C. Soittokunta.

Hra B. Hrimaly 5,000. Hra L. Wanscheid 2,400.

" J. Hrimaly 2,500. " Aug. Laurent 2,400.

" J. Sandström 2,000. " J. A. Hammar 1,680.

" K. E. Pahlman 2,400. " Mauritz Forsström 1,500.

" I. P. Swoboda 2,400. " A. Lagerman 1,320.

" E. Werner 2,400. " A. R. Paulsson 600.

* G. Wanscheid 2,400. " J. L. Wikholm 600.

" A. Mannerström 1,275. " A. Feiler 1,080.

" G. Pelander 1,260.

Tästä näkyy että puheosastossa oli 17, lauluosastossa 20 ja

soittokunnassa 17, siis koko teatterissa yhteensä 54 jäsentä, ja

nousivat vuosipalkat 101,875 markkaan. Kun siihen luetaan muut ylempänä

mainitut palkat sekä vieraileville taiteilijoille tulevat palkkiot,

niin huomaamme palkkakonton lähenevän 120,000 markkaa (itse asiassa se

nousi lähelle 140,000).

Mitä kertomus tietää yhtiön taloudellisesta asemasta, jätämme alempana

esitettäväksi; tässä mainittakoon vain pari Bergbom-sisaruksia koskevaa

päätöstä. Koska näet nämä olivat ottaneet vastatakseen teatterin

veloista, kuului laitoksen omaisuus oikeuden mukaan heille. Näin ollen

yhtiö päätti lunastaa heiltä vaatteiston 30,000 markasta, ja oli tämä

summa maksettava kolmen vuoden kuluessa, suorittamalla 10,000 mk.

vuosittain. Myöskin katsottiin kohtuulliseksi suoda heille se 8,000

mk:n korotus valtioavussa, jonka hallitus lopulta, vastauksena vuoden

alussa tehtyyn anomukseen, oli myöntänyt. (Suomalaisen teatterin

valtioapu teki siis tästä lähtien 24,000 mk. eli 8,000 mk vähemmän kuin

Ruotsalaisen.) Nämä päätökset olivat ensimäiset toimet edellisen ajan

velkojen lyhentämiseksi.

Tässä yhteydessä on mainittava, että senaattori H. Molander kesäkuun

keskivaiheilla hänen käytettäväkseen määrätyistä yleisistä varoista

teatterin matka-apurahastoon lahjotti 1,500 markkaa. Tämä epäilemättä

tervetullut lahja oli todistus siitä suosiollisuudesta, jota Molander

ylipäätään aina osotti Suomalaista teatteria kohtaan.

Levähdettyään yhden kuukauden oli teatterin puheosasto jälleen alkava

toimensa heinäkuun alussa _Kuopiossa_. Sinne oli Bergbomkin lähtenyt ja

hänen ja Emilien kirjevaihdosta saamme jälleen tietoja oloista.

(5/7) "Rakas sisar! Matka meni hyvin. -- Lappeenrannassa kävin kohta

[Lydia] Laguksen luona, joka sanoi olevansa hyvissä voimissa. Täysin

toipuakseen hän ei vielä ollut laulanut säveltäkään, josta minä kiitin

häntä. Kiljanderin tapasin pikimmältään. Hän on naimisissa ja

onnellinen. Holmilla olin päivällisillä ja tulin tutuksi hänen

erinomaisen rakastettavan äitinsä kanssa. Holm ei ole vielä oikein

terve. -- -- Hän lupasi tulla syksyllä ja laulaa tsaari Pietarin ja Don

Juanin syys- ja lokakuulla -- n.b. jos hän on terveempi kuin nyt.

Olemme siis pelastetut vähän eteenpäin. [Naëmi] Ingmanistakin on

toiveita. Lagus arveli hänen matkansa olevan epävarman. -- Jos Ingman

tulee, saa hän laulaa Elviran Don Juanissa ja Eudoran Juutalaistytössä.

Silloin on syksy jotenkin selvä. Mutta kevät!!! -- -- Vilho oli

Saimaalla, kun tulin. Kun hän tunsi itsensä jotenkin terveeksi, hän ei

välittänytkään siitä parin viikon vapaudesta, jonka olin luvannut

hänelle. Se on tietysti ääretön helpotus ohjelmiston määräämiselle, ja

minä olen kiitollinen Vilholle hänen ystävällisyydestään." --

(Helsingistä 10/7) "Oma Kaarloseni, levottomasti odotan tietoja sinusta

ja teatterista; olen levoton terveytesi tähden -- olit niin väsynyt

päivinä ennen kun lähdit. Minä voin aika hyvin, mutta oikein terveeksi

en tule, ennen kun ilmat lämpenee. Varsinkin eilen oli ruma ilma. Jos

pohjoisessa on yhtä koleaa, niin saamme kai huonon vuodentulon. Jos

huomenna on lämmin ja tyyni, niin saan mennä ulos. [Tri] Morin näyttää

vaativan minulta suurta varovaisuutta, mutta enhän minä saa voimia,

jollen saa raitista ilmaa, liikuntoa ja ruokahalua".[111] -- Muistutus

pian maksettavasta vekselistä [2,500 mk, sisarusten hoidettavia

teatterivelkoja!].

(Kuopiosta 10/7) "Näytäntökausi on alkanut täällä -- ei oikein hyvästi

eikä oikein huonostikaan. Ensi näytäntö [8/7] antoi vähän yli 400 mk;

mutta olikin oikea Herran ilma. Näyteltiin Puolan juutalainen ja

Mustalainen. Huomasimme näet, että Viuluniekka on niin loppuun annettu,

ettei enää maksa vaivaa. Huomenna Enon rahat, perjantaina [13/7] Sirkka

[rva Aspegrenin hyväksi] ja pyhänä Nummisuutarit. Jos vain Kaarola

Avellan pian tulisi. Vilho on ottanut asioiden hoidon siksi kun

rahastonhoitaja saadaan. Muutoin hän pysyy johtajana. -- Törmänen on

tullut ja oli sangen nolo. Hän tahtoo erota, ei harrastuksen

puutteesta, vaan sentähden että hänen isänsä mielestä teatterin

tulevaisuus on epävarma. Kumminkin on hän kahdella päällä. En ole

kuitenkaan kehottanut häntä jäämään, vaan päin vastoin sanonut että on

paras lähteä, jollei hän voi olla rettelöimättä joka kerta kun ei hänen

tahtoaan noudateta. -- -- Olen muuten elänyt 'ylpeästi' ruoassa ja

juomassa ollen usein kutsuilla. En ole vielä ennättänyt käydä

kuvernöörillä eikä tuomiorovastilla. Teatteri vie päiväni varhaisesta

aamusta iltaan. -- Therese Hahl ja hänen miehensä olivat täällä eräällä

matkalla. Herttaisia ja ystävällisiä kuin aina." --

(Helsingistä 14/7) Emilie puolestaan kirjoitti kirjeen täynnä asioita.

Juurikään tulleen kirjeen johdosta, jossa eräs oopperan jäsen esittää

entistä suurempia palkkavaatimuksia, hän ankarasti arvostelee

semmoisten vaativaisuutta, jotka eivät suinkaan seiso ensi rivissä.

Esittämänsä laskutavan mukaan olisi nuori laulajatar voinut saada 8 à

900 mk [kuukaudessa]. Vastakohdaksi sille asettaa kirjoittaja samaan

aikaan tulleen tarjouksen nti Signe Hebbeltä, joka lupasi tulla yhdessä

Fritz Arlbergin kanssa, jos saisivat kumpikin 150 mk illalta

(_yhteensä_ 300). -- Edelleen hän kertoi hauskan uutisen, että Navrátil

oli "tullut kotia" se on Helsinkiin ja pyytänyt Unissakävijän

suomalaista tekstiä. Hän oli käynyt kotimaassaan ja laulanut Pragissa

erittäin suurella menestyksellä, jonka tähden Hrimaly oli luullut ettei

hän enää palaisikaan. -- Elokuun 1 p. harjotukset alkavat. "Tuletko

niin hyvissä ajoissa, että tsaarin laiva saadaan valmiiksi, vai onko

meidän ryhdyttävä sitä laittamaan?" -- Alma Fohströmin sanotaan olevan

sairaana Italiassa. Emilie oli kirjoittanut hänelle, mutta ei

lähettänyt Faustin partituuria, ennen kun vastaus tulee. -- Paljo

huolta antoivat raha-asiat, Kaarlon on lähetettävä nimellään varustettu

vekseli; mutta raitis ilma, jota oli nauttinut Kaisaniemessä ja

Hertonäsissä oli kuitenkin virkistänyt. -- "Kuinka, rakas Kaarlo, on

meidän käyvä tulevana vuonna? ja kuinka olen minä tänä kesänä selviävä

epätoivoisista raha-asioistani? Hyvästi, armaani; hoida itseäs? ja

kirjoita niin usein kuin voit. -- Tiedäthän kuinka olen levoton."

(Kuopiosta 17/7) "Rakas sisar! Pahaksi onneksi olin pienellä

huvimatkalla, kun kirjeesi tuli, jossa puhut vekselistä. Sentähden

lähetän vasta tänään mitä pyysit. -- -- Alku täällä ei ole ollut oikein

myötäinen. Ensimäisen ja neljännen näytännön tulos hyvä, mutta toisen

ja kolmannen huono. Täällä sattunut tulipalo[112] on vaikuttanut

tuntuvasti, niinikään jotkut kuolemantapaukset maahanpanijaisineen,

muutamat häät ja kaunis ilma, joka vihdoinkin on tullut. Kaarola

Avellania kaivataan, sillä vanhat kappaleet eivät kelpaa ja hänellä on

osansa kaikissa uusissa. Muutoin on henki oivallinen ja järjestyskin,

jollei kiitettävä, kumminkin välttävä. Ahkeruuskin on tyydyttävä.

Katarina Howard on puoleksi valmis, Don Ranudo kokonaan uudestaan

luettu (Stenberg -- Olympia) ja useat [nti] Töttermanin rooleista

korjattuja. Lundahl on paljo terveempi kuin Helsingissä ja näyttelee

toisenlaisella lennolla. -- -- Fennomania seurueessa on tällä hetkellä

oivallinen. En ole kuullut ruotsin sanaa sitte kun tulin."

"Minulle uusia kappaleita on annettu: Enon rahat ja Sirkka. Molemmat

menivät harjotuksissa ylen huolimattomasti ja epätasaisesti. Enon rahat

harjotutin kuitenkin niin monesti (jopa jotkut kohtaukset 7 kertaa

peräkkäin), että yhteisnäytteleminen menee mainiosti. Se on nyt siihen

katsoen ohjelmiston parhaiten näyteltyjä kappaleita. Apropos yksi

esimerkki mitä pukuja voidaan käyttää, kun ei ole annettu tarkkoja

määräyksiä. Kolmannessa näytöksessä matkustavat rva Aspegren ja [nti]

Tötterman (kaksi nuorta porvarillista rouvaa) rautatiellä 17

peninkuormaa kesällä. Uskotko minkälaisessa puvussa? _Mustassa

sametissa_, rva Aspegrenilla punaiset atlaskäänteet!!! -- -- Sirkan

tähden en huolinut nähdä vaivaa, vaan annoin sen mennä menojaan. Rva

Aspegren sai paljo apploodeja, mutta oli sangen heikko. Pani painoa

ainoastaan yksityisiin situatsionivaikutuksiin kykenemättä luomaan

kokonaiskuvaa. Sitä paitse hän hutiloi lausumisessa. Samoin Leinokin.

Sivuroolit menivät sitä vastoin aika hyvin (myöskin Kallion ja

Savolaisen). -- -- Jos tarvitset rahaa, niin ota heinäkuun palkkani

Wahlströmiltä. Tulen kyllä toimeen täällä, sillä elän erittäin

hiljaisesti enkä siis tarvitse rahoja. Ystäväsi ja veljesi Kaarlo."

Vielä on tätä samaa kirjevaihtoa kolme Emilien laatimaa, jotka

enimmästään koskevat oopperaa. Paitse omia kirjeitään hän lähettää

Kaarlolle milloin sieltä milloin täältä saamiansa kirjeitä, jotka

koskevat heille yhteisiä asioita. Semmoinen on Ida Basilierin

Lysekilistä (10/7), josta teemme otteen:

-- -- "Olet kenties kuullut että tulen seuraamaan Behrensiä ja

Trebelliä 10 p:stä marrask. 10 p:ään jouluk. Englannissa, saaden

palkkaa 2,000 frangia ja kaikki vapaata -- jopa seuranaisenkin. Hän

tahtoo minut Pohjoissaksaankin syys- ja lokakuulla, mutta kun olen

aikonut tehdä hyvästijättö-kierroksen kotimaassa, ei se käy päinsä.

Ilolla esiinnyn Teillä niin usein kuin mahdollista tänä syksynä, mutta

häitteni täytyy kai olla 30 p. lokak., jotta ennätän Lontooseen. --

Mutta kuinka tulette elämään? Olen usein levottomuudella ajatellut

suunnitelmianne, ja jos suinkin voin, tahdon mielelläni olla jonkun

ajan Teidän luonanne tulevana keväänä. -- Paljo voi käydä toisin kuin

tuumii, mutta kaikissa tapauksissa tulen elokuun lopulla tai syyskuun

alussa -- _milloin vain tahdotte_. Minun täytyy vain tietää minä

päivinä minun on esiintyminen Teillä, niin että voin asettaa konsertit

väliin. -- -- Ole nyt varovainen rakas Emilie; muista että terveytesi

on kallis niin monelle. Sinulla oli niin paljo vaivaa minunkin tähteni

viimeisenä aikana." -- --

(Helsingistä 21/7) "Kaarloseni! Tässä on Idan kirje; kyllä hän on

erinomaisen kiltti ja rakastettava, kun tulee ja auttaa meitä keväällä

-- nythän voit hyvin ajatella Juutalaistyttöä. -- Taikka ajattelemmeko

Mignonia?" -- -- Emil Genetz oli tullut kotia, sairaana ja

murheellisena ja epäili voisiko hän tulla laulajaksi. Jos hänen täytyi

luopua laulusta, niin hän tulisi puheosastoon. "Sanoin että hänet

siellä vastaanotetaan avoimin sylin ja sydämin. Hän näyttää harrastavan

luonnenäyttelijän-alaa. joka ilahdutti minua." -- -- "Hupaista oli

kuulla, että olet tyytyväinen seurueen henkeen ja käytöstapaan. Jos nyt

käy niin onnellisesti, että ooppera kuolee keväällä, niin teatteri kai

tulee oikein hyväksi." -- -- "Faltin pyytää sinua ajattelemaan

Tannhäuseria, hän luulee että se voisi mennä varsin hyvin."

Kahdessa viimeisessä kirjeessä Emilie moittii useita oopperan ja

puheosaston jäseniä huolimattomuudesta, kun eivät määräaikana tule

saapuville. -- Sen ohella muuta: "Kuinka kauhean ikävä on Vilhon

tila!", kirjoittaja huudahtaa saatuaan jonkun tiedon näyttelijästä.

"Vilho parka, kyllä on vaikeaa, kun on niin heikko ruumis; kyllä

hänellä on ollut liiaksi työtä heikkoihin voimiinsa nähden." --

"Erinomaisen rakastettavan kirjeen Fohströmiltä sain eilen [3/8]. Hän

lupaa varmaan tulla tammikuulla, mutta, jos me vaadimme, katsoo hän

itsensä velvolliseksi tulemaan syksylläkin, vaikkei ennen marraskuuta,

sillä hän tahtoo välttämättömästi suorittaa näyttämöllisen oppikurssin

ja laulaa vähän Lampertin edessä -- tammikuulla hän tulee mielellään."

-- Samassa kirjeessä (4/8) Emilie sanoo: "Luulin että voisimme tulla

toimeen jonkun viikon ilman sinua, mutta ei se käy -- sinun täytyy

kohta tulla tänne. Mistä saamme miesköörin? Eihän meillä ole muuta

bassoa kuin Kahra, joka tuli heinäkuun viimeisenä ja on erinomaisen

kiltti ja huomaavainen." --

Tässä yhteydessä annamme lopuksi ottaen eräästä Alma Fohströmin

kirjeestä, se kun samoin kuin Ida Basilierin kirje, on soma näyte

tekijän rakastettavaisuudesta:

(Cernobbiosta 26/8) -- -- "Te pyydätte minua, rakas neiti, sanomaan,

toivonko mitään etukäteen palkkiostani? -- Noin kaksi vuotta sitte, kun

pidimme jonkunlaisen perheneuvottelun kotona, päätettiin, taikka

oikeammin oli minun toivomukseni, että kun minä esiinnyn kotimaisella

näyttämöllä, niin ei palkkiosta saisi olla puhettakaan, sillä minäkin

tahtoisin vähäisellä kyvylläni edistää Suomalaisen oopperan ihania

harrastuksia, liittyen niiden joukkoon, jotka ovat kantaneet kortensa

kekoon. Kas siinä, hyvä neiti, lempiaatteeni silloin -- ja nyt?"

"_Nyt_ pidän siitä kiinni enemmän kuin ennen, sillä eihän ole lainkaan

tietty, tulenko menestymään näyttämöllä, miellytänkö yleisöä ja olenko

itse oleva tyytyväinen toimeeni palvellessani Teitä. Tästä syystä,

rakas neiti, on vakaa toivoni, että jätätte palkkiotuumat sikseen. Jos

sittekin tahtoisitte toisin, niin pyydän Teitä kääntymään rakkaan isäni

puoleen, jolla on oikeus päättää asiasta ja jonka ratkaisuun mielelläni

taivun. Muutoin pyydän, älkää niin varmasti luottako kykyyni, joka

vielä on kokematon. Suokoon toki Jumala, että vähänkin vastaisin niitä

toiveita, joita armaassa isänmaassani kohdistetaan minuun. Ei kukaan

olisi siitä onnellisempi ja nöyrempi kuin minä."

"Ennen tammikuuta lienee minun mahdoton päästä kotia, sillä lääkäri on

kovasti kieltänyt minua olemasta ahkera ja täytyy minun sentähden olla

varovainen opinnoissani. Mutta jos niin onnettomasti kävisi, että isäni

ei voisi toimittaa rahoja ja minun senvuoksi olisi palaaminen kotiin,

niin kyllä annan Teille tiedon siitä. Nyt, rakas neiti, on vain jälellä

kysymys: Mitä oopperoita aiotte esittää taikka missä toivotte minun

laulavan paitse Faustissa ja Somnambulassa? Linda ja paashi oopperassa

Ballo in maschera ovat täällä hyvin miellyttäneet. -- -- Tuhat

sydämellistä tervehdystä, syleilyä ja suudelmaa Teidän ijäti

kiitolliselta ja nöyrältä pikku ystävältänne."

Palaamme nyt Kuopioon, jossa teatteri jatkoi tointaan säännöllisesti,

mutta yleensä vain keskinkertaisella menestyksellä. Ylempänä

mainittujen näytäntöjen jälkeen tuli ensin pari iloisempaa ohjelmaa --

18/7 Lääkäri vastoin tahtoansa ja Remusen kotiripitykset; 20/7 Don

Ranudo di Colibrados ja Herkules --, sitte kaksi murhenäytelmää: 22/7

Kavaluus ja rakkaus ja 25/7 Maria Tudor. Heinäkuun viimeinen näytäntö

(29 p.), jolloin esitettiin Kosijat, Kalatyttö ja Silmänkääntäjä,

ansaitsee mainitsemista sentähden että sinä iltana nti _Anni Hacklin_

ensi kerran esiintyi näyttämöllä. Tämä 19-vuotias neiti, nimismiehen

tytär, Kuopiosta (synt. Karttulassa) oli täällä liittynyt

seurueeseen ja oli heleällä sopranollaan ja reippaalla, luontevalla

näyttelemisellään ennen pitkää saava huomatun sijan teatterin nuorten

naisjäsenten joukossa. Hänen ensi esiintymisestään Annana

laulukappaleessa Kalatyttö, vakuuttaa paikkakunnan lehti, ei voinut

"muuta kuin hyvää sanoa".

Elokuu alkoi kahdella uutuudella: 3/8 ja 5/8 Tuokon suomentama, A.

Dumas vanh. 4-näytöksinen historiallinen näytelmä _Katarina Howard_ ja

8/8 ja 12/8 Törmäsen suomentama B. Björnsonin _Konkurssi_, joka

jälkimäinen kappale oli ensimäinen näyte kukoistukseen nousevaa uutta

norjalaista draamaa Suomalaisen teatterin ohjelmistossa. Näitä seurasi

Daniel Hjort, joka meni kolme kertaa 10/8, 15/8 ja 3/9. Vilho, joka

jälleen oli yksin johtajana, kirjoitti 14/8: Konkurssi onnistui

jotenkin hyvin, mutta ei se miellyttänyt Kuopion kauppiaita: tulot ensi

iltana 279, toisena 233 mk. Sitä vastoin Katarina Howard tuotti ensi

kerralla 255 ja toisella 432 mk. Daniel Hjort antoi ensi kerralla 408

mk. -- Parista myöhemmästä kirjeestä saamme seuraavat tiedot Kuopiossa

olon viime ajasta. Ilmat olivat kylmät ja sateiset, niin että ihmiset

mieluimmin pysyivät kotona. "Eilen [29/8] satoi aamusta iltaan, josta

seuraus oli 131 mkan tulo." Lea näyteltiin kaksi kertaa 22/8 ja 26/8

pienempien huvinäytelmien kera ja tuotti se ensi iltana 251, toisena

403 mk; Aksel ja Walborg antoi 226 mk. -- "sen teki kylmä ilma".

Viimeinen ohjelma oli Preciosa, joka meni kaksi kertaa 31/8 ja 2/9;

jäähyväisnäytäntönä annettiin Daniel Hjort 3/9.

Vasta Jyväskylästä, johon seurue lähti Kuopiosta, Vilho luo

yleiskatsauksen kaksikuukautiseen toimeen tässä kaupungissa ja ääni on

sangen alakuloinen:

"Rakas ystäväni! Raskaalla mielellä tartun kynään, kun vain kysymys on

teatterin asioista, ja siinä pääsyy, miksi kirjoitan niin harvoin. En

tahtoisi vaikeroida. Kun vieras tavan mukaan kysyy: miten käy? kuinka

kannattaa? vastaan säännöllisesti: hyvin: varsinkin kun tiedän kysyjän

olevan viimeisiä meitä auttamaan. -- Tulot Kuopiossa tänä vuonna olivat

noin 30 mk vähemmän iltaa päälle kuin viime vuonna eli yhteensä 8,564

mk. Menot palkkioineen, päivä- ja matkakustannuksineen noin 10,000 mk.

Menoista oli hirveimmät: vuokra 811 mk, kirjoituksia ja suomennoksia

475, vaivaismaksuja 176, poliisille 125, valaistus 414, kirjapainoon

410, matkakustannukset 670, musiikista 315 j.n.e."

_Jyväskylässä_ seurue viipyi noin puolitoista kuukautta. Ensi näytäntö

(Viuluniekka) oli 9/9 ja viimeinen (Sirkka) 22/10. Ohjelmisto oli

pääasiassa sama kuin Kuopiossa. Kumminkin olivat Viuluniekka ja

Marianne Jyväskylässä uusia ja mahdolliset näyteltäväksi, jota vastoin

näyttämön ahtauden vuoksi Nummisuutarit ja suuret murhenäytelmät

jätettiin sikseen. Ainoa aivan uusi kappale oli Kiven _Karkurit_, joka

esitettiin ensi kerran 17/10. Sen olisi pitänyt valmistua jo Kuopiossa,

mutta parin näyttelijän huolimattomuuden tähden ja siksi että "muutamat

hirveästi halveksivat tätä näytelmää", harjotukset olivat käyneet

hitaasti. Tulot olivat ylipäätään nytkin niinkuin edellisenä kertana

paremmat kuin Kuopiossa, varsinkin kun menot olivat pienemmät -- mutta

eivät sittenkään tyydyttävät. Parhaimpia iltoja oli: Viuluniekka 428,

Työväen elämästä, Kalatyttö ja Silmänkääntäjä (markkinapäivänä) 463,

Marianne ensi kerralla 279, toisella 459 mk. Keskitulo oli vähän yli

300; edellisenä vuonna yli 400 mk. Loppu oli siis semmoinen, että

Vilhon täytyi pyytää matkarahoja päästäkseen seurueineen Helsinkiin,

johon oli määrä tulla. -- Muita jobinsanomia oli että Törmänen taas oli

sanonut lähtevänsä ja että Tervo oli niin sairas, että hänet oli

toimitettava sairaalaan.

* * * * *

Kun nyt käännymme lauluosaston puoleen, saamme pian nähdä että sen

asiat tuskin olivat ilahuttavammalla kannalla. -- Oopperan laulukyvyt

esiintyivät tänä syksynä ensi kerran julkisesti 2/9, kun he

ylioppilastalolla antoivat huokeahintaisen konsertin. Laulunumeroita

esittivät neidit Lagus, Wikström ja Braxén sekä hrat Navrátil, Bergholm

ja Pesonen, jota paitse viulunsoittajana esiintyi J. Sandström, joka

neljä vuotta harjotettuaan opintoja Leipzigissä oli otettu teatterin

palvelukseen soittamaan ensi viulua orkesterissa. Laulajaisissa oli

noin 300 hengen kiitollinen yleisö.

Näytännöt alkoivat 7/9 Flotovin Marthalla, jota ei oltu annettu

huhtikuun jälkeen 1876. Nimirooli oli uskottu Lydia Lagukselle, joka ei

suinkaan pettänyt yleisön toivomuksia, vaan sai oivallisesta laulustaan

ja näyttelemisestään lämpimiä suosionosotuksia. Nancyn osan suoritti

tyydyttävästi nti _Hilda Braxén_,[113] joka ensi kerran esiintyi

suuremmassa tehtävässä, ja Kiljander näytteli hupaisesti loordi

Micklefordia. Muut esiintyjät olivat vanhoja rooleissaan. "Sopuväli" --

U. S. sanoo -- oli yleensä varsin hyvä. -- Sama ooppera meni vielä

kolme kertaa (9/9-16/9); viimeisenä iltana oli Arkadiassa paljo väkeä,

joka jakoi hartaan suosionsa Lydia Laguksen ja Navrátilin välillä.

Viides näytäntö peruutettiin viimeksi mainitun taiteilijan

sairastumisen tähden.

Ensimäinen täksi näytäntökaudeksi valmistettu uusi ooppera, G. A.

Lortzingin _Tsaari työmiehenä_ esitettiin ensi kerran 23/9 ja tuotti

täydelle huoneelle "erinomaisen hauskan illan". Soma, koomillinen

sävelteos oli huolellisesti harjotettu ja esitys sujui eloisasti ja

sopusuhtaisesta. Hullunkurisen pormestarin osan suoritti Hannes Hahl

erityisellä menestyksellä. Vahva, mehevä ja hyvin kehittynyt

bassoäänensä ja raitis koomillisuutensa herättivät samassa määrässä

mieltymystä. Kiljander puolestaan harrasti hienompaa, historiallista

sävyä, kuvatessaan Tsaaria, Pietari suurta. Edelleen kiitettiin Lydia

Lagusta viehättäväksi Mariaksi. Että Navrátil, Bergholm ja Pesonen

tapansa mukaan hyvin täyttivät roolinsa, tarvitsee tuskin sanoa. Eikä

yleisö säästänyt mieltymyksenilmaisujaan; toisen näytöksen

miessekstetin jälkeen olivat ne niin innokkaita, että numero oli

uudistettava. -- Ooppera annettiin sitte vielä neljä kertaa peräkkäin

(25/9-2/10); lähinnä viimeisenä kertana esiintyi nti Braxén Mariana

(nti Laguksen pahoinvoinnin tähden). -- Tämän jälkeen tuli ainoastaan

yksi ooppera-ilta 4/10, sillä seurue oli lähtevä Turkuun. Jäähyväisiksi

esitettiin Martha. Sali oli täynnä ja yleisö innoissaan. Lydia Lagus

sai kukkia ja lopussa hän ja Navrátil sekä muut esiintyjät ja

orkesterin johtaja Hrimaly huudettiin esiin.

Sanomista, joista nämä tiedot on poimittu, ei näe miten asiat

oikeastaan olivat. Ensi kerralla Tsaari työmiehenä tuotti 1,517 ja

Martha viimeisellä 1,002 mk; mutta keskimäärin antoivat edellisen

oopperan näytännöt noin 800 ja jälkimäisen 640 mk. Semmoisilla tuloilla

lauluosasto ei tullut toimeen, ja kun puheosastokin yhä tarvitsi apua,

oli alku kaikkea muuta kuin lupaava. Eikä Turun-matkaankaan suuria

toiveita kiinnitetty. Siitä kirjoitti Emilie Bergbom jo 25/9 nti

Elfvingille, joka ystävällisesti oli hankkinut Lydia Lagukselle asunnon

omassa kodissaan:

"Kauhean levoton olen Turussa olon johdosta; on kai viimeinen kerta,

kun Turun yleisön tarvitsee käydä suomalaisessa oopperassa, mutta paha

olisi, jos tappio tulisi kovin suureksi. Matkakustannukset ovat korkeat

ja päiväkustannukset kovin suuret. Siihen tulee että Turussa on

merkitty niin vähän osakkeita, että korvaus on mitätön. -- Voi, rakas

Bettyseni, jos tietäisit kuinka julmasti menneitten vuosien tappiot

painavat hartioitani; tavasta olen epätoivon partaalla. -- Syvästi

toivon että Trebelli ei tulisi tänne [kuuluisaa laulajatarta odotettiin

Suomeen lokakuulla antamaan konsertteja]. Hän vie niin paljon rahaa,

että ihmisillä sitten ei ole varaa muuhun. Sitä paitse tiedämme

kokemuksesta, että Fichtelbergerin ja ruotsalaisilta joukoilta ei

vaadita mitä vaaditaan Suomalaiselta teatterilta, vaan pitää tämän

yhdistää niin toisen kuin toisenkin ansiopuolet, ilman niiden virheitä.

Nyt tulevat kai ihmiset siihen päätelmään, että kun suomalaisen

näyttämön taiteilijat eivät mitenkään ole verrattavat Trebelliin ja

Behrensiin, niin ei maksa vaivaa käydä niitä kuulemassa!" --

Valitettavasti kirjoittaja oli hyvinkin oikeassa. -- Kaarlo lähti

_Turkuun_ jo vähän ennen seuruetta ja kun tämä oli tullut, annettiin

ensiksi, 7/10, oopperakonsertti. Se tuotti läsnäoleville "ihanan

illan", mutta tulo oli vain 353 mk, joka oli kovin vähän kun täysi

huone olisi antanut 1,215 mk. Turkulaiset eivät olleet uteliaita

kuulemaan kotimaisia laulutaiteilijoita, vaikka useimmat olivat heille

tuntemattomia. -- Pari päivää sen jälkeen Emilie, joka juurikään oli

saanut Vilhon rahanpyynnön puheseurueen Helsingin matkaa varten,

kirjoittaa:

"Voi, rakas Kaarloni, kuinka on tämä päättyvä! -- Meillä on vastatuuli

ja meidän täytyy vielä olla valmiina kokemaan paljo. Ajattelen vain,

mihin lähdemmekään ja mitä on tekeminen, kun kaikki hajoaa. Betty

Elfvingiltä sain muutamia rivejä; hän sanoo että konsertissa [jolla

lauluosasto oli alkanut toimensa Turussa] oli puoli huonetta, mutta

että mieltymys oli suuri. Mitä kuuluu Idasta? Jollet ennätä etkä itse

jaksa, niin pyydä Betty Elfvingiä kirjoittamaan. Hän sanoo sinun

näyttäneen niin väsyneeltä ja alakuloiselta, että hän ei tahtonut

vaivata sinua kysymyksillä. Betty raukka, kyllä hän on oleva kovin

tuskissaan, jos meidän täytyy tehdä vararikko." --

Emilien käsitys asemasta oli perin synkkä, mutta olihan siihen syytä.

Puhumatta tuskallisesta velkataakasta, joka oli laskettu hänen ja

Kaarlon hartioille, näyttäytyi uudenkin yhtiön alkutoimi sangen

arveluttavalta. Ennen mainitun kertomuksen mukaan nousi keväällä

merkitty uusi kannatus 21,100 markkaan, joten (kun 1876 merkitty määrä

14,600 mk. otettiin lukuun) koko kannatus teki 35,700 markkaa. Tästä

oli lokakuun alkupuolella saatu 9,700 mk. Edelleen oli valtioapua

nostettu yksi neljännes, 6,000 mk, näytännöistä tullut 7,506:20 ja

lahjana saatu 183:25 mk. Tulojen summa oli siis 23,389:45 mk.

Puheosastolta ei oltu tilejä saatu, mutta sille oli lähetetty 5,039:12

mk. Kaikkiaan tekivät menot samalta ajalta 44,995:28 mk., ja oli siis

vaillinki 21,605:83 markkaa. Että tappio näyttäytyi näin suureksi,

johtui tietysti pääasiassa siitä että uusi kannatus ei ollut puoltakaan

siitä summasta (50,000), joka oli katsottu tarpeelliseksi, sekä että

palkat oli maksettu kesäkuun 1 p:stä, vaikka toimi alkoi vasta

myöhemmin. Mutta vaikka niinkin, oli selvää, että koko vuoden tappio

nousisi suureksi, jollei tuuli kääntyisi erityisen myötäiseksi.

Älkäämme sentähden ihmetelkö, että Bergbom-sisarukset olivat

alakuloisia. Että ymmärtäväiset kansalaiset käsittivät, kuinka

vaikeissa oloissa elettiin, huomaa Z. Topeliuksen sanoista Emilie

Bergbomille (kirjeessä 5/11): "Tarvitaan rohkeutta näinä aikoina

kantaakseen suomalaista näyttämöä hartioillaan -- ja kärsivällisyyttä!

Minä ihailen neiti Emilietä, sillä ei yksikään mies kestäisi sitä!" --

Ja Turussa, siellä oli yleisö erinomaisen hidas käymään teatterissa!

Ensiksi Trebelli tuli kuin tulikin ja aikaansai siellä niinkuin

Helsingissä "trebellikuumeen", joka tietenkin vahingoitti teatteria;

mutta toiseksi on ilmeistä, että Turussa oli vallalla sama

nurjamielisyys kansallista näyttämöä kohtaan, joka sai suuren osan

Helsingin yleisöä laiminlyömään näytäntöjä Arkadiassa. Yksityisistä

kirjeistä näiltä vuosilta saadaan riittävästi todistuksia.

"Fichtelbergerin kehno esitys kaikista maailman oopperoista on

täyttänyt salongin permannosta kattoon kahden kuukauden aikana, vaikka

useimpien täytyi tunnustaa, että monesti korvien kidutus oli suurempi

kuin nautinto." Sen ohella mainitaan että oli niitä ("Julinin puolue"

y.m.), jotka mieluummin vetivät Ruotsista "mitä roskaa tahansa" kuin

kuulivat suomenkieltä näyttämöltä. Varmaa on että johtokunnan

Helsingissä täytyi hyvissä ajoin tiedustella teatteria ja kokemus käski

olla luottamatta suullisiin lupauksiin. Edelleen oli sanomalehdistön

avunanto niin ja näin. Åbo Postenissa Nervander oli uskonut

oopperanäytäntöjen arvostelemisen eräälle soitannontuntijalle

(I.[114]), joka kyllä yleensä tunnusti esityksiä ansiokkaiksi, mutta

oli siksi ankara (varsinkin Navrátilia kohtaan), että Alikin (K. R.

Malmström) Å. U:rissä moitti häntä. Tämän jälkimäisen lehden

"kannatuksesta" mainitaan enemmän alempana.

Ensimäinen näytäntö, Tsaari työmiehenä, herätti "vilkasta tunnustusta",

mutta huone oli puolillaan. Silloin _Ida Basilier_, joka edellisellä

viikolla oli antanut hyvästijättö-konsertteja pohjoisemmissa

kaupungeissa, tuli Turkuun ja lupautui esiintymään neljä kertaa

Rosinana. Ensi ilta 12/10 oli "soitannollinen juhlahetki", ja

laulajatarta tervehdittiin riemuisella suosiolla. Kuulijain joukossa

nähtiin Fredrik Pacius ja madame Trebelli. Sittemmin annettiin Sevillan

Parranajaja vielä kaksi kertaa, mutta neljäs jäi sikseen erään toisen

esiintyjän pahoinvoinnin tähden ja sen sijasta esitettiin 19/10

sekaohjelma: Violetta (1:nen näytös), Trubaduri (misererekohtaus) ja

Jeannetten häät. Näistä näytännöistä tuotti kaksi ensimäistä kumpikin

lähes 1,100, mutta kolmas vain 432 ja neljäs 587 mk. -- Lähtiessään

laulajatar lupasi palata uutena vuonna vieraillakseen Helsingissä ja

oli hän silloin vielä esiintyvä nti Basilierina, sillä häät

lykkääntyivät kesäkuuhun 1878. -- Samaan aikaan kun Ida Basilier lauloi

Turussa, tiesivät sanomalehdet kertoa, että B. Reinhold oli saanut

valmiiksi hänen muotokuvansa. Tämä maalaus, jossa taiteilijatar on

esitetty Rosinana, oli syntynyt Suomalaisen teatterin ystävien

tilauksesta ja säilytetään sitä nyt Kansallisteatterin lämpiössä.

Tsaari työmiehenä meni vielä kerran 21/10, mutta kun tämä ooppera

ei herättänyt suurempaa mieltymystä, sai Hahl, joka oli niin

oivallisesti esittänyt pormestarin osan, lähteä Dresdeniin jatkamaan

lauluopintojaan, ja ohjelmaan otettiin Faust, nti Ingman Margaretana.

Tällä oopperalla olikin parempi menestys: ensi ilta antoi 744

ja toinen 1,229 mk, se on suurimman tulon koko aikana. Nti Ingmanin

sanotaan esittäneen roolinsa "hyvin kauniisti" ja niinikään

Kiljanderin kauniisti ja voimakkaasti laulaneen ja vaikuttavasti

näytelleen Valentinina, jota paitse nti _Helene Conradi_ Siebelinä

suuresti miellytti yleisöä sympaattisella laulullaan ja sirolla

näyttelemisellään. Margaretan osaa nti Ingman näytteli ensi kerran ja

nti Conradin Siebel oli hänen varsinainen debyyttinsä, josta

sanomalehdet -- kuvaavasti kyllä -- eivät katsoneet olevan syytä

edeltäkäsin mainita sanaakaan, vaikka jälkimäinen laulajatar oli

Turusta kotoisin.[115] Köörejä sanotaan heikoiksi, ja antaa Å. P:n

arvostelija ansaitun letkauksen turkulaisille avustajille, jotka

lupauksistaan huolimatta eivät viitsineet käydä harjotuksissa.

Näinä päivinä Bergbom oli palannut Helsinkiin puheosaston luokse, ja

hän oli tuskin poissa, kun kävi ilmi, mikä henki Turussa vallitsi

oopperaa kohtaan. Kun Åbo Underrättelserissä (26/10) muuan lähettäjä

lausui toivomuksen -- jota Å. P. puolestaan noudatti -- että lehdissä

julaistaisiin lyhyt selonteko oopperatekstin sisällyksestä, toimitus

arveli, että siitä oli sangen vähän hyötyä "sille yleisölle, jolle

oopperaesitykset lähinnä ovat tarkoitetut". Toisin sanoen toimituksen

mielestä näytännöt olivat ainoastaan suomenkielisiä varten, jotka

tietysti eivät ruotsinkielisiä sanomalehtiä lukeneet. Mutta kumminkin

sama lehti seuraavana päivänä ehdotti, että poistettaisiin se 50 pennin

korotus kutakin pilettiä kohti, joka tavan mukaan oli ollut määrättynä

oopperanäytännöistä. Ennen se ehkä oli ollut oikeutettu, kun

oopperayritys oli uusi ja varsinkin kun Emmy Strömer oli houkutellut

yleisöä teatteriin, mutta nyt kun uteliaisuuden aika on ohi, yleisö ei

mielellään maksanut tuota korotusta.[116] Tämän johdosta Bohuslav

Hrimaly hyvin puutteellisella ruotsinkielellä kirjoitti Bergbomille

kirjeen, joka ilmaisee oikein etelämaalaista kiihtymystä. Hänestä

ooppera oli joutunut "petoeläinten luolaan", ja koska siellä ainoastaan

Ida Basilier ja Emmy Achté kelpaavat, olisi parasta olla kokonaan

näyttelemättä Turussa taikka lyhentää oloaikaa niin paljo kuin

mahdollista. "Se on meidän yhteinen ajatuksemme." Kirjoittajan mielestä

on koko oopperayritystä loukattu, ja syynä on se, että lauletaan

suomeksi -- sentähden sitä häväistään! -- Ymmärrettävästi teatterin oli

mahdotonta alentaa vanhoja hintoja; kun päiväkustannukset nousivat 330

à 350 markkaan, ei tottakaan paljo saatu puhdasta rahaa tavallisista

iltatuloista.

Marraskuu alkoi kolmella Martha-näytännöllä (2/11-6/11). Esitys oli

"mainio, eloisa ja reipas". Neidit Lagus ja Braxén ja Navrátil olivat

oivallisia (ensi iltana huudettiin ensin mainittu neljä kertaa esiin);

mutta tulojen keskimäärä ei noussut 788 mk korkeammalle. Sitten oli

Faust annettava, mutta neitien Ingmanin ja Laguksen pahoinvoinnin

tähden oli ilmoitus kaksi kertaa peruutettava ja ooppera meni vasta

14/11. Tuli niin kaksi Stradella-näytäntöä 16/11 ja 18/11, nti Wikström

Leonorana; mutta huolimatta Navrátilin miellyttävästä laulusta olivat

huoneet tavallista huonommat (297 ja 613 mk). Parempi onni oli

Taikahuilulla -- Lydia Lagus Paminana ja Naëmi Ingman Yön

kuningattarena --, jonka kolmesta ensimäisestä näytännöstä tulot

nousivat melkein yhtä korkealle kuin Martha-illoista. Kun vertaa

Mozartin ihanaa oopperaa Flotowin Marthaan ja ottaa huomioon että

kummankin esitystä arvosteltiin yhtä kiitettävästi, niin on huoneiden

yhtäläisyys hämmästyttävä. Å. P. sanookin sen johdosta, että "yleisön

välinpitämättömyys on semmoinen, että tuskin paraskaan musiikki vetää

sitä teatteriin". Kun Martha oli esitetty vielä kerran, otettiin Musta

Domino esiin, mutta kaksi iltaa 30/11 ja 2/12 riitti näyttämään ettei

sekään "vetänyt".

Oli siis päästy joulukuun alkuun. Silloin taiteilijapari Achté tuli

vierailemaan muutamiksi illoiksi. Ensin rva Achté esiintyi Paminana

(Taikahuilu) 5/12, sitte kaksi kertaa Normana 7/12 ja 9/12 ja vihdoin

Luciana 11/12. Ensimäinen näistä illoista, Å. P. sanoo, voitti kaikki

edelliset niin taiteellisen jalo oli laulajattaren esitys. Toisina

iltoina hän lauloi osia, joissa häntä oli ennen kuultu Turussa; mutta

taiteellisuus oli nyt kypsyneempää ja ylevämpää. Suurin näyttää

innostus olleen ensimäisenä Norma-iltana, jolloin loppukuvaelman esitys

oli aivan erinomainen, ja taiteilijatar huudettiin esiin 15 kertaa.

Mutta kuulijakunta, joka oli näin innostunut, ei täyttänyt puoltakaan

huonetta! "Olemmehan jo _nähneet_ (sitt!) oopperan, on täällä tapana

lausua", kertoo Å. P. Muina iltoina oli huone kumminkin lähes täysi.

Vihdoin 14/12 ja 16/12 annettiin ohjelmistolle kokonaan uusi ooppera,

nimittäin Halévyn _Juutalaistyttö_, ja se menestyi sangen hyvin. Siinä

esiintyi pääosassa (Rachel) Lydia Lagus, suorittaen tehtävänsä samalla

kertaa draamallisen voimakkaasti ja taiteellisen hillitysti. Laulajatar

voitti itsensä ja hänen osakseen tuli mitä vilkkain suosio, mutta

oikeutettua tunnustusta saivat myöskin Navrátil Eleazarina sekä

Bergholm ja nti Ingman osissaan eikä vähimmin kapellimestari Hrimaly,

joka oli johtanut harjotuksia. Väkeä oli näissä melkein yhtä paljo kuin

lähinnä edellisissä. -- Viimeiset kaksi näytäntöä 18/12 ja 19/12,

joissa esitettiin Ernani, Bruno Holm Carlo I:nä, olivat taasen vähemmän

käytyjä.

Pitkä, kolmatta kuukautta kestänyt Turussa olo oli loppunut. Viimeisenä

iltana teatterin ystävät kutsuivat seurueen jäsenet tavanmukaisiin

pitoihin, joissa tri A. W. Jahnsson, lääninsihteeri N. Schlüter,

pastori K. R. Malmström y.m. esittivät maljoja Suomalaiselle

oopperalle, neideille Ingman ja Lagus, K. Bergbomille, rva Achtélle ja

nti Basilierille y.m. Mutta kumminkin kävi juhlassa huhu, että

Suomalainen ooppera ei enää koskaan tulisi käymään Turussa, ja huhu oli

tosi. Seurueen siellä olon laskettiin tuottaneen 6,500 à 7,000 markkaa

tappiota! "Oopperan jäsenet", Jalava sanoo muistiinpanoissaan,

"viihtyivät huonosti Turussa ja tulivat sieltä ilomielin pois." --

Vanha Turku siis ei ollut tehnyt mitään sen perikadon välttämiseksi,

joka uhkasi kotimaista laulunäyttämöä, vaan päinvastoin enentänyt sen

välttämättömyyttä. -- Nyt palatkaamme puheosaston luokse, joka samaan

aikaan oli näytellyt pääkaupungissa.

Puheosaston ensi näytäntö _Helsingissä_ oli 28/10. Huone oli jotenkin

hyvä ja ohjelman kahdesta näytelmästä, Puolan juutalainen ja Herkules,

varsinkin edellinen vastaanotettiin suosiolla. Vilho, jonka esitys

pääroolissa oli "tositaiteellinen ja tarkkaan punnittu", huudettiin

esiin useita kertoja. Seuraava näytäntö -- Kiven Karkurit -- 31/10

sattui pahalla säällä ja sitä syytettiin huonosta huoneesta. Tämän

helsinkiläisille uuden näytelmän esitys näyttäytyi vielä epäkypsäksi.

"Parhaiten täytti tehtävänsä nti Avellan, joka antoi eheän kuvan

Elmasta. Elman sisällisen taistelun, kun tämä pelastaakseen isänsä

kovasta kohtalosta, lupaa mennä vaimoksi Niilolle, esittää hän niin

pontevan draamallisesti, että vanhempikin näyttelijä voisi sitä

kadehtia." Nti Aalberg Hannana oli suloinen ja sievä. Enemmän huvitti

yleisöä Enon rahat 2/11 ja 4/11. Näytteleminen oli kauttaaltaan

tasaista ja ansiokasta. Kiitoksia jaettiin Vilholle Plumet enona,

Lundahlille Galazou asianajajana, nti Aalbergille pirteänä Paulinena ja

Kalliolle vanhana everstinä. Tuli sitte 7/11 ohjelma, jossa ensimäinen

kappale, Scriben 1-näytöksinen _Ulos ikkunasta_, oli ihan uusi, toinen,

Kukka kultain kuusistossa, ohjelmiston vanhimpia, mutta uuden

viehätysvoiman saanut uuden kukkasen, nti Aalbergin, kautta ja kolmas,

Herkules, parhaiten miellytti yläilmojen yleisöä.

Näissä näytännöissä oli ollut vähän taikka kohtalaisesti väkeä, mutta

molemmista Daniel Hjort-illoista 9/11 ja 11/11 alkaen sanotaan yleisön

käyneen lukuisammaksi. Tämän murhenäytelmän esitys oli, U. S:n mukaan,

nyt kypsyneempi kuin keväällä. Lundahl nimiroolissa saa mairittelevan

arvostelun, että, jos luonnonvikoja voisi korjata ja puhetapansa olisi

selvempi, hänen luomansa "kunnialla lähestyisi sitä kuvaa, jonka Raa

vainaja antoi" samasta draamasankarista. Rva Aspegren näytteli Katria

"niin haltiokkaalla voimalla, ettei saata olla sitä ihmettelemättä.

Hänen kostonhimonsa on kaikessa kauheudessaan sentään inhimillinen; hän

raivoaa, mutta se on vaimon raivoa, jota kyyneleet joskus sammuttavat."

Nti Avellaniakin kiitetään, mutta arvellaan hänen tehneen Sigridin

liian itsetietoiseksi, koska tämä kypsyy naiseksi vasta silloin kun

Daniel Hjort on ilmaissut petoksensa, ja "sentähden miellyttää nti

Avellan meitä enimmän ruutiholvikohtauksessa, jossa hän näyttelee

tarkalla, traagillisella aistilla". Rva Lundahl oli melkein liian nuori

Klaus Flemingin leskeksi samoin kuin Leino Stålarmiksi. Böök oli

miehekäs ja kaunis Juhana Fleming. -- Sen jälkeen 14/11 esitettiin

kaksi Helsingissä uutta näytelmää: Ohdakkeet ja laakeri ja Natalia ja

Nadeschda. Edellisessä näytteli Lundahl ansiokkaasti kuvanveistäjä

Rollan osaa ja Ida Aalberg onnistui hyvin poikaroolissa, reippaana

Stefanona; jälkimäisessä Vilho oli verraton vanha kauppias ja nti

Avellan näytteli hienosti vallattomuudessaan suloista tyttöhupakkoa

Nadeschdaa, osottaen kykyä koomillisellakin alalla -- Nataliana oli nti

Rosendalilla ensimäinen itsenäinen tehtävä, josta suoriutui aika hyvin.

Seuraavana kahtena iltana 16/11 ja 18/11 annettiin Sirkka. Päärooli oli

rva Aspegrenilla, mutta U. S:n mukaan ei se ollut hänen parhaimpiansa;

häneltä puuttui luontevaa raittiutta ja lopussa hän oli liian

herkkäluontoinen. Leino (Landrin) näytteli melko hyvin harrastaen

oikeaa luonnekuvausta. Myöskin Törmäsen Didier oli paikottain

onnistunut, rva Lundahl oivallinen ylpeänä Madelonina ja nti Savolainen

parempi muori Fadet kuin oli osattu odottaa, varsinkin kohtauksessa

ukko Barbeaun kanssa. -- Kun 21/11 menestyksellä oli annettu hupaiset

Yhdistysjuhla ja Ulos akkunasta, seurasi 23/11 Nummisuutarit (Vilhon

hyväksi) ja tavallisuuden mukaan se houkutteli lukuisan yleisön

teatteriin. Leino näytteli Eskoa, "niin erinomaisen raittiilla

huumorilla ja niin hyvällä taiteellisella aistilla, että tuohon

'tarhapöllöön' oikein rakastuu", Vilho nummisuutarina oli "niin elävä

ja luonteva kuva kansamme keskuudesta, että jokainen meistä hänessä

näkee vanhan hyvän tuttavan", ja Kallio oli "entistä oivallisempi

Sepeteuksena". -- Katarina Howard 29/11 ei näy herättäneen enempää

huomiota kuin näytännöt 30/11 ja 2/12, joissa paitse muuta näyteltiin

Kosijat (uutuus Helsingissä) ja Kihlaus. Mutta sen jälkeen tuli koko

tämän näytäntösarjan merkillisimmät. Antti Jalava (Almberg), joka,

edellisenä vuonna oleskeltuaan Unkarissa, 1876 julkaisemalla etevän

teoksensa "Unkarin maa ja kansa" oli laskenut tukevan pohjan

sille heimokansojen toisiinsa tutustuttamista tarkoittavalle

välittäjätoimelle, jota hän koko elämänsä on harrastanut, oli teatteria

varten suomentanut nuorena kuolleen unkarilaisen runoilijan E. Tóthin

kansannäytelmän _Kylänheittiö_, ja tämä kappale, jota pidetään kenties

parhaimpana unkarilaisena kansankuvauksena, esitettiin 5/12 ensi kerran

suomalaisella näyttämöllä. Näytelmä menestyi niin hyvin, että se

annettiin kaikkiaan neljä kertaa peräkkäin hyville huoneille. Ensi

illasta lausutaan U. S:ssa.

"Kylänheittiö saattoi meidät keskelle Unkarin kansanelämää, jonka sekä

hyviä että huonoja puolia siinä elävästi kuvataan. Se oli uutta, outoa,

ennen näkemätöntä ja sentähden erittäin miellyttävää. Ylimalkaan sopii

sanoa, että näyttelijämme hyvin menestyivät tässä uudessa maailmassa,

-- sen kenties heimolaisuus vaikutti. Nuo kauniit kansallispuvut,

omituiset kansallislaulut, kaikki teki, että yleisö suurella

mielihyvällä seurasi tätä näytelmää, joka epäilemättä monta kertaa on

täyttävä suomalaisen teatterin katsojarivit."

Kun näytelmä oli annettu viimeisen kerran 11/12, arvosteltiin esitystä

seikkaperäisemmin. Lundahlia sanotaan pulskaksi Göndöriksi,

"kylänheittiöksi", joka näytteli pontevuudella ja taidolla, ollen

onnistunein toisessa näytöksessä; Vilho kuvasi hyvin lurjusmaisen

Gonoszin, hän oli tyydyttävän koomillinen, mutta olisi saanut olla

vilkkaampi. Kallion Feledin olisi pitänyt olla ylpeämpi, mutta Böök oli

uljas Lajos ja Leino kelpo Jóska. Rva Aspegren perehtyi vähitellen

Finum Rózsin hieman epäselvään rooliin ja esitti sen sitte sillä

omituisella kevytmielisyydellä, joka luonteeseen kuuluu. Niinikään

mainitaan rva Lundahlin aika hyvin kuvanneen nuorta hilpeätä

unkarilaisvaimoa, ja nti Stenberg oli mestarillinen verraten pienessä

tehtävässään. Kaikista etevin oli kuitenkin nti Ida Aalberg, joka,

U. S. sanoo, "kaikista kappaleessa ilmestyvistä henkilöistä veti

suurimman mieltymyksen puoleensa, ja täydestä syystä, sillä hänen

esityksensä oli puhdas, hieno ja tunteellinen ja hän oli todella

viehättävä Boriska".

Tositeossa Kylänheittiön Boriska oli tulevan suuren näyttelijättären

ensimäinen varsinainen näyttämöllinen menestys, se, jota sittemmin on

ollut tapa mainita hänen taiteellisen voittokulkunsa lähtökohdaksi.

Itsekin hän on, taiteensa huipulle saavuttuaan, lausunut, että hänen

edellisistä rooleistaan ei kannata puhua. Ohimennen merkittäköön, että

H. D., joka ei suinkaan ollut suonut suurta huomiota saatikka suosiota

Suomalaiselle teatterille, tällä kertaa puhkesi tunnustukseen: "Ida

Aalbergilla on yhdellä kertaa sekä harvinaisen kaunis vartalo ja

miellyttävä ulkonäkö että syvä tunteellisuus, jonka ohella ääni ja

lausuminen hämmästyttää puhtaudellaan ja sulollaan."

Sen jälkeen annettiin vain kaksi näytäntöä, nimittäin 13/12 W. Soinin

kirjoittama alkuteos _Kevään oikkuja_, Onhan pappa sen sallinut ja

Kihlaus sekä 16/12 K. S. Suomalaisen alkuteos _Setä_, Kevään oikkuja ja

Herkules. Molemmat uudet 1-näytöksiset huvinäytelmät eivät olleet

miellyttämättä yleisöä, ne kun olivat sujuvalla kynällä laadittuja

kuvauksia, edellinen suoremmin elämästä otettu, jälkimäinen

hullunkurisempi. Setä kappaleessa kunnostivat itseään rva Aspegren,

Vilho ja Kallio, Kevään oikuissa neidit Avellan ja Hacklin.

Tälläkin kertaa oli puheosasto herättänyt tyytymystä niissä, jotka

myötätunnolla seurasivat sen kehitystä. Emilie Bergbom kirjoitti siitä

28/11 nti Elfvingille:

"Me valmistamme täällä nyt mieltäkiinnittävää unkarilaista

kansannäytelmää, Kylänheittiötä, ja saat uskoa että on vaikea ylen

pienillä varoilla toimittaa näyttämölle kahta suurta kappaletta

[Juutalaistyttö toinen]. Ainoa lohdutukseni on, että en kauvan enää

tarvitse kärsiä oopperan takia. Aika hupaista on ollut pitää puheosasto

täällä tänä aikana ja oikein raskaalta tuntuu että sen täytyy matkustaa

kahden viikon päästä."

Väkeä oli teatterissa kuitenkin käynyt huononpuoleisesti, vaikka kyllä

"enemmän kuin ennen". Korkein tulo oli 650, alin 180; keskimääräinen

300 mk -- siis vähempi kuin parhaimmissa maaseutukaupungeissa. -- Kun

teatterin ystävät olivat viettäneet rattoisan illan seurueen kanssa,

lähti se Tampereelle.

* * * * *

Jouluksi ooppera palasi _Helsinkiin_ ja alkoi toimensa toisena

joulupäivänä Marthalla. Sitten esitettiin Taikahuilu kolme kertaa

peräkkäin, 28/12 ja 30/12 sekä uudenvuodenpäivänä, ja Ernani yhden

kerran, 4/1. Näistä näytännöistä _ei_ ole erikoista sanottavaa.

Kuulijakunta oli verraten harvalukuinen -- teatterin uskollinen

ystäväpiiri, joka ilolla toivotti rakkaan oopperansa tervetulleeksi

takaisin.[117] Papagenona esiintyi rva Aura Thuring, jota pitkän ajan

päästä jälleen mielihyvällä nähtiin ja kuultiin näyttämöllä. Viime

mainitun näytännön jälkeen tuli "oopperakonsertti" yliopiston

juhlasalissa, joka sekin on luettava niihin alkajaisiin, joiden aikana

talvi- ja kevätkauden päätapahtumaa, _Alma Fohströmin_ ensi kerran

esiintymistä näyttämöllä, valmistettiin.

Tämä laulajatar oli 11/12 palannut Italian matkaltaan ja nähtävästi

täysin toipuneena, koska hän jo 15/12 antoi laulajaiset yliopiston

juhlasalissa. Huone oli ihan täysi ja yleisö aivan ihastunut. Samoin

menestyi hengellinen konsertti Nikolainkirkossa 27/12. Nyt ryhdyttiin

harjotuksiin näyttämöllä esiintymistä varten, ja oli nuori "diva", joka

tähän saakka oli laulanut ainoastaan konserteissa, ensi kerran astuva

yleisön eteen Margaretana. Se tapahtui keskiviikkona 9/1 ja ilta tuli

yhdeksi loistavimpia mitä vanhassa Arkadiassa ennen tai myöhemmin on

nähty. Jo edellisenä päivänä loppuivat piletit, mutta tavalla tai

toisella moni vielä jälestäpäinkin hankki itselleen pääsyn teatteriin,

niin että poliisimestari vaivoin saatiin olemaan harventamatta

katsojain rivejä. Itse näytännöstä sanoo Morgonbladet:

"Oli riemupäivä debytantille ja yleisölle; edellinen voi olla täysin

tyytyväinen menestykseensä ja jälkimäisellä oli ilo jälleen tervehtiä

etevää kykyä suomalaiselle näyttämölle. Jo ensi kerran astuessaan

sisään nti Fohström vastaanotettiin lämpimillä kättentaputuksilla,

juveliaaria herätti suosionosotus-myrskyn ja kolmannen näytöksen

lopussa nuori laulajatar huudettiin esiin useita kertoja ja hänelle

ojennettiin komea kukkakimppu; näytännön lopussa seurasi vielä

esiinhuutoja ja kymmenkunta kukkavihkoa. Kunnianosotus oli siis

täydellinen laatuaan, mutta kyllä nti Fohström lauloikin verrattomasti:

aistillinen sulosointu, hieno musikaalinen vivahduttaminen,

sydämellisyys ja lämpö, kaikki yhteensä teki hänen laulustaan

erinomaisen taideluoman. Nti Fohström, joka lauloi osansa

italiankielellä, oli käsittänyt tehtävänsä vakavasti, sen näki ja kuuli

kaikesta; hän oli mitä seikkaperäisimmin tutkinut roolinsa, niinkuin se

tekee joka tietää päämääränsä ja mitä taide vaatii. Kun nti Fohström

tulee yhtä vapaaksi näyttelemisessään kuin hän jo on laulussaan, kun

liikunnot ja kasvojeneleet, joita laulajatar kaikella huolella oli

opetellut, aikaa voittaen enemmän syntyvät innostuksesta ja itse

olosuhteista, silloin -- eikä siihen pitkää aikaa tarvittane -- on nti

Fohström täydellinen näyttämöllinen taiteilija." -- --

Paitse nti Fohströmiä palkittiin hänen rinnallaan loistavasta

näytännöstä vilkkailla suosionosotuksilla Navrátil -- Faust, Lydia

Lagus -- Siebel ja Holm -- Valentin. Erittäin huomattiin viimemainittu,

joka ensi kerran ja varsin kauniisti lauloi osansa. -- Niinkuin

tavallista teatterin merkki-iltoina, kävivät ylioppilaat myöhemmin

serenaadilla tervehtimässä päivän sankaritarta.

Alma Fohströmin debyytti toi vihdoin myötätuulen oopperalle. Ensi illan

tulo nousi 1,984 markkaan -- enemmän kuin koskaan lukuunottamatta

keisarinäytäntöä v. 1876, ja useimmat seuraavat tuottivat koko joukon

toista tuhatta markkaa. -- Toisena Faust-iltana 11/1 oli laulajattaren

esitys jo varmempi ja täysi huone yhtä innostunut kuin ensi kerralla.

Ja kolmantena -- mutta kolmas ei tullutkaan kohta. Onhan elämässä usein

niin, että kun asiat kääntyvät hyvään päin saadaan enemmänkin kun on

uskallettu odottaa. Niin nytkin. Rva Achtékin tuli lisäämään

myötätuulen voimaa. Hän esiintyi Paminana Taikahuilussa 13/1 ja, kun

Faust oli annettu kolmannen kerran 16/1, Normassa 18/1. Emme tarvitse

sanoa, että nerokas taiteilija innostutti kuulijakuntaa, jonka

mielestä hän esitti molemmat roolit entistä kypsyneemmin ja sillä

aitodraamallisella hengellä, jonka lempeä luonto oli hänelle suonut --

eikä samassa määrässä kellekään toiselle suomalaiselle laulajattarelle.

Sitte seurasi 20/1 ja 23/1 neljäs ja viides Faust-näytäntö, joissa

yleisön ihastus ei ollut laimeampi kuin edellisissä.

Tässä näytäntöjen välissä on mainittava pari teatteria koskevaa

tapahtumaa. Lokakuun 21 p. pidetyssä yhtiökokouksessa oli väliaikainen

johtokunta suostunut pysymään toimessaan siksi kun yhtiön säännöt

olivat tulleet vahvistetuiksi, ja tämän tapahduttua oli 19/1 uusi

kokous, jossa valittiin varsinaisen johtokunnan jäseniksi: K. Bergbom,

Alex. Streng, A. Almberg, K. F. Wahlström ja V. Löfgren. Mainitun

suostumuksen ehtona oli, että eräät yhtiön osakkaat sitoutuisivat

yhdessä väliaikaisen (ja myöskin varsinaisen) johtokunnan jäsenten

kanssa vastaamaan näytäntövuotena mahdollisesti syntyvästä tappiosta.

Ne, jotka allekirjoittivat semmoisen sitoumuksen, olivat: A. Almberg,

Jaakko Forsman, V. Löfgren, K. F. Wahlström, Alex. Streng, E. G.

Palmén, Wald. Churberg, Yrjö Koskinen, K. F. Ignatius, Robert Rissanen,

S. Aejmelaeus, J. Ekroos, B. F. Godenhjelm, A. W. Mélart, A. Ahlström,

Afr. Kihlman, O. Donner, W. V. Forsman, Th. Rein, Z. J. Cleve,

J. Krohn.

Tiistaina 22/1 oli ylioppilastalolla teatterin matka-apurahaston

hyväksi suuret arpajaiset -- edelläkävijä useille samanlaisille

yrityksille, joilla varoja koottiin taidelaitostamme varten. Voittoja

vastaanottivat rvat D. Wallenius, K. Ekelund, I. Ekroos, E. Löfgren ja

A. Thuring sekä neidit J. Molander ja H. Palmén. Onni oli myötäinen --

se nähdään ei ainoastaan sanomista vaan myöskin Emilie Bergbomin

kirjeestä nti Elfvingille (1/2):

"Yhdessä tunnissa myytiin noin 7,000 arpaa à 1 mk. ja 2,000 olisi

varmaan mennyt lisää, mutta emme uskaltaneet panna niin paljo. Noin 420

markasta johtokunta oli ostanut voittoja; useimmat maalaajamme [A. von

Becker, Hj. Munsterhjelm, S. Falkman, Fanny Churberg, B. A. Godenhjelm,

S. Keinänen] lahjoittivat jonkun taulun ja muutoin tuli kauniita

voittoja tahoilta, joilta sitä olisi voinut vähimmän odottaa; oletan

puhtaan voiton nousevan 6,800 mk. -- Oopperan tulevaisuus on vielä

epätietoinen; fennomaaniset yritykset ovat kumminkin yleensä

varsin sitkeitä. Joulukuun alussa päätettiin että Morgonbladet

välttämättömästi oli lakkautettava, mutta neljä päivää myöhemmin

ilmoitettiin, että sitä jatketaan 'laajennetussa muodossa'. Toivokaamme

ettei oopperan käy samoin. Minulla yksityisesti ei ole mitään sen

kuolemaa vastaan -- päin vastoin. Meillä on aivan liiaksi ja liian

rasittavaa työtä -- minulla ilman penninkään korvausta ja Kaarlolla ei

suinkaan liian runsaasta palkkiosta, kun sitä vastoin hyvin

keskinkertaiset jäsenet eivät tiedä kuinka suuria palkkoja heidän on

vaatiminen. -- Hupaista on että Alma Fohström on meillä; minä

puolestani luen hänelle suureksi ansioksi, että hän niin erinomaisella

lujuudella esiintyy meillä, huolimatta loistavista tarjouksista, joita

hänelle on tehty toiselta taholta. Maaliskuun alussa hän lähtee, ja

silloin Ida Basilier tulee sijaan. -- Nyt olemme, Kaarlo ja minä, taas

terveinä; olen ollut huononlainen kolme ja Kaarlo pari viikkoa." --

Viidennessä Faust-näytännössä oli vähemmän väkeä (848 mk.) -- jota ei

sovi ihmetellä kun ajattelee että ooppera jo oli annettu yli 30 kertaa

--, sentähden oli uutta tarjottava. Juutalaistyttö, jota Helsingissä ei

koskaan oltu kuultu, meni 25/1. Turussa oli esityksessä vielä huomattu

epätasaisuuksia; nyt se suoritettiin niin ansiokkaasti, että uusi

laakeri liitettiin lauluosaston entisiin. Nti Lagus tulkitsi Rachelin

traagillista osaa sekä lauluun että näyttelemiseen nähden yhtä

viehättävästi kuin sydäntäkouristavasti, "osottaen että hänestä saattoi

tulla ensimäisen suuruuden tahti", ja yleisö ilmaisi myrskyisesti

ihastuksensa. Mutta sen ohella saivat runsasta tunnustusta nti Ingman

-- Eudora ja erittäinkin Navrátil -- Eleazar, jolla jälkimäisellä tässä

oli kenties paras roolinsa. Navrátilille, jonka hyväksi näytäntö

annettiin, ojennettiin laakeriseppele. Kardinaalina esiintyi

ansiokkaasti Bergholm ja Leopold prinssinä Himberg miellyttäen

laulullaan, mutta tapansa mukaan näytellen elottomasi! Kun muutkin

esiintyjät ja köörit hyvin pitivät puoliaan, oli kokonaisuuden vaikutus

tyydyttävintä laatua. Lopuksi Hrimalykin huudettiin esiin. Sama ooppera

esitettiin 27/1 ja 30/1, mutta silloin oli rva Achté Rachelina.

Traagillisena roolina tehtävä oli kuin luotu tälle laulajattarelle, ja

hänen esityksensä muodostuikin niin taiteelliseksi ja vaikuttavaksi,

että sentapaista harvoin nähdään. Jälkimäinen mainituista näytännöistä

oli viimeinen missä rva Achté tällä kertaa esiintyi kokonaisessa

roolissa, ja hyvin lukuisa yleisö ilmaisi esiinhuudoilla ja

kukkalaitteilla täysin määrin ihastuksensa. -- Helmikuun 1 p oli

Bergholmin hyväksi erikoinen näytäntö, jossa esitettiin osia Faust-,

Taikahuilu- ja Trubadurioopperoista ja siinä kuultiin samana iltana

kaikki etevimmät laulajattaret: rva Achté sekä neidit Fohström, Lagus

ja Ingman. Ensimainittu esiintyi viimeiseksi Leonorana.

Samaan aikaan kun Faust annettiin kuudennen kerran, 3/1, luettiin

Morgonbladetissa B:n kirjoittama arvostelu nti Fohströmistä

Margaretana, josta otamme pääkohdan. Huomautetaan että laulajatar,

toisin kuin Ida Basilier, edustaa etelämaalaista, Gounodin musiikin

mukaista käsitystä Gretchenistä, arvostelija lausuu:

"Jättäen sikseen perusjohteellisen eroavaisuuden roolin käsittämisessä

on tunnustettava, että nti Fohström on luonut jotakin lähes

mallikelpoista. -- Se lämpö ja sydämellisyys, joka ensi iltana antoi

hänen laululleen niin vastustamattoman sulouden, on joka kerralta yhä

enemmän määrännyt hänen näyttelemistäänkin, tehden roolin tulkitsemisen

niin eheämuotoiseksi, että se on myönnettävä oikeaksi taiteelliseksi

voitoksi. Varsinkin juveliaarialla nti Fohström on voittanut yleisön

vilkkaimman tunnustuksen, emmekä kiellä, että hieno vivahduttaminen ja

äänen kristalliheleys, eritoten siinä kohden, on kaiken kiitoksen

yläpuolella, mutta samalla uskallamme huomauttaa, että vielä perjantain

ja sunnuntain näytännöissä eräs oikean käden liikunto Gretchenin

katsoessa peiliin sekä suuri liikunto aarian lopussa muistuttivat

plastiikkaopinnoista. -- Sitä vastoin voimme hänen käsitykselleen

viimeisissä näytöksissä antaa mitä ehdottomimmat kiitoslauseet. Tässä

hänen näyttelemisensä oli sydäntäkouristavaa ja tarmokasta, astumatta

esteettisen sopusuhtaisuuden yli; tositeossa siinä nähtiin lapsekas,

innostunut tyttö, joka onnettomuudessaan esiintyi ihastuttavampana kuin

itse korkeimman onnensa päivinä." -- --

Tällä aikaa oli valmiiksi harjotettu uusi ooppera, Bellinin

_Unissakävijä_, jossa nti Fohströmillä oli toinen debyyttiroolinsa. Se

esitettiin ensi kerran 8/2, ja päämielenkiinto kohdistui luonnollisesti

Aminan osaan, jossa suosittu laulajatar esiintyi. Morgonbladetin mukaan

"rohkeimmat toivomukset täyttyivätkin alkuperäisen ja soman sekä

tarpeen tullen todella sydäntäkouristavankin kuvauksen kautta, jolla

hän osasi suorittaa tehtävänsä, ja erittäinkin erinomaisen laulun

kautta, jota ei voinut kyllin kiittää ja jossa taiteilijattaren

koloratuuri näyttäytyi mitä oivallisimmassa valossaan. Toisetkin, nti

Ingman -- Elisa sekä Navrátil -- Alvino ja Kiljander -- Rudolf, saivat

ansaittua tunnustusta, mutta enimmät suosionosotukset tuli tietysti nti

Fohströmin osalle." -- Toisen näytännön jälkeen 10/2 lisätään:

"Nti Fohström ansaitsee mitä korkeimman kiitoksen Aminastaan, josta hän

laulullaan ja esityksellään yleensä osaa luoda ylen liikuttavan ja

sydämeen tunkevan kuvan. Hänen laulunsa on niin kaunis, niin

innostuttava, että laulajattarelta, vaikka hän onkin vasta-alkava

näyttämöllä, tuskin voi pyytää jotakin parempaa. Se joka epäilee että

koloratuurilaululla voidaan ilmaista surua ja tuskaa, kuulkoon nti

Fohströmin andantea loppuaariassa. Mestarillinen tapa, millä hän

varsinkin tämän andanten vahvasti väritetyissä loppusävelissä tuo esiin

Aminan valituksen, ei voi olla herättämättä ihmettelyä. Loistavan

ihastuttavasti nti Fohström laulaa myöskin allegro-osan, joka tulkitsee

Aminan vilpittömän ilon. Näytännön lopussa huudettiin laulajatar

riemulla esiin neljä viisi kertaa. Nti Ingmanin laulussa Elisana on

hienoutta ja suloa ja koloratuuritaitoa, Navrátil on lämmin ja

viehättävä, vaikkei osa ole edullisimpia hänelle, ja Kiljander laulaa

taitavasti, kuitenkaan täysin täyttämättä osaansa." --

Kaksi päivää myöhemmin oli lauluyhdistyksen konsertti, jossa Schumannin

sävelteos Paratiisi ja Peri esitettiin neitien Fohströmin ja Laguksen

sekä Navrátilin avulla; mutta silti oopperanäytännöt jatkuivat

tasaisesti. Juutalaistyttö annettiin 13 ja 17 p. ja Unissakävijä 15,

16, 19, 21, ja 24 p., ja esiintyjät olivat koko ajan samat paitse että

Vuorio 17/2 menestyksellisesti lauloi Leopold prinssin osan (Himbergin

sijasta). Vähitellen kävi yleisö harvalukuisemmaksi, vaikka ihastus ei

sentään vähentynyt, sillä kumpikin primadonna, Lagus Rachelina ja

Fohström Aminana, kotiutui kotiutumistaan rooliinsa ja kunakin iltana

kuulijakunta luuli kuulleensa entistä täydellisempää. -- Viimeinen

näytäntö helmikuulla (27 p.) annettiin nti Fohströmin hyväksi ja

esitettiin silloin kohtauksia oopperoista: Unissakävijä, Stradella,

Musta domino ja Dinorah, josta viimeisestä resetinsaaja mestarillisesti

lauloi "varjoaarian". Huone oli täynnä ja laulajatar suurten

suosionosotusten esineenä. Venäläinen osa yleisöä lahjotti

taiteilijattarelle kultaisen rannerenkaan.

Maaliskuuta kului melkein kokonainen viikko ilman näytäntöä; ainoastaan

3/3 oli yliopiston juhlasalissa oopperakonsertti. Harjotettiin näet

Luciaa, jonka nimiroolissa nti Fohström oli esiintyvä. Se tapahtui 6/3

ja laulajattaren menestys oli täydellinen, vaikka esitys hänen

luontonsa mukaan oli "paljon hiljaisempi" kuin rva Achtén.

Mielipuolisuuskohtaukselle nti Fohström antoi hiljaisen, lempeän

tylsämielisyyden leiman, jonka hymyilystä epätoivo kuitenkin ilmeni

yhtä voimakkaasti kuin rajuista tunteenpurkauksista. Lord Ashtonin osa

oli uskottu Kiljanderille, jonka laulajan sairastumisen tähden näytäntö

uudistettiin vasta 13/3. Välillä annettiin 8/3 Faust ja 10/3 osia

Luciasta, Ernanista ja Dinorahsta. Ja koska nti Fohströmin vierailu oli

loppumaisillaan, pidettiin hänelle Arkadiateatterin lämpiössä

jäähyväiskemut, joihin hänen ihailijansa olivat lukuisasti

kokoontuneet. Th. Rein piti kunniavieraalle puheen, mainiten kuinka

Suomalainen ooppera oli äkkiä syntynyt niinkuin Pohjolan kevät puhkeaa

kukoistukseen ja kiittäen laulajatarta siitä että hän oli käyttänyt

taivaan lahjottaman kykynsä suomalaisen taiteen palvelukseen. --

Hyvästijättö-näytäntö 15/3, jonka ohjelman muodostivat: kolmas näytös

Unissakävijästä, neljäs Faustista sekä Dinorah-kohtaukset, tuli samoin

kuin laulajattaren ensi ilta loistavaksi kunnianosotus-tilaisuudeksi.

Joka lippu oli myyty ja tunnelma semmoinen kuin ainoastaan

kukkuroillaan täydessä huoneessa saattaa kehittyä. Kun laulajatar illan

kuluessa tavan takaa oli huudettu esiin, annettiin ja heitettiin

hänelle lopussa kymmenkunta kukkakimppua ja laakeriseppele ja erinäisiä

kallisarvoisia lahjoja. Niistä oli huomattavin komea kaulavyö ja

mitaljonki muinaispohjalaista tyyliä (Mellinin tekemä 700 markasta),

johon oli kaiverrettu sanat: _"Suomalaisen oopperan ystäviltä

15/3 1878. Amina. Margareta. Lucia."_[118] Sitä paitse venäläinen

yleisö nytkin antoi useita kultakoristuksia. Viihdyttääkseen yleisöä

taiteilijatar Hrimalyn säestäessä lauloi: "En voi sua unhoittaa poijes"

ja "Ah voi kuinka kauhiasti", ajattelematta että hän siten vain heitti

öljyä tuleen. Kun salonki vihdoin tyhjeni, töytäsi joukko ihailijoita

näyttämölle ja siellä he "eläköön huutojen kaikuessa" tuolilla

kantoivat laulajatarta. Sen jälkeen hän pääsi muuttamaan pukua; mutta

kun hänen piti lähteä kotiinsa, olivat Nuijan laulajat eteisessä häntä

vastaanottamassa ja seurasivat häntä laulaen kotia.

Morgonbladetin arvostelija lausui nti Fohströmin Dinorahsta, kuultuaan

sen toisen kerran hyvästijättö-iltana: "Laulajattaren esiintyminen

tässä osassa lienee ilman epäilyksiä huippukohtana kaikesta siitä mitä

hän täällä on aikaansaanut taidelaulussa ja sulokkaassa esiintymisessä.

Se lapsekas joskin Meyerbeerintapaisesti hienostettu naivisuus, joka

näyttää kuuluvan Dinorahn luonteeseen hänen milloin laulaen milloin

tanssien leikkiessään varjonsa kanssa, se sai nti Fohströmissä todella

hurmaavan ilmaisun, jossa tyylikäs täsmällisyys sekä taiteellinen mutta

samalla luonteva sulous yhtyivät, ja me luulemme julkilausuvamme

yleisön yksimielisen ajatuksen, kun me kiitämme siitä että tämä

korkeasti kehittyneen lyyrillisen taiteen helmi oli sijotettu

ohjelmaan."

Aamulla 17/3 oli nti Fohströmin matkustaminen Pietarin kautta

Berliniin. Silloinkin laulajat kokoontuivat ja lauloivat odotussalissa

ja asemasillalla. Ja niin nuori tenhotar lähti, mutta ulkomaillekin

häntä seurasivat kotimaisten ystävien tunteenilmaisut. G. W. Edlundin

toimesta lähetettiin Lyybekin kautta Berliniin sähkösanoma, että nti

Fohströmille hänen ensi kerran esiintyessään Berlinissä oli annettava

kukkakimppu valkoisilla nauhoilla, joihin oli painettu sanat:

"Sydämelliset tervehdykset ystäviltä Suomessa". Tämän laulajatar saikin

9/4, sinä onnellisena iltana, jona hän ensi kerran esiintyi huoneen

täyttävän, valitun yleisön edessä Krollin Teatterissa. Todistukseksi

ettei ylempänä esitetyt kotimaiset arvostelut olleet liioteltuja ja

puolueellisia otamme tähän H. Truhnin arvostelun Berliner

Tageblattista, joka oli kaikkein maltillisimpia:

"Johtaja R. Bialin italialaisella oopperalla on merkittävänä uusi,

merkillinen menestys. Lauvantaina esiintyi ensi kerran Signora Alma

Fohström, nuori suomalainen neiti ja mainion maestra di bel canto

Henriette Nissenin oppilas, Aminana Bellinin Somnambulassa. Nti

Fohström on, niinkuin näyttää, vielä hyvin nuori, skandinavilaisesti

vaaleaverinen nainen ja hänellä on helkkyvä soprano, joka kohoaa

kolmiviivaiseen es'iin asti. Signora Alma on taitoon nähden täysin

kypsynyt. Vaikeimmatkin juoksutukset hän leikkien esittää ja -- mikä on

pääasia -- puhtaalla ääntämisellä; toivoisimme vain, että äänen

väritys, erittäinkin e-ääntiöllä olisi un poco piu oscuro [hieman

tummempi]; mutta skandinavilaisissa kielissä on merkillisen kirkas e

yleinen. Jenny Lind osasi kuitenkin vapautua siitä, ja varmaan nti

Fohström vähällä harjotuksella on tekevä samoin. Lukuisa yleisö

vastaanotti ensikertalaisen erinomaisella mielihyvällä eikä signora

Alma jäänyt vaille tavallisia suosionosotuksia, kukkienheitot siihen

luettuna." --

Siinä signora Alman ensi voitto ulkomailla. Toisia seurasi; mutta

meidän täytyy palata kotimaahan.

* * * * *

Vaihtelun vuoksi ja muutoinkin on kertomuksen nyt käännyttävä

puheosastoon, joka, niinkuin lukijamme muistanee, vähää ennen joulua

muutti Helsingistä _Tampereelle_. Täällä annettiin noin neljän viikon

aikana 14 näytäntöä, ensimäinen 20/12 ja viimeinen 21/1. Ohjelmistosta

sanottakoon vain, että Daniel Hjort, Nummisuutarit, Hellät sukulaiset

ja Kevään oikkuja menivät kukin kaksi kertaa; Viuluniekka, Karkurit

y.m. yhden kerran. Uusi oli ainoastaan Benedixin 3-näytöksinen _Hellät

sukulaiset_, jonka Törmänen oli suomentanut. Ylipäätään tamperelaiset

eivät olleet teatterituulella. "Tulot menevät yhä alaspäin", Vilho

valittaa 12/1, "Ohdakkeet ja laakeri ja Kevään oikkuja, joka

jälkimäinen suuresti miellytti yleisöä, tuottivat ainoastaan 211 mk.

Eikä Nummisuutaritkaan antanut enempää kuin 286 mk. Toivon kuitenkin

huomenna saavamme täyden huoneen, sillä Nummisuutarit näkyy luovan

itselleen ystäviä väkisinkin." -- "Hellät sukulaiset", Vilho kirjoittaa

20/1, "annettiin täällä perjantaina arvaamattoman suurella

menestyksellä. En koskaan ennen ole nähnyt Tampereen yleisöä niin

innostuneena kuin nyt, mutta paha kyllä olivat tulot huonot, ainoastaan

206 mk." -- Kaksi viimeistä huonetta oli täynnä, mutta kumminkin

Tampereellakin olo päättyi tappiolla -- menoja oli 685 mk enemmän kuin

tuloja.

Tampereelta seurue muutti _Hämeenlinnaan_, jossa ohjelmisto

ensimäisestä illasta 25/1 alkaen Vilhon äkkinäisen sairastumisen tähden

tuli aivan toisellaiseksi kuin suunniteltu oli. Hän kirjoittaa näet

keskiviikkona 30/1, että hän edellisestä torstaista oli ollut vuoteen

omana. Hellät sukulaiset oli ilmoitettu, mutta kuitenkin täytyi alottaa

Karkureilla. Paitse pikku kappaleita esitettiin sitte Daniel Hjort,

Hellät sukulaiset ja Kylänheittiö kukin kaksi kertaa sekä Narcisse

Rameau ja ja Enon rahat kumpikin kerran. Mustalainenkin annettiin kaksi

kertaa, mutta siitä oli hirmunen vastus; "Glantz, Törmänen ja hyvä nti

Tötterman ovat niinkuin mustalaiset juosseet talosta taloon" kysymässä

pianoa lainaksi. -- Runebergin syntymäpäivänä 5/2 oli ohjelma laadittu

tilaisuuden mukaan. Siinä vaihteli kuvaelmia tanssi- ja laulunumerojen

kanssa. -- Näytäntöjen luku oli täälläkin 14; viimeinen 20/2. Tulot

olivat yleensä huonot, joten Hämeenlinnankin "sesjuuri" päättyi noin

1,000 mk:n tappioon.

Täältä seurue suuntasi matkansa _Turkuun_ ja siellä sitä kohtasi

menestys, joka oli omansa virkistämään näyttelijäin mieliä. Ensi iltana

24/2 annettiin Enon rahat eikä ainoastaan huone ollut hyvä, vaan

arvostelijatkin olivat tyytyväisiä esitykseen. Jälkimäiset tunnustivat,

että seurue niinä kolmena vuotena, joina se oli pysyttäytynyt kaukana

Turusta, oli kunnioittavasti edistynyt. "Kokonaisuuden yli", Nervander

lausui, "lepäsi tasaisuus, joka kiitettävällä tavalla koetti korvata

illusioonia, huvinäytelmän henkilöt olivat kaikki selväpiirteisesti

käsitetyt ja muutamat esitettiinkin varsin hyvin." -- Kylänheittiö meni

27/2 ja 3/3. "Esiintyjät saivat osakseen vilkkaita suosionosotuksia",

sama arvostelija kirjoittaa, "ja enimmän nuori, lupaava näyttelijätär

nti Aalberg, joka huudettiin esiin sekä kolmannen että neljännen

näytöksen jälkeen." -- Kiven näytelmistä esitettiin Lea 1/3 ja 17/3 ja

sai nti Avellan täyden tunnustuksen nimiroolin suorituksesta, Kihlaus

kerran ja Nummisuutarit kolme kertaa (6/3, 10/3, 14/3). Viimemainitusta

Nervander laati seikkaperäisen selostelun ruotsinkieliselle yleisölleen

ja sen jälkeen laajan arvostelun esityksestä, josta otamme pääkohdat:

-- "Nummisuutarit on annettu kaksi kertaa hyvin lukuisalle yleisölle.

Esitys ansaitsee oikeutettua kiitosta; miltei kaikki roolit

suoritettiin todenperäisesti ja luontehikkaasti. Hra Leino, joka

näytteli Eskon kaikkea muuta kuin helppoa osaa, osotti yhtä viehättävää

käsitystä itsepäisen kunnon miehen luonteesta kuin kiitettävää,

taiteellista malttia esityksessä ilman että hän sentähden olisi

arastellut hullunkurisissa olosuhteissa. Hra Kallion Sepeteus on hänen

parhaimpia roolejaan ja hän on siitä luonut pysyvän tyypin. Hra Vilho

on niinikään oivallinen Topias, joskin hän enemmän kuin tarpeellista on

muistuttaa luomaansa mestarillista kraatarin tyyppiä Kihlauksessa. Hra

Böök teki Mikko Vilkastuksesta mitä eloisimman, reippaimman ja

iloisimman velikullan. -- Yhteisnäytteleminen, millä mainitut neljä

näyttelijää suorittivat useat kohtaukset, ei jättänyt ankarimmallekaan

kritiikille mitään toivomista ja häiriintymättömällä nautinnolla on

kauvan muistissa säilytettävä heidän pienimpiin piirteisiin saakka

uskollinen, perin koomillinen esityksensä esim. mainiosta

puumerkkikohtauksesta ensimäisessä näytöksessä. Nti Savolainen teki

sangen hyvin kun oli niin maltillinen ankaran ja toimeliaan Martan

roolissa. Nti Aalberg oli yhtä kaunis kuin lystikäs jotenkin

proosamaisen nuoren morsiamen esittäjä eikä Lundahlin Karrikaan

kaivannut luonnontodellisuutta. Sivuosatkin näyteltiin enimmäkseen

hyvin, joten näytäntö tuotti katsojalle paljo hupia. -- -- [Nähtävästi

oli yleisössä kuitenkin semmoisia, joista näytelmä oli 'raaka', sillä

niitä varten kai huomautetaan:] Jos suuri yleisömme olisi nähnyt

Holbergin komedioja, esim. Lapsivuode-huoneen, esitettävän

Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa taikka Molièren Lääkäri

vastoin tahtoansa Parisissa melkein sanoisimme Europan teatteriyleisön

valiojoukolle, silloin varmaan ja ilman epäilyksiä hullunkurisen ja

'raa'an' läpi Kiven komediassa havaittaisiin se humoristinen,

tosi-inhimillinen ja hyvä, joka siinä virtaa jopa runsaamminkin kuin

suurten mestarien Holbergin ja Molièren luomissa burleskimaisissa

kuvauksissa tanskalaisista ja ranskalaisista kansankohtauksista!" --

Paljo vähemmän tunnustusta annettiin, niinkuin ymmärrettävissä on,

Daniel Hjortin esityksestä, kun se näyteltiin 13/3 ja 20/3, ensi

kerralla täpötäydelle (939:60 mk, suurin tulo koko aikana), toisella

hyvälle huoneelle. Yleisvaikutus oli tosin niin hyvä, ettei lainkaan

moitittu että tämä murhenäytelmä oli liitetty ohjelmistoon, mutta silti

havaittiin runsaasti puutteellisuuksia. Muitten edelle asetettiin rva

Aspegren ja nti Avellan. Katrista Nervander sanoo ei koskaan nähneensä

yksilöllisempää kuvaa kuin rva Aspegrenin luoma, jossa oli voimaa ja

syvyyttä ja myötänsä tempaavaa totuutta ja joka ylipäätään oli etevintä

mitä nuori seurue oli kyennyt tuottamaan. Nti Avellan osotti, että hän

ei tyydy ennen kun on saanut itselleen selväksi esitettävänsä henkilön

ja hän olikin hyvällä tiellä antamassa historiallisen kuvan Sigrid

Stålarmista, joskin syventyminen ei ollut riittävä ja tunnetta oli

kuuleminen enemmän kuin mietiskelyä.

Daniel Hjort-näytäntöjen välillä oli 15/3 oikea uutukais-ilta.

Silloin näyteltiin Bartholdus Simoniksen ja Lallin tekijän kolmas

historiallinen näytelmä _Raatimiehen tytär_, jonka romanttinen toiminta

tapahtuu Turussa 1509, jolloin tanskalaiset ryöstivät kaupungin ja

tuomiokirkon. Päärooleissa esiintyivät: Kivekäs -- Otto Rud (ainoa

historiallinen henkilö), Böök -- Rolf Jute, nuori tanskalainen ritari,

nti Avellan -- Barbro, raatimiehen tytär, Lundahl -- Antero Suurpää,

raatimies Turussa. Vilho kirjoittaa siitä 18/3: "Jahnssonin

draamallinen kuvaus, Raatimiehen tytär, teki, kuten jo ennalta

pelättävä oli, melkein fiaskon. Ihmiset istuivat jäykkinä kuin kannot.

Ainoastaan viimeiselle näytökselle taputettiin käsiä, ja tekijä

huudettiin esiin, luullakseni uteliaisuudesta taikka ilkeydestä. Itse

näytteleminen kävi keskinkertaisesti. Nunnain laulut, ukkoset, salamat

ja tulipalot menivät hyvin; mutta Jahnsson on taas suuttunut teatteriin

ja heittää koko fiaskon näyttelijäin niskoille. Ihmeellistä kyllä hän

vaatii meitä kuitenkin antamaan näytelmänsä uudestaan. Sitä paitse hän

ahdistaa minua tekijäpalkkiosta, jonka arvelee noin 200 markaksi. Illan

tulo nousi noin 500 markkaan. Kihlaus [jälkinäytelmänä] miellytti

suuresti." -- "Sunnuntaina [17/3] oli tulo 600 mk. Näytäntö kaikin

puolin onnistunut: Lea meni jalosti, Kalatyttö kiitettävästi,

Mustalainen mainiosti. Yleisö erinomaisen tyytyväinen." --

Nähtävästi oli aikomus ollut viipyä ainoastaan kuukauden Turussa ja

sitte matkustaa Poriin, mutta tätä Vilho kirjeessään vastustaa:

"Tuo Porin matka minua melkein hirvittää. Keli on tätä nykyä semmoinen,

ettei kelpaa reki eikä rattaat. Terve ruumis semmoisen retken kestänee,

mutta minä poloinen pelkään jääväni tielle. Mutta huolimatta minusta

tai muista yksityisistä, eiköhän olisi paras pysyä täällä niin kauvan

kun yleisö käy teatterissa. -- Matka tällä ajalla ja kelillä tulee

teatterille kovin kalliiksi, arvaamattoman kalliiksi, jos matkan vaivat

sairastuttaisi näyttelijöitä. Toiselta puolen katsoen, mikä hyöty että

saadaan kauvemmin näytellä oikealla ja avaralla näyttämöllä ankaran

kritiikin alla! Emmekä me Porissa millään keinoin saa niin hyviä tuloja

kuin meillä on ollut täällä."

Tositeossa seurue jäi Turkuun huhtikuun keskivaiheille; viimeinen

näytäntö oli 14/4. Loppuajan näytännöistä tarjosi vain 24/3 annettu

ohjelmistolle uutta, nimittäin V. Hugon murhenäytelmän _Angelo_, Tuokon

suomentamana. Naiselliset pääroolit Katarina Bragadini ja Tisbe olivat

nti Avellanin ja rva Aspegrenin käsissä ja esitettiin sangen

ansiokkaasti. Edellisestä sanotaan Å. P:ssa, että hän lupaa kehittyä

suomalaisen näyttämön koristukseksi. Miehiset roolit, Böök -- Rodolfo

poisluettuna, jäivät sitä vastoin kokonaan varjoon. -- Huhtikuulla

mainittakoon vain Preciosa, joka meni kolme kertaa tavallisella

menestyksellä. Yhdessä näistä näytännöistä tapahtui ikävä "skandaali",

johon Turun lehdissä nähdään viittauksia. Eräs nuori näyttelijä astui

näet näyttämölle semmoisessa tilassa, että katsojat kohta huomasivat

hänen nauttineen liiaksi väkeviä. Asianomainen rankaisi itseänsä

eroamalla seurueesta. Vilho, jota johtajana syytettiin asiasta,

puolusti itseään sillä että hän, kun hänellä itsellään oli rooli

kappaleessa, ei tiennyt asiasta ennen kun se oli tapahtunut. --

Tavalliset läksiäiskekkerit pidettiin seurueelle teatterin lämpiössä

17/4 ja esiintyivät siinä puhujina tri A. W. Jahnsson, pastori K. R.

Malmström sekä maisteri A. Malmgren. Vielä on tältä Turussa käynniltä

merkittävä, että silloin seurueeseen tuli _Axel Ahlberg_, josta aikaa

voittaen oli kehittyvä yksi teatterin etevimpiä näyttelijöitä. Ahlberg

oli Turussa syntynyt, merikapteenin poika ja ylioppilas v:lta 1872.

Viipyminen Turussa teki että seurue 23/4 saattoi meritse Ilma-laivalla

suorittaa matkan _Poriin_. Erinäiset seikat -- luultavasti täytyi

laivan lähtemistä odottaa -- vaikuttivat kumminkin, että viimeisen

turkulaisen ja ensimäisen porilaisen näytännön välillä kului 12 päivää;

jälkimäinen oli näet 26/4, jolloin melkein täydelle huoneelle

esitettiin Ohdakkeet ja laakeri sekä Onhan pappa sen sallinut.

Ennestään tiedämme että Porissa rakastettiin isoja kappaleita ja

enimmäkseen niitä annettiinkin. Nummisuutarit meni kaksi kertaa ja

samoin Kylänheittiö, Angelo, Aksel ja Walborg ja Daniel Hjort; yhden

kerran sitä vastoin meni kukin seuraavista koko illan näytelmistä;

Hellät sukulaiset (Ida Aalbergin hyväksi), Sirkka, Konkurssi, Katarina

Howard ja Oma Toivoni sekä ainoa ohjelmistolle uusi Törmäsen suomentama

Hostrupin 4-näytöksinen huvinäytelmä _Maantien varrella_ (Eventyr paa

fodreisen). Kaikkiaan oli näytäntöjen luku 19, ja viimeinen tapahtui

14/6.

Kirjeistä poimimme pikkutietoja. Hellät sukulaiset sujui kolmen

lisäharjotuksen jälkeen mainiosti ja miellytti suuresti; vilkasta

suosiota osotettiin Vilholle, rva Lundahlille ja tietysti

resetinsaajalle, nti Aalbergille, joka sai kaksi kukkakimppua. Toinen

näistä oli varustettu punaisilla nauhoilla ja ruotsinkielisellä(!)

omistuskirjoituksella, ja oli siihen kiinnitetty 700 markkaa sisältävä

kirjekuori. Illan tulo oli 312 mk. Muutoin tuotti Nummisuutarit ensi

iltana 342, toisena 317, ja Kylänheittiö toisella kerralla 321 mk.

Angelossa nti Avellan erittäin miellytti yleisöä, niin että sai

kukkakimpun. -- Axel Ahlbergista Vilho sanoo toivovansa paljon hyvää.

"Hän käsittää tehtävänsä varsin järkevästi. Kun hän vain saisi hyvän

ohjauksen kielessä ja lausumisessa." Schillerin Rosvoja -- Törmänen oli

suomentanut näytelmän -- harjotettiin ahkerasti, mutta Vilhon mielestä

oli paras lykätä sen näytteleminen, jotta esitys tulisi kypsemmäksi.

Porissa oli nyt seurueen hartaana apumiehenä ja tukena rahastonhoidossa

y.m. maisteri Oskar Hynén, joka erinäisistä kirjeistä päättäen näyttää

suurella huolella ja vaivojaan säästämättä valvoneen teatterin parasta.

Lopputulos oli kuitenkin huono, niin että apua tarvittiin Helsingistä

asioiden selvittämiseksi.

Näytäntöjen päätyttyä seurue hajosi kesälomalle, jälleen alottaakseen

toimensa Kuopiossa heinäkuun keskivaiheilla.[119]

* * * * *

Jätimme lauluosaston silloin kun Alma Fohströmin vierailu 15/3 oli

päättynyt; nyt on katsottava millaiseksi loppupuoli kevätkautta sille

muodostui. -- _Ida Basilier_ oli, syksyllä ja talvella laulettuansa

Englannissa ja Norjassa, Hankoniemen kautta 9/3 saapunut Helsinkiin.

Syystä kun Mozartin _Don Juania_ harjotettiin, lykkääntyi kuitenkin

laulajattaren ensi esiintyminen 21 p:ään, jolloin annettiin Sevillan

Parranajaja Kiljander -- Figaron hyväksi. Rosinaa tervehdittiin,

niinkuin aina, esiinhuudoilla ja kukilla. Näytäntö uudistettiin vielä

24/3, jonka jälkeen 25/3 esitettiin kohtauksia Taikahuilusta ja

Stradellasta. Sitte vasta, 27/3, tuli Don Juanin kauvan valmistettu ja

odotettu ensi ilta. -- Huone oli täpösen täynnä, ja ilolla yleisö

jälleen oli todistajana läsnä, kun Suomalainen teatteri leikkasi

kauniin voittolaakerin. Sillä pelkillä kotimaisilla voimilla

suoritettiin tämä säveltaiteen mestariteos tavalla, jota kannatti

verrata monen paljo suuremman näyttämön esitykseen. Se oli kunniakas

ilta suomalaiselle oopperalle ja hyvin ansaittuja olivat

suosionosotukset, joita tuhlaamalla jaettiin päähenkilöille Bruno

Holmille -- Don Juan ja neideille Ida Basilier -- Zerlina, Naëmi Ingman

-- donna Elvira ja Lydia Lagus -- donna Anna sekä Hrimalylle.

Sivuosissa esiintyivät Bergholm -- Leporello, Vuorio -- don Ottavio,

J. E. Cajanus[120] -- kuvernööri.

Kun ooppera oli annettu neljä kertaa korotetuilla ja kerran (2/4)

tavallisilla hinnoilla, kohtaamme Morgonbladetissa B:n kirjoittaman

seikkaperäisen arvostelun, josta otamme seuraavat piirteet:

Holm, joka kuukauden ajan Pietarissa etevimpäin italialaisten

laulajain[121] johdolla oli tutkinut rooliansa, oli ensimäisinä iltoina

sekä laulussa että näyttelemisessä hieman epävarma, mutta ilta illalta

hän suoritti ylen vaikean tehtävänsä tasaisemmin, hienommin ja

johdonmukaisemmin. Laadultaan erinomaisen hieno ja luontehikas

kvartetti ensi näytöksen toisessa kuvaelmassa ja vielä enemmän toisen

näytöksen yhteislaulu todistivat tämän parhaiten; kummassakin kohdassa

havaitsi, kuinka hyvin Holm kykeni esittämään Mozartin nerokasta

luonnekuvausta rohkeasta aatelismiehestä, hän kun joka hetki hallitsi

yhtä hyvin muut äänet kuin myöskin kiitettävällä tavalla draamallisesti

koko situatsionin. Tämmöiset ansiot yhdistyneinä luonnon antamaan

ihanaan ääneen, vartaloon ja olentoon oikeuttavat asettamaan hänen Don

Juaninsa hyvin korkealle. -- Nti Basilierin ranskalainen koulu tuli

siellä täällä kuuluviin, mutta siitä huolimatta oli hänen laulunsa

hienosti vivahdutettua ja tunnelmallisesti sopusointuista. Oikea helmi

oli esim. aaria, jolla Zerlina koetti viihdyttää Masetton vihaa. -- Nti

Lagus oli varsin etevä donna Annana. Ihanat sävelet, jotka tulkitsevat

kainon, jalon tytön tuskaa, alakuloisuutta ja vihastusta, saivat tosin

laulajattaren ponnistamaan kaunista ääntään, mutta siinä ei ilmaantunut

mitään häiritsevää, eikä ole kuulunut kuin yksimielinen tunnustus siitä

tavasta, jolla hän esitti loistavan resitatiivin ja aarian ensi

näytöksen toisessa kuvaelmassa sekä donna Annan viimeisen aarian. --

Nti Ingman oli oikein käsittänyt tehtävänsä, joka on oopperan

vaikeimpia. Todellisella tyydytyksellä kuultiin Elviran ensimäinen

aaria ja hänen äänensä oli vaikuttavasti osallisena ihanassa

sekstetissä kolmannen näytöksen lopussa. Vihdoin vakava tunnelma hänen

kehotuksessaan Don Juanille viime näytöksessä oli olosuhteiden mukainen

ja tuotti osalle jalon, sovinnollisen ilmeen. Leporellon osa ei sopinut

Bergholmille, eikä Vuorio, kokematon kun oli näyttämöllä, voinut

tyydyttää Ottaviona, mutta edellisen laulun nuhteettomuus ja

jälkimäisen kaunis, sulava ääni teki kuitenkin miellyttävän

vaikutuksen. -- Hrimalylle tuli erityinen kiitos hänen työstään, joka

oli hyvä näyte taiteellisesta kyvystä ja väsymättömästä tarmosta.

Eräs sairaustapaus häiritsi näytäntöjen tasaista menoa. Yksi näytäntö

jäi kokonaan antamatta, 7/4 esitettiin kohtauksia Don Juanista ja

Taikahuilusta sekä Jeannetten häät ja vasta 10/4 ja 14/4 meni taas Don

Juan, välissä 12/4, Hrimalyn hyväksi, Juutalaistyttö. Tämän näytännön

lopussa ansiokas orkesterinjohtaja tuli huomattavan kunnianosotuksen

esineeksi. Hänelle annettiin kukkakimppuja (yksi johtokunnalta), kaksi

laakeriseppelettä (toinen orkesterin jäseniltä) ja kultasormus

(oopperan taiteilijoilta). -- Nämä näytännöt olivat viimeiset

pääsiäisen edellä.

Tähän pistämme otteen eräästä Emilie Bergbomin kirjeestä nti

Elfvingille (24/4):

-- "Hupaista oli että puheosasto erosi Turusta niinkuin tapahtui;

taloudellinen tulos tosin ei ollut loistava, mutta parempaa ei voisi

missään odottaa näinä vaikeina aikoina. Kumminkin voidaan tästä lähtien

Turku aina ottaa lukuun. -- Olemme puolestamme tyytyväiset, ja sinun

ansiosi on että teatteri tuli Turkuun. -- Toukokuun keskivaiheilla

Kaarlon täytyy matkustaa Poriin sopimaan palkkaehdoista; luultavaa on

että moni tulee sanomaan: 'minä eroan', sillä mahdotonta on antaa

palkkavaatimusten nousta kuinka korkealle tahansa. Velat kasvavat ja

meidän täytyy entistä enemmän sovittaa suu säkkiä myöten. Totta kyllä

voidaan sanoa, että ooppera nielee enemmän kuin puheosasto,

mutta muistettava on jälkimäisen suuri kannatus; mutta ovathan

puhenäyttämönkin menot suuremmat kuin sen tulot. -- Hyvin ikävä oli

Törmäsen eroaminen, hän on melkein korvaamaton -- niin näppärä ja hyvä

hän on suomentajana. Näyttämöllä hänen sijansa on helposti täytetty,

mutta kuinka vaikea on saada hyviä käännöksiä, sitä et arvaakaan. --

Sanomista olet nähnyt, että Hrimaly on mennyt ruotsalaisten puolelle!

Samalla aikaa kun hän neuvotteli heidän kanssaan, hän vakuutti että

hän ei mitenkään voisi menetellä niin! 'Ainoastaan jos hän olisi

saksalainen taikka juutalainen', se voisi tulla kysymykseen. -- Annan

hänen suurelle kyvylleen täyden tunnustukseni, mutta kumminkaan en tule

kaipaamaan häntä, sillä koko kevätkauden hän on ollut ikävänlainen.

Vahinko että Vilho on niin kivuloinen ja saamaton; mitä luonteeseen

tulee on hän kumminkin jalompi ja parempi kuin useimmat muut. Vaikka

hän on niin monta vuotta ollut johtajana ja usein ollut pakotettu yksin

päättämään asioista, ei hän sittenkään ole tullut sille tyrannimaiselle

ja itsevaltiaalle kannalle, jolle niin helposti asettuu täällä

teatterissa. Vilhon hyvät puolet pistävät silmään kun vertaa häntä

toisiin ja erikoisesti on ollut niin laita verratessa häntä Hrimalyyn.

-- Ikävä että kaikki taas on lykätty viime hetkeen; 29/4 on kokous,

jossa päätetään tulevaisuudesta. Kaarlo tahtoo kovin matkustaa

ulkomaille ensi vuonna ja siinä tapauksessa ei kaikki voi olla niin

järjestettyä kuin nyt." --

Pääsiäisen jälkeen alettiin 22/4 Juutalaistytöllä, jossa Lydia Lagus ja

Navrátil herättivät yhä lämpimämpää myötätuntoisuutta. Sairaustapauksen

takia esitettiin 26/4 Martha; mutta 28/4 ja 30/4 sekä 2/5 jälleen Don

Juan. Keskimäinen näistä näytännöistä annettiin Bruno Holmin hyväksi;

huone oli hyvä, ja tyytyväinen yleisö ilmaisi runsain määrin suosiotaan

laulajalle. Jopa ojennettiin hänelle ensimäinen laakeriseppelekin.

Juutalaistyttö seurasi 5/5, ja 10/5 annettiin Lydia Laguksen hyväksi

näytöksiä (2, 3, 4) samasta oopperasta sekä yksi näytös (2)

Noita-ampujasta. Yleisö oli lukuisa, ja "nti Lagus, joka Rachelina sekä

Agathana oli oikein haltioissaan ja sai kuulijat innostumaan,

huudettiin esiin lukemattomia kertoja sekä sai vastaanottaa

laakeriseppeleen ja kukkavihkoja. Yhdessä näistä oli rahalahja -- vähän

lisää matkakassaan sitä ulkomaanretkeä varten, jolle laulajatar

piakkoin aikoo lähteä" (U. S.). --

Ida Basilier, joka näinä viikkoina oopperanäytäntöjen lomissa oli

antanut jäähyväiskonsertteja eri kaupungeissa, oli jälleen saapunut

Helsinkiin. Täällä hän 12/5 ensi kerran kuulutettiin avioliittoon

kunink. valtuusmiehen, toimittaja Johan Magelsenin kanssa Kristianiasta

ja samana päivänä hän vielä kerran esiintyi Margaretana Faustissa, joka

silloin esitettiin 43:nnen kerran (28:nnen kerran nti Basilierin

kanssa) -- mikä näytäntöluku on korkeampi kuin mitä ainoakaan ooppera

taikka puhedraama meillä oli kolmessa vuodessa saavuttanut. Huomattava

näytäntö oli myöskin 14/5, jolloin annettiin kohtauksia Faustista,

Noita-ampujasta ja Juutalaistytöstä, ja Navrátil (niin silloin

luultiin!) lauloi viimeisen kerran suomalaisella näyttämöllä. Yleisön

hyvästijättö etevälle taiteilijalle, jonka esityksessä aina oli

havaittu "totuutta ja eloa" ja joka täysin määrin oli ansainnut

oopperamme ystävien kiitollisuutta, oli varsin sydämellinen. Näytännön

lopussa hän kymmenkunta kertaa huudettiin esiin ja orkesterin

toitottaessa hänelle ojennettiin laakeriseppele, jonka sinivalkoisissa

nauhoissa oli kirjoitus: _Josef Navrátilille kunnioituksella ja

kaipauksella Suomalaisen oopperan ystäviltä 14/5 1878_ sekä luettelo

niistä 15:stä osasta, jotka hän täällä oli esittänyt: _Manrico,

Edgardo, Stradella, Ernani, Faust, Florestan, Raoul, Lyonel, Robert,

Almaviva, Tamino, Max, Arthur, Elvino, Eleazar_. Samalla hänelle

annettiin muistoksi kaunis albumi, jossa oli Suomalaisen teatterin

jäsenten ja lähimpien ystävien muotokuvia sekä valokuvia Helsingin

kaupungista. Näytännön jälkeen kokoontuivat teatterin lähimmät

näyttämölle, missä A. Almberg lämpimin sanoin esitti vieraan maljan,

vieraan, jota ei enää vieraana pidetty, sillä hän oli oppinut

ymmärtämään meidän harrastuksiamme ja oli niiden hyväksi uhrannut

parhaat voimansa -- ei palkan edestä, vaan hengenheimolaisena ja

ystävänä. --

Vaikka kevätkausi läheni loppuansa, oli uusi ooppera valmistuksen

alaisena, nimittäin Donizettin _Don Pasquale_. Kun Don Juan (niinkuin

luultiin!) oli annettu viimeisen kerran 19/5, oli tämän sävelteoksen

ensi ilta 22/5 ja esiintyivät siinä: Ida Basilier -- Norina, Pesonen --

Don Pasquale, Holm -- Malatesta ja Himberg -- Ernesto. Näytäntö sujui

oivallisesti, tunnelman ollessa eloisa ja riemuisa. "Ida Basilier oli

mitä parhain Norina, hienon kujeikas ja vilkas näyttelemisessään ja

säteilevän helmeilevä laulussaan. Holm esitti tohtorin osan con amore

ja loisteli italialaisessa laulutaituruudessa. Pesosen tyven

naurettavaisuus ansaitsi tunnustusta ja Himbergin kaunis ääni vaikutti

miellyttävästi." -- Don Pasquale meni sitte kolme kertaa peräkkäin, 24,

26 ja 28 p., mutta 30/5 tuli lukuisista pyynnöistä kaikkein viimeinen

Don Juan-näytäntö.

Don Pasquale oli Morgonbladetin arvostelijan (Alpha) mukaan -- kiitos

olkoon Ida Basilierin mestarillisen esityksen -- asetettava

täydellisimmän rinnalle mitä lauluosasto oli aikaansaanut. Nti

Basilierin Norina oli samanlaatuinen ja yhtä viehättävä kuin hänen

Rosinansa Sevillan Parranajajassa ja Mariensa Rykmentin tyttäressä.

Kaikki nämä roolit olivat hänen luontonsa mukaisia ja taiteellisesti

harvinaisen täydellisiä niin näyttelemiseen kuin lauluun katsoen. --

Samana päivänä 31/5 kun oopperaa tähän tapaan arvosteltiin, esitettiin

se viimeisen kerran, ja Ida Basilier lausui tai oikeammin lauloi

silloin jäähyväisensä yleisölle. Vaikka syystä toivottiin ettei tämä

ilta ylipäätään olisi viimeinen, jona häntä kuultaisiin, laulajatarta,

joka laulunsa mahdilla oli niin syvästi tunkenut kansalaistensa

sydämiin, oli se sittenkin viimeinen, jona Ida Basilier esiintyi

ulkonaisestikin suomalaisena taiteilijana, sillä ei täyttä kahta

viikkoa myöhemmin (12/6) hän vietti häänsä norjalaisen sulhasensa

kanssa. Ei siis ihme että oopperan ystävät avasivat sydämensä muuttoon

valmistautuvalle "laululinnulle", joka heleällä äänellään oli saanut

suomalaisen lyyrillisen näyttämön syntymään ja sitten lähes kymmenkunta

vuotta uskollisesti sitä tukenut. Kun itse ooppera lämpimien

suosionosotusten säestämänä oli sujunut loppuunsa, alkoi varsinainen

kunnioituksenmyrsky. Kun näyttämö oli peitetty kukkakimpuilla, Kaarlo

Bergbom soittokunnan toitottaessa astui esiin ja antoi laulajattarelle

laakeriseppeleen sinivalkoisine nauhoineen, joihin oli painettu sanat:

_Ida Basilier 1870-78. Jeannette, Agatha, Leonora, Rosina, Martha,

Marie, Margareta, Leonora, Violetta, Valentine, Isabella, Yön

kuningatar, Zerlina, Norina_ --

_Anna luoja, suo Jumala,

Anna onni ollaksesi,

Hyvin ain' eleäksesi_.

Sen jälkeen Richard Faltin ojensi laulajattarelle suuren kukkavihkon

säveltaiteilijain puolesta sekä T. Hahl, A. Hagman ja E. G. Palmén

suuren, kauniin, Hjalmar Munsterhjelmin maalaaman suomalaisen

maisemataulun, joka kunnialahja oli ostettu oopperan ystävien kesken

kerätyillä rahoilla uuden kodin koristukseksi. -- Kun yleisö oli

poistunut, oopperan jäsenet ja läheiset vielä kokoontuivat näyttämölle

maljojen ääreen. Siinä Palmén esitti "meidän Idan" ja Hagman Norjan,

hänen uuden kotimaansa, maljan.

* * * * *

Näyttämöllinen vuosi oli siis jälleen kulunut umpeen -- eikä

oopperasesonki suinkaan ollut vähimmän loistavia, vaikka se ja koko

suomalainen teatteriyritys vuotta ennen, tulevaisuutena ollen, oli

näyttänyt niin toivottomalta. Ettei vuosi mitenkään olisi voinut tulla

taloudellisestikin loistavaksi, riippui ajan laadusta ylipäätään. Ajat

olivat näet huonot, jopa "kovat", Venäjän ja Englannin välisen sodan

uhka ja pelko oli yleinen ja niin suuri, että se tuntuvasti vaikutti

yleisön elämäntapoihin, varsinkin kun taloudellinen ahdinkokin

kaikkialla oli huomattavissa.

Vuoden tilinpäätöksestä annettakoon seuraavat tiedot:

Tulojen puolella on merkittynä: valtioapu 24,000, oopperanäytännöistä

79,413:71, konserteista 889:46 ja puhenäytännöistä 50,305:53, se on

yhteensä 154,608:70 markkaa; menojen puolella taasen oopperaosaston

palkat ja palkkiot 103,459:39, puheosaston 35,651:98, oopperan

kustannukset 56,275:98, puheosaston kustannukset 32,177:35, se on

yhteensä 227,564:70 markkaa. Erotus menojen ja tulojen välillä teki

siis 72,956, ja kun siitä lasketaan kannatus (35,700), josta tuskin

kaikki saatiin sisään, voimme laskea tappion olleen läheltä 40,000

markkaa.

Aikoja ennen kun tilinpäätös tuli tunnetuksi, oli luonnollisesti

sisäänjätetty anomus valtioavusta, sillä 14 p. heinäk. 1874 ja 13 p.

kesäk. 1877 myönnettyjen apurahojen aika oli umpeen kuluva 1878 vuoden

mukana. Tällä kertaa pyydettiin kahdeksi seuraavaksi vuodeksi 35,000

markkaa vuodelta, se on yhtä paljo kuin Ruotsalainen teatteri oli viime

vuosina saanut [12,000 orkesteria ja 12,000 näyttämöä varten sekä

3,000 keisarillisesta aitiosta ja 8,000 mk kenraalikuvernöörin

määräyksen mukaan käytettäväksi]. Vastaus anomukseen on päivätty 10 p.

heinäk. 1878 ja sisältää, että valtioapua myönnettiin kummallekin

teatterille 24,000 markkaa vuodessa, jonka lisäksi tuli 8,000 markkaa

kenraalikuvernöörin määräyksen mukaan käytettäväksi _tasan_ molempien

näyttämöjen hyväksi. Tämä osottaa hallituksen vihdoinkin tulleen sille

kannalle, että se tahtoi jakaa samalla mitalla kummankin kieliselle

teatterille ja lienee se pidettävä rauenneen fusioonipuuhan tuloksena.

Emilie Bergbomin kirjeestä tiedämme, että oopperaosaston kannattajat

29/4 pitivät kokouksen neuvotellakseen oopperan tulevaisuudesta. Siinä

päätettiin supistaa lyyrillistä näyttämöä niin, ettei enää koko

näytäntökautena annettaisi oopperanäytäntöjä vaan ainoastaan,

asianhaarain mukaan, lyhyempiä tai pitempiä jaksoja. Tähän vaikutti jo

mainittu sodan pelko ja toiseksi se että useat seurueen jäsenet olivat

ilmoittaneet aikomuksensa jonkun osan vuotta jatkaa opintojaan

ulkomailla -- niin Bruno Holm ja Passinen sekä neidit Ingman ja Lagus.

Sitä paitse Kaarlokin, niinkuin Emilie kirjeessään mainitsi, kaipasi

vapautta tehdäkseen ulkomaamatkan. -- Kun kokouksen päätös tuli

tunnetuksi, herätti se oopperan vastustajissa toivon, että siitä

kiusankappaleesta kokonaan päästäisiin, ja ruotsinmielisissä lehdissä

kerrottiin huonosti salatulla tyytyväisyydellä, että Helsingin

yleisön vastedes täytyisi tulla toimeen yhdellä oopperalla (se on

ruotsalaisella), koska toinen (suomalainen) lakkautetaan! Saamme nähdä

että tieto oli vähän ennenaikainen.

Muutoin ei tänä vuonna ollut mitään melua, jota kävisi vertaaminen

edellisen vuoden fusioonipuuhaan, mutta tietysti sovinto sittekin oli

kaukana. Useat hallituksen jäsenet olivat sangen suosiollisia

Suomalaiselle oopperalle ja puhuivat vieläkin yksityisesti fusioonista,

mutta toiset, niinkuin esim. Nordenstam (jota kyllä usein nähtiin

Arkadiassa) pitivät asiaa mahdottomana: "se olisi kuin sekottaa öljyä

ja etikkaa yhteen!" Sitä vastoin, niinkuin juuri kerrottiin, valtioavun

jaossa korjaus tapahtui. Jopa olivat jotkut taipuvaisia kääntämään

suhteet päinvastoin kuin ennen. Niin Thilén arveli, että ruotsalaisille

ei pitäisi antaa mitään, ja Haartmankin sanoi, että Suomalainen

teatteri voisi saada molemmat valtioavut, jos se ottaisi ylläpitääkseen

ruotsalaistakin puheosastoa.[122] Tästä huolimatta Ruotsalainen

teatteri ja yleisö pysyi kuin pysyikin entisellään. Uudessa teatterissa

jatkettiin oopperain antamista, ja oli sitä varten otettu etevä

laulajatar Roeske-Lund primadonnaksi (sillä rva Engdahl oli

opintomatkalla), mutta myöskin Offenbachia pidettiin kunniassa. Kun

suomalaisella näyttämöllä annettiin Don Juan, esitettiin ruotsalaisella

Offenbachin Salametsästäjät. H. D:llä ei ollut moitteen sanaa, vaan

puhui operetin "yhtä hullunkurisesta kuin hupaisesta luonteesta" ja

sanoi, että musiikki ei kaipaa iloisia, keveitä offenbachilaisia

sävelmiä; "sitä vastoin vaivasi esitystä tuntuva käheys", mutta

suosionosotukset olivat vilkkaita ja näyttelijät huudettiin esiin.

F.A.T. taasen arvosteli, että kappale oli "jotakin erinomaisen

jokapäiväistä ja halpaa ja ikävää" -- kolmessa iankaikkisessa

näytöksessä tarjotaan mielipuolisuuden rajalla olevaa järjettömyyttä,

jossa teksti kilpailee musiikin kanssa mitättömyydessä ja törkeässä

pilassa -- teatteri turmelee kaiken jalomman taideaistin, on lehden

loppupäätelmä. Morgonbladetissa asetettiin nämät arvostelut rinnakkain.

Puhenäytännöissä (131) esitettiin 47 kappaletta:

13 kertaa _Daniel Hjort_;

12 " Kylänheittiö;

10 " _Nummisuutarit, Lemun rannalla_, Herkules;

9 " Mustalainen, Kukka kultain kuusistossa;

7 " _Lea, Kosijat, Kevään oikkuja_, Preciosa;

6 " _Kihlaus_, Enon rahat;

5 " _Karkurit, Silmänkääntäjä_, Ohdakkeet ja laakeri, Natalia

ja Nadeschda, Hellät sukulaiset, Sirkka;

4 " _Setä_, Don Ranudo de Colibrados, Onhan pappa sen sallinut,

Puolan juutalainen;

3 " _Kalatyttö_, Lääkäri vastoin tahtoansa, Ulos ikkunasta,

Katarina Howard, Konkurssi, Aksel ja Walborg, Roistoväki,

Angelo;

2 " Viuluniekka, Marianne, Yhdistysjuhla, Työväen elämästä,

Haapaniemen hanhenpoika, Remusen kotiripitykset, Kassan

avain, Yökausi Lahdella, Marin rukkaset;

1 " _Raatimiehen tytär_, Kavaluus ja rakkaus, Maria Tudor,

Maantien varrella, Narcisse Rameau, Suuria vieraita,

Riita-asia.

Näistä on kotimaisia 12, joista 3 (Kevään oikkuja, Setä, Raatimiehen

tytär) uusia alkuteoksia. Paitse näitä oli ohjelmistolle uusia:

Karkurit, Katarina Howard, Angelo, Konkurssi, Maantien varrella,

Kylänheittiö ja Ulos ikkunasta, joten uusien luku oli kaikkiaan 10.