialle käypä syytös
suomalaista puoluetta vastaan taikka vierottaa laulajatar siitä
näyttämöstä, jolla hän tähän saakka yksinomaan oli laulanut. Miten
lieneekään, kehno yritys ei onnistunut. Nti Fohström pysyi uskollisena
Suomalaiselle teatterille, vielä sittenkin kun hänelle toiselta taholta
tehtiin meidän oloissamme aivan kuulumattomia palkkatarjouksia. Useita
viikkoja jatkettiin houkuttelemista ja toinen lähettiläs toisensa
perästä, kumpaakin sukupuolta, kävi laulajattaren kodissa, siksi kunnes
hän joulukuun alussa antoi lopullisen kieltävän vastauksen.[130]
Samallaisten houkuttelujen esineeksi tuli nti Lagermarckkin, kun hän
joulukuulla oli ensi kerran laulanut Suomalaisessa teatterissa ja niin
ennen ja myöhemmin vuorostaan kaikki etevimmät kyvyt. Jokaisen vastaus
oli kuitenkin sama, nimittäin kieltävä. Ainoastaan jos "fusiooni", se
on jos sovinnollinen yhteistoimi olisi syntynyt, olisi näihin
tarjouksiin myöntämällä vastattu.
Lisäksi mainittakoon, että ruotsalaiset lehdet tälläkin ajalla
pitkät kuurot kannattivat suomalaista oopperaa -- vaitiololla.
Hufvudstadsbladetkin, joka ennen Nervanderin aikana oli suopeasti
seurannut suomalaisen näyttämötaiteen kehitystä, oli aikoja sitten
muuttanut kantansa. Juuri nyt puheena olevana aikana tapahtui esim.
että kun lehtori H. Paul oli kirjoittanut hyvin kiittävän arvostelun
oopperasta ja sen laulajattarista, toimitus ei painattanut sitä
lehteen. Tämä taasen pahotti arvostelijaa ja siitä seurasi, että
Hufvudstadsbladetissa ei kokonaiseen kuukauteen puhuttu mitään
oopperanäytännöistä. --
Pitkän ajan päästä saatiin jälleen toivottaa rva Emmy Achtékin
tervetulleeksi näyttämölle. Se tapahtui Lucrezia Borgiassa 14/11.
Entiseen tapaansa hän, hyvällä laulutuulella ollen, tarmokkaasti ja
ylen vaikuttavasti -- joskin ylipäätään maltillisemmin -- esitti
Lucrezian osan. Maffio Orsinina esiintyi nyt nti Braxén. -- Sama
näytäntö uudistettiin vielä kerran 17/11. Näitäkin näytäntöjä johti
orkesterin päällikkönä, "enentyväliä varmuudella", Martin Wegelius.
Donizettin ooppera _Linda di Chamounix_, jota kauvan oli odotettu, oli
nyt valmis ja esitettiin ensi kerran 21/11: Alma Fohström -- Linda,
Pesonen -- Boisfleuryn markiisi, Navrátil -- kreivi Carlo de Sirval,
Hahl -- pastori, Himberg -- Antonio, nti Braxén -- Pierotto ja nti
Wikström -- Magdalena. Huone oli täysi, ja ihastuttava päähenkilö
valloitti sen täydellisesti. Ansiokkaasti esittivät myöskin
Navrátil ja Hahl osansa, jota paitse Pesosen huumori enensi hilpeää
tunnelmaa. Köörit menivät oivallisesti, ja Martin Wegelius hoiti
kunnialla tehtäväänsä. -- Sama ooppera annettiin kuusi kertaa
peräkkäin -- kuudennen kerran 8/12. Kolmannen illan jälkeen
merkki * Morgonbladetissa julkaisi laajahkon arvostelun, josta teemme
seuraavan otteen:
-- "Olemme todella hämmästyneet siitä varmuudesta ja hienoudesta, millä
nti Fohström kuvaa toiselta puolen viattoman, lempivän savoijilaistytön
iloista, herttaista luonteenlaatua ja toiselta puolen vähän
kehittyneemmän naisen itsetietoista menettelyä, kun tungetteleva
markiisi ahdistaa häntä halpamaisella kohteliaisuudellaan.
Mainitsemme muun muassa kohtaukset kreivi de Sirvalin kanssa
1:ssä ja 2:ssa näytöksessä, edelleen kohtauksen, jossa Linda saa
tietää Carlon suhteesta jalosukuiseen naiseen, sitä seuraavan lyhyen
mielenhäiriökohtauksen ja siitä selkeneminen viime näytöksessä --
kaikki nämä ovat esityksen loistokohtia ja tulkitaan merkillisellä
totuudella ja luontevuudella. Laulu virtaa niin helposti, paikottain
erittäin loistavat juoksutukset käyvät niin sujuvasti ja näyttävät
olevan laulajattarelle niin kevyttä, että se mitä niissä joskus tuntuu
vähemmän luonnolliselta miltei kokonaan korjaantuu."
Lindan viidennestä näytännöstä alkaen tuotti esitykseen uutta
viehätystä nti _Mathilda Lagermarck_, joka silloin Pierottona ensi
kerran esiintyi näyttämöllä. Nuori laulajatar niitti runsaasti
suosiota, huudettiin useat kerrat esiin sekä esiripun ylhäällä ollessa
että näytösten lopussa ja sai vastaanottaa kauniin kukkavihkon:
"Neiti Mathilda Lagermarckille 3/12 1878, Suomalaisen teatterin
johtokunnalta." Ei ainoastaan heleä, sympaattinen ääni, vaan myöskin
lämmin, sydämellinen esitys sekä teeskentelemättömän yksinkertainen ja
sulokas, joskin vielä vähän tottumaton näytteleminen tekivät mitä
parhaimman vaikutuksen, ja jokainen sai iloisen vakaumuksen siitä että
nti Lagermarck suuresti oli hyötynyt viimeisestä opintomatkastaan
ulkomaille ja että hän on varsin lupaava kyky laulunäyttämöllemme.
Kun Linda oli esitetty kuusi kertaa, palasi 11/12 näyttämölle
Meyerbeerin suuremmoinen ooppera Hugenotit, rva Achté Valentinena.
Hahlin äkkinäisen sairastumisen tähden ei kuitenkaan voitu oopperasta
antaa muuta kuin 2:n ja 4:s näytös, jonka lisäksi esitettiin Lucian 2:n
ja 3:s. Nti Fohström sähkötti yleisöä Luciana, mutta samoin teki rva
Achtékin Valentinena. Jälkimäisestä on muistiinpantuna, että hänet
huudettiin esiin 15 kertaa, joka oli paljo tänä innostuksenkin aikana.
-- Innoissaan eräs talonpoika toisella rivillä kääri kaksi viidenmarkan
seteliä markanrahan ympärille ja heitti mytyn -- kiitollisuuden
osotteena -- näyttämölle; sinne se kuitenkaan ei pudonnut, vaan
orkesteriin ja siellä se -- katosi! Luultavasti joku köyhä soittoniekka
arveli, että lähetys oli aiottu hänelle, eikä häntä sovi siitä moittia,
koska osote oli epäselvä. -- Täydellisenä meni Hugenotit kaksi kertaa,
15/12 ja 18/12. Sivurooleissa olivat uusia nti Lagermarck paashina ja
J. E. Cajanus S:t Bris'in osassa. Rva Achté sai arvostelulta yhtä
ehdottoman tunnustuksen kuin ennenkin, eikä ihme, sillä sekä
musikaaliselta että draamalliselta kannalta katsoen oli rooli, niinkuin
ennestään tiedämme, hänelle mitä sopivin. Erittäin häntä kiitettiin
hillitystä esityksestä 4:nnessä näytöksessä sekä lämmöstä ja
sydämellisyydestä niissä kohdin missä se tarpeen oli. Nti Lagermarck
teki paashin viehättäväksi, vähän keikailevaksi ja hemmotelluksi,
niinkuin saattaa ajatella kuningattaren suosikin olleenkin, ja Cajanus
täytti kyllä ansiokkaasti osansa, laulaen reippaasti ja osaksi
tuntehikkaastikin, mutta näytellen tottumattomasti.
Sen jälkeen Linda meni vielä kaksi kertaa, 20/12 ja 22/12. Ja esiintyi
nyt Bruno Holm, pitkän tautinsa jälkeen, Antoniona. Hän oli oivallinen
Lindan vanhana isänä, ja oopperan esitys oli nyt ylipäätään niin
taiteellisen etevä, että sen täytyi tyydyttää korkeitakin vaatimuksia.
-- Viimemainitun näytännön jälkeen kokoontuivat lauluosaston jäsenet
Arkadian lämpiöön hupaiseen joulunviettoon, jonka ohjelmaan kuului
joulukuusi, joulupaisti ja joululahjoja, joista viimeisistä toinen
oli toistaan hullunkurisempi, sekä laulua ja tanssia. Iloinen,
tuttavallinen yhdessäolo kesti myöhäiseen yöhön ja jätti jälkeensä
herttaisia muistoja. -- Toisena joulupäivänä oopperataiteilijat
yliopiston juhlasalissa antoivat konsertin täydelle huoneelle; mutta
oopperanäytäntöjä ei ollut ennen vuoden loppua useampia kuin yksi:
Lucia 29/12.
* * * * *
Puheosasto vietti joulunsa _Turussa_ ja antoi siellä ensimäisen
näytännön toisena joulupäivänä. Silloin näyteltiin Sirkka, ja sanotaan
Leinon Landryna osottaneen "tunnetta ja henkeä". Toinen näytäntö,
Laululintunen ja Parisin veitikka, oli 29/12. Edellisen johdosta sai
nti Hacklin paljon kiitosta: hän oli edistynyt, nuorekkaan raikas ääni
helkkyi kirkkaasti, esityksessä oli lämmintä eloisuutta ja yleisö
näytti hämmästyvän tavatessaan puhenäyttämöllä niin hyvän laulukyvyn.
"Parisilaisen pojan rooli", Nervander lausui arvostellessaan
jälkimäisen kappaleen esitystä, "oli oikeastaan vieras nti Avellanille,
mutta hän oli älykkäästi käsittänyt tehtävänsä ja suoritti sen
reippaasti" ja palkittiin hänet vilkkailla suosionosotuksilla. Nti
Stenberg, joka ylipäätään hyvin esittää vanhempia naisrooleja, näytteli
lämpimästi ja huolellisesti rva Meunieriä; niinikään oli Leinon esitys
kenraalista ansiokas ja nti Hacklin Elisenä suloinen ja
teeskentelemätön.
Uudenvuoden päivänä meni Daniel Hjort. Sitä seurasi ankara, mutta
epäilemättä oikeutettu arvostelu. Nervanderista ei Vilhon
taiteilijaominaisuudet ollenkaan soveltuneet semmoiseen tehtävään kuin
Daniel Hjort oli, eivätkä muutkaan, huolimatta yksityisistä
onnellisista puolista, saaneet tyydyttävää aikaan. Että vaikutus oli
näin epäedullinen, tuli nähtävästi siitä että kiertomatkoilla ei
tarkka silmä ollut valvomassa työtä, ei yksityiskohtia eikä
yhteisnäyttelemistä. Tämä huomautus viittasi siis sekin teatterin
toimitavan muutoksen tarpeellisuuteen -- josta jo ennen on puhuttu.
Sitä vastoin annettiin Jeppe Niilonpojasta (6/1) ehdoton tunnustus: se
oli luettava parhaaseen mitä suomalainen näyttämö tarjoo. Rosvot
näyteltiin 9/1 nti Avellanin hyväksi. Tässäkin draamassa huomasi
Nervander ainoastaan yksityisiä hyviä kohtia. Siten oli Leino
paikottain erittäin hyvä vanhana Moorina, Vilhon Frans oli vakavasti
tutkittu, mutta näyttelijän voimat pettivät, Böök oli todenperäinen ja
sydäntäkouristava, kun hän sai veljen petollisen kirjeen ja nti Avellan
osotti tavallista älykkäisyyttä tehtävänsä käsittämisessä, mutta hän
näytteli oivallisesti vain kohtauksissa Fransin kanssa, joissa voima on
paikallaan, ollen kylmähkö vanhuksen kanssa puhuessa, sillä "hellä ja
lempeä ei ole oikein hänen esitettävissään".
Tammikuun keskivaiheilla Ida Aalberg palasi seurueeseen. Jo
joulukuulla, jolloin puheosaston oli lähteminen Turkuun, kehotettiin
häntä palaamaan, sillä kun sovittu oli että nti Avellan uudenvuoden
alussa saisi matkustaa Parisiin ja Lundahl yhä edelleen oli työhön
kykenemätön, oli hän tarpeen ohjelmiston ylläpitämiseksi. Tämä tietysti
ei ollut enemmän nti Aalbergin kuin rva Seebachin mieleen, sillä
oppiaika oli ollut liian lyhyt toivottujen tulosten saavuttamiseksi;
mutta ei kumpanenkaan vastustanut kotimatkaa, kun Helsingistä
luvattiin, että nti Aalberg pian saisi palata jatkaakseen opintojaan.
Toinen asia oli että näyttelijätär ei sittenkään kohta voinut kehotusta
noudattaa. Hän oli näet -- enimmäkseen kokemattomuutensa ja arkuutensa
vuoksi -- joutunut melkoiseen ahdinkoon ja kärsinyt puutettakin
ulkomailla. Omia varoja hänellä ei ollut ja pahaksi onneksi oli hänen
isänsäkin sairastunut. Tämä kaikki täytyi hänen nyt ilmoittaa nti
Bergbomille ja vasta sen kautta rahaa saatuaan hän pääsi lähtemään. --
Kun 15/1 oli muun muassa annettu Sotavanhuksen joulu (Z. Topeliuksen
edellisenä päivänä sattuneen syntymänmuiston johdosta) ja Lea (nti
Avellan saa lämpimät kiitokset pääosasta ja Leino ja Axel Ahlberg
tunnustuksen, edellinen Joaksestaan, jälkimäinen Aramistaan) ja 16/1
Marianne, seurasi Kavaluus ja rakkaus, jossa Ida Aalberg esiintyi ensi
kerran Louisena --- ulkomailla tutkimassaan roolissa. Nervanderin
arvostelu tästä näytännöstä oli hyvin edullinen -- se tuotti kunniaa
seurueelle. Ida Aalberg vastaanotettiin mitä sydämellisimmillä
kättentaputuksilla ja hänen esityksensä näytti, että "rikaslahjaisella
taiteilijattarella oli ollut nerokas esikuva, joka oli opettanut hänet
luomaan katseensa syvästi ja voimakkaasti runouden syvyyksiin", ja
sydäntäkouristavan roolin tulkitseminen vaikutti kauneudellaan ja
innostuksellaan jokaiseen katsojaan.
Tämän jälkeen näyteltiin vielä Maantien varrella, Hellät sukulaiset ja
Nummisuutarit, kukin kaksi kertaa sekä Sarah Multon, Oma Toivoni ja
_Hans Lange_ kukin yhden kerran. Viimemainittu näytelmä muodosti
viimeisen näytännön 16/2. -- Ylipäätään oli tämä Turussa olo jälleen
taloudellisesti huononlainen. "Ajat ovat täällä niin huonot", Vilho
kirjoitti (24/1), "että meidän ainakin kerran (kolmesta kerrasta)
viikossa täytyy näytellä tappiolla, annettakoon sitten uutta tai
vanhaa." -- Samassa Vilho arvostelee Ida Aalbergia seuraavin sanoin:
"Sinä kysyt, kuinka nti Aalberg on edistynyt? Siihen saatan suurella
mielihyvällä vastata: paljon, hyvin paljon. Hän on kerrassaan kohonnut
taiteilijaksi. Tosin on hän tuonut vähän rikkaruohojakin mukanaan,
mutta näillä ei näy olevan niin syvät juuret, ettei hän omalla työllään
voi helposti niistä päästä. Esim. tuo saksalainen tapa maalata
_sanoilla_ ei oikein soveltune suomenkieleen, joka on niin ääntiörikas
ja pitkäsanainen. Muun muassa Aalberg nielee, tai oikeammin
vivahduttamisen kautta hävittää sanojen päätteet, etenkin pitemmissä
sanoissa. Vaan tuosta hän kyllä pääsee. Summa se, hän on edistynyt, ja
tästä lähin hän ei enää lue rooliansa, hän tutkii sitä. Sen huomasin
selvästi Laurastaan Maantien varrella."
* * * * *
Uutena vuotena jatkuivat oopperanäytännöt yhtä menoa ja sen ensi
päivänä esitettiin Linda erittäin hyvälle huoneelle. Holm menestyi niin
hyvin, että Antoniota ruvettiin lukemaan hänen parhaimpiin rooleihinsa.
Etevimmin hän suoritti kirouskohtauksen 2:ssa näytöksessä ollen
ilmeeltään tosi ja sydäntäkouristava; 3:ssa näytöksessä hän antoi
kaupan päälliseksi kauniin laulun "Marie de Rohanista". Nti Fohström
oli hurmaava, niinkuin ennen, ja todistuksena että rakastettava
laulajatar ei ollut voittanut ainoastaan yleisön vaan toveriensakin
sydämet ansaitsee mainita että nämä 2 p. tammik., taiteilijattaren
syntymäpäivänä, kävivät häntä tervehtimässä laululla ja kukkalahjoilla.
-- Lähinnä seurasi kaksi Faust-iltaa, 3/1 ja 6/i. Edellisenä esiintyi
nti Fohström Margaretana, Holm Valentinina ja nti Lagermarck -- ensi
kerran ja menestyksellä -- Siebelinä; jälkimäisenä iltana oli, nti
Fohströmin satunnaisen pahoinvoinnin tähden, nti Ingman Margaretana. --
Sitten tuli taas kaksi Linda-näytäntöä, 10/1 ja 12/1, ja näyttäytyi
tämä ooppera niin mieluiseksi yleisölle, että se tuotti ei ainoastaan
enemmän kuin Faust, joka oli niin monesti näytelty, vaan enemmän kuin
Don Juankin, joka lähes vuoden pituisen levon jälkeen uudistettiin
näyttämöllä. Mozartin iki-ihana mestariteos annettiin näet kolme kertaa
peräkkäin, 15, 17 ja 19 p. Holm oli Don Juan, Hahl Leporello, Navrátil
Don Ottavio, Pesonen Masetto sekä Emmy Achté donna Anna, Naëmi Ingman
donna Elvira ja Anni Hacklin Zerlina. Niin yksin- kuin yhteislaulutkin
menivät tasaisesti ja reippaudella, joka herätti vilkasta vastakaikua
salongissa. Enimmän huomiota tuli tietysti rva Achtén osaksi. Nti
Hacklinin debyyttiä pidettiin kyllä edullisena. Viimeisessä näitä
näytäntöjä oli vähä väkeä, ainoastaan noin kolmas osa huonetta, johon
kenties vaikutti se että Uudessa teatterissa samana iltana ensi kerran
annettiin operetti Cornevillen kellot, josta Bergbom kertoo yhdessä
Parisinkirjeistään. Tämä tosiasia ei ole mikään hyvä todistus
yleisölle, sillä olihan Mozartin musiikki verrattomasti jalompaa kuin
niiden oopperain, jotka olivat täyttäneet Arkadian salongin kerran
toisensa perästä. Eikä oikeudella voi sanoa esityksen olleen
ala-arvoisen. Päin vastoin se oli erittäin ansiokas, jopa loistavakin.
Holm suoritti pääosan varsin hyvin ja kohosi korkealle etenkin viime
näytöksen traagillisessa loppukohtauksessa; nti Ingmanilla taas oli
paras roolinsa Elvirassa, jossa hän laulaen heleästi ja puhtaasti
kunnioitettavalla tavalla pyysi saavuttaa klassillisen musiikin
luonnetta, ja rva Achtésta arvostelija lausuu: "Ylen suuri oli nautinto
kuulla tätä laulajatarta donna Annan osassa, jonka on sanottu olevan
miltei korkein tehtävä minkä draamallinen laulajatar voi saada
suorittaakseen. Rva Achté näytti nytkin kykynsä asettua kullekin
roolille ominaiseen tunnelmaan ja panna eloa ja totuutta esitykseen.
Kohtauksessa isän ruumiin ääressä 1:ssä näytöksessä, kvartetissa ja
'kostoaariassa' sekä eritoten saman näytöksen suuressa finaalissa
laulajattaren onnistui ei ainoastaan draamallisesti vaan
musikaalisestikin esittää kaikki suuremmoisten kohtausten luonteen
mukaisesti. Mutta vienommissakin kohdissa oli esitys vakuuttavasti
oikea ja tehoisa. Navrátil osasi tehdä Ottavion viehättäväksi, miten
vähän miehekäs luonne liekään, ja Hahl suoriutui aika hyvin vaikeasta
tehtävästään. Jälkimäinen oli huolellisesti tutkinut ja esittikin
sangen onnellisesti hullunkurisen 'rekisteriaarian' sekä nerosta
säteilevät kohtaukset kuvernöörin kuvapatsaan kanssa ja niinikään
haamun kanssa illalliskutsuissa." Kun lopuksi sanotaan, että nti Hacklin
oli tyydyttävä Zerlina -- vasta-alkajana arvosteltuna --, että Pesonen
oli niinkuin tulee naurettava Masettona ja että Cajanuksen äänivarat
hyvin pääsivät kuuluviin kuvernöörin osassa, niin on huomioon saatettu,
että Don Juan oli niin oivallisesti miehitetty kuin meidän oloissamme
mahdollista on.
Loistava oli jälleen Alma Fohströmin resettinäytäntö 21/1.
Ohjelma käsitti ensimäisen näytöksen valmistumaisillaan olevasta
Gounodin oopperasta _Romeo ja Julia_ (nti Fohström -- Julia,
Navrátil -- Romeo), sekä kohtauksia Don Juanista ja Dinorahsta.
Laulajatarta tervehdittiin kohta näyttämölle astuessaan voimakkailla
käsientaputuksilla, jotka hänen viehättävästi näyteltyään Julian osan
kahta kiivaammin uudistuivat. Mutta kun esirippu oli laskenut loistavan
Dinorah-kohtauksen jälkeen, nousi ylimmilleen myrsky, jossa yleisön
riemuhuudot, orkesterin toitotukset ja kukkasade yhtyivät vallan
harvinaiseksi kunnian- ja myötätunnon osotukseksi. Sen lisäksi
ojennettiin taiteilijattarelle kukkakori, joka paitse V. Löfgrenin ja
V. Soinin sepittämää runoa sisälsi taiteenystävien kesken kerätyn
rahalahjan ulkomaanmatkaa varten (3,000 mk vekselissä ja 1,000 mk
kultarahoissa hopearasiaan kätkettynä). Muutoinkin oli tulo suurimpia
mitä yksityinen näytäntö Arkadiassa koskaan oli tuottanut, nimittäin
2,056 markkaa. -- Tämän jälkeen esitettiin 24/1 sekaohjelma -- Faust,
Don Juan, Dinorah -- sekä 26/1 Don Juan, jossa rva Emmy Achté ja nti
Naëmi Ingman viimeisen kerran lauloivat Suomalaisen oopperan
näytännössä. Tätä ei kumminkaan kukaan tiennyt. Hyvästijättö oli kyllä
lämmin, mutta luultiin että kysymys oli ainoastaan ulkomaanmatkasta,
jolta palattuaan he jälleen esiintyisivät näyttämöllämme! Mozartin
oopperaa esitettäessä Martin Wegelius oli johtanut orkesteria ja
viimeisen näytännön lopussa hänetkin useat kerrat huudettiin esiin. --
Kohta mainittavana uuden oopperan ensi iltana joukko oopperan ystäviä
kokoontui teatterin lämpiöön jäähyväispitoihin rva Achtén ja nti
Ingmanin kunniaksi, joista edellinen oli lähtemäisillään Parisiin ja
jälkimäinen Pietariin.
Romeo ja Julia[131] meni ensi kerran täydellisenä 31/1 ja
vastaanotettiin suurella mieltymyksellä. Esitys olikin oivallinen,
niinkuin odottaa saattoi kun pääosat olivat nti Fohströmillä ja
Navrátililla ja Faltin oli oopperan harjottanut ja johti sitä
soittokunnan päällikkönä. Sitä paitse olivat sivuosatkin hyvissä
käsissä: Holmin, Hahlin ja nti Lagermarckin. -- Samaa oopperaa
annettiin sitte yhtä mittaa lähes neljä viikkoa, se on helmikuun
loppuun, poisluettuna kolme näytäntöiltaa, joista kohta enemmän.
Ensimäisten seitsemän näytännön hinnat olivat korotetut, kolmen
viimeisen tavalliset. Korkein tulo oli 1,500, alhaisin 800, mutta
keskimääräinen 1,170 mk.
Kolmannen näytännön jälkeen arvosteltiin oopperaa Morgonbladetissa
seuraavaan tapaan:
"Nti Fohström on suloinen, ihastuttava Julia ja hänellä on tässä
oopperassa tilaisuutta näyttää kykyänsä esittää mitä erilaisimpia
sieluntunnelmia. Viaton tyttö ensi näytöksessä ja ylevä, lemmen
läpitunkema ja jalostama nainen draaman loppupuolella kuvataan yhtä
ansiokkaasti. Verrattakoon vain naivinen, leikillisen lapsekas valssi
oopperan alussa kaksinlauluun 4:ssä näytöksessä! Kumminkaan emme voi
ehdottomasti hyväksyä käsitystä ensi kohtauksessa. Kun Romeo
kuullessaan ken Julia on hämmästyen peräytyy, tulisi mielestämme
Juliankin eloisalla näyttelemisellä ilmaista oudoksuvansa Romeon
hänelle ymmärtämätöntä käytöstä. Siten kävisi myöskin hänen tuskansa
Tybaltin huudahduksen jälkeen: 'hän montaguelainen on!' luonnolliseksi;
hän aavistaa jo mitä suruja rakkaus on tuottava hänelle ja Romeolle.
Valssiaariassa samoin kuin muissa yksinlauluissa saamme ihailla nti
Fohströmin loistavaa laulua ja meistä Julia on laulajattaren parhaimpia
rooleja."
"Navrátil onnistuu erittäin hyvin Romeon vaikeassa osassa. Hän
tulkitsee hienosti jaloluontoisen nuorukaisen hehkuvia tunteita ja
lopussakin ylevän traagillisissa kohtauksissa hän antaa oikean ilmaisun
toiveiden äärimmäisestä pettymyksestä. Cajanus menestyy paikottain
varsin hyvin Capuletina. Nuorella laulajalla on aika kookas ja voimakas
bassobaritooni ääni, vaikka hän puuttuvan kehityksen tähden ei voikaan
käyttää kaikkia varojaan. Kaikissa tapauksissa hän täyttää tehtävänsä
verrattomasti paremmin kuin Himberg Tybaltina. Holm on kerrassaan
paikallaan Merkutiona, se reippaus, joka tälle henkilölle on omituinen,
tulee aivan oikein näkyviin sekä laulussa että näyttelemisessä. Hahlin
pater Lorenzo on niinkuin pitääkin tyyni ja varma. Laulajan ääni on
huomattavasti kirkastunut ja voimistunut ja esiytyy vaikuttavasti
yhteislaulussa -- varsinkin hääkohtauksessa. Nti Lagermarck Stefano
paashina suoritti esim. 'chansonin' 3:ssa näytöksessä sangen
huolellisesti." [Laulajattaren täytyi isänsä kuoleman tähden neljäksi
näytännöksi luovuttaa roolinsa nti Braxénille].
Ylipäätään luettiin tämä Gounodin ooppera parhaimpaan mitä
suomalaisella laulunäyttämöllä oli esitetty ja oli siitä kunnia
suureksi osaksi Faltinin, joka ei ollut vaivojaan säästänyt.
Orkesterikin ansaitsi kiitosta siitä huolellisuudesta millä se säesti
laulua. -- Kun Romeo ja Julia oli mennyt 8 kertaa, annettiin lukuisain
pyyntöjen johdosta vielä kerran Linda 18/2. Sen jälkeen tuli Romeon ja
Julian kaksi viimeistä näytäntöä, 21/2 ja 24/2, välillä 23/2
puheosaston ensi näytäntö: Preciosa. -- Lindasta sanottiin uudestaan,
että sen esitys oli erittäin kunniakas teatterille, sillä paljon
edistyneemmissäkin taiteellisissa oloissa se tuskin olisi voitu
toimittaa paremmin. Paitse nti Fohströmiä kiitettiin nti Lagermarckia,
joka Pierottona tuntehikkaalla laulullaan ja miellyttävällä
näyttelemisellään oli todistanut taiteellista kutsumustaan ja
saavuttanut yhä enemmän suosiota. Preciosa pistettiin viimeisten Romeo
ja Julia-näytäntöjen väliin sentähden että se sopi paremmin
sunnuntainäytännöksi. Nimiroolissa Ida Aalberg ensi kerran
ulkomaanmatkansa jälkeen astui Helsingin yleisön eteen. Tehtävä on
kuitenkin liian vähäpätöinen että sen nojalla olisi voitu hänen
edistystään arvostella. Muista esiintyjistä mainitaan donna Petronella
puolisoineen -- nti Stenberg ja Taavi Pesonen --, jotka samoin kuin
Tervo korpraalina huvittivat yleisöä. Tietysti nyt kuin aina
viehättävä, kansantajuinen musiikki oli pääasiana. Orkesteria johti
Martin Wegelius. -- Viimeinen Romeo ja Julia-näytäntö oli samalla
viimeinen, jossa Alma Fohström esiintyi. Ilta olikin merkityksen
mukainen. Laulajatar, joka tästä lähtien oli loistava vierailla
näyttämöillä, hurmasi nyt viimeisen kerran yleisöä Juliana, josta hän
oli luonut niin runollisen ja taiteellisesti eheän kuvan, että se
tyydytti korkeimpiakin vaatimuksia. Luonnollisesti suosionosotukset
olivat mitä runsaimpia ja laulajatar sai lukuisien kukkakimppujen
ohella vastaanottaa kaksi laakeriseppelettä, joista toisen antoi
suomalainen yleisö, toisen venäläiset ihailijat, jotka myöskin
lahjottivat hänelle kultaisen rannerenkaan. Erityinen huomio tuli
Navrátilinkin osaksi -- laulajan, joka niin kauvan oli palvellut
suomalaista näyttämöä saavuttaen pysyvää kunnioitusta sillä että hän
aina oli asettanut tehtävänsä taiteellisen suorituksen harrastuksensa
päämääräksi -- hänkin sai laakeriseppeleen y.m. kunnioituksen ja
ystävyyden merkkejä.
Kolme päivää myöhemmin 27/2 oli vihoviimeinen näytäntö ja oli sen
ohjelma seuraava: Faust (2:n, alkupuoli 3:sta ja 4:s näytös), Lucia
(viimeinen kuvaelma) ja Trubaduri (2:n näytöksen ensi kuvaelma). Näissä
kohtauksissa esiintyivät Navrátil -- Faust, Hahl -- Mefisto, Holm --
Valentin, nti Lagermarck -- Azucena, Navrátil -- Manrico.
Mainittuansa muun muassa että nti Lagermarck oli varsin tyydyttävä ja
vaikuttava esityksessään, Morgonbladetin arvostelija lausuu
näytännöstä:
"Alakuloisena yleisö tällä kertaa erosi Suomalaisesta oopperasta ja sen
taiteilijoista, jotka tarjoamansa arvokkaan nautinnon kautta olivat
tulleet sille rakkaiksi. Jokainen olisi toivonut näytäntöjen kestävän
kauemmin. Mutta kaikki ymmärtänevät myöskin ne seikat, jotka ovat
aiheuttaneet niiden tavallista varhaisemman lakkauttamisen.
Useat etevimmät taiteilijat olivat jo ennen päättäneet lähteä
ulkomaanmatkoille ja aikojen ahtaus vaikutti lisäksi että jo kohta
alusta ainoastaan lyhyempi sesonki suunniteltiin. Ja kun se kuitenkin
on ollut niin loistava etevien taiteilijain lukuisuuden puolesta, niin
on siitä ainoastaan oltava kiitollisia."
"Eilen näyttäytyikin että yleisö osaa tunnustaa näytäntökauden arvon.
Näytännön aikana ja eritoten lopussa olivat taiteilijat ja teatterin
johtaja pitkällisten ja myrskyisten suosionosotusten esineenä, niin
että ilta kukkien ja muiden lahjojen kautta muodostui mitä kauniimmaksi
kunnianosotukseksi asianomaisille. Navrátil sai Lucia-kuvaelman jälkeen
laakeriseppeleen ja kultakoristeen; nti Lagermarck palkittiin
kukkavihkoilla; niinikään huudettiin Holm ja Hahl esiin vastaanottamaan
kukkia. Lopuksi annettiin Kaarlo Bergbomille albumi sisältävä
oopperataiteilijain y.m. valokuvia, ja Faltin kutsuttiin näyttämölle
kiitoshuutojen kaikuessa."
Lauvantaina 1 p. maalisk. nti Fohström Faltinin, nti Lagermarckin ja
ylioppilasköörin "M.M:n" avulla antoi jäähyväislaulajaiset yliopiston
juhlasalissa, joka oli ääriään myöten täynnä ihastuneita kuulijoita.
Sen jälkeen oli Arkadian lämpiössä pidot Alma Fohströmille sekä muille
Suomalaisen oopperan taiteilijoille, nti Lagermarck, hrat Navrátil,
Holm ja Hahl, joiden kaikkien kunniaksi maljoja esitettiin. Kutsuttuina
olivat myöskin kapellimestarit Faltin ja Wegelius sekä johtajat
sisarukset Bergbom ja näille julkilausuttiin niinikään kiitollisuuden
ja kunnioituksen tunteet heidän innokkaasta työstään kotimaisen taiteen
hyväksi.
Kaikkein viimeiset kekkerit, joilla Suomalaisen oopperan hajoamista
vietettiin, olivat Bergbom-sisarusten toimeenpanemat 4/3. Heidän
tapansa oli ollut ja oli vastedeskin silloin tällöin kutsua teatterin
jäsenet joko kotiinsa taikka näyttämölle ulkonaisesti vaatimattomiin,
mutta henkisesti runsaihin pitoihin. Niissä näet taiteilijat ja
taiteilijanalut seurustellen isäntäväen ja taidelaitoksen läheisimpien
ystävien kanssa, kuunnellen soittoa ja laulua, nauttivat useimpien
kaipaamaa kodintunnelmaa. Tällä kertaa oli kutsujaisten aihe tavallista
merkillisempi ja Bergbom päästi huumorinsa oikein tulvilleen
sepittäessään iltamaa varten seuraavan ohjelman:
HELSINGIN SUURIRUHTINAALLEEN OPERA
antaa
Tiistaina Maaliskuun 4 p:nä 1879
suuren juhlanäytännön.