I. Talmud ja juutalaisuuden siveysoppi.
II. Antisemitismi.
Kysymystä juutalaisten oikeudellisesta asemasta maassamme voinee
tavallaan pitää nykyhetkeen kuuluvana. Lähinnä tuleva aika pakottaa
ehkä meidät sanomaan ratkaisevan sanamme siitä, tahdommeko parantaa
juutalaisten asemaa tässä maassa vai emmekö.
Niiden kaikilla aloilla esiintyvien uudistussuunnitelmien ja
-pyrintöjen joukossa, joita meillä nykyään niin runsaasti on, luulisi
myöskin löytyvän tilaa ajatukselle tehdä elämä siedettävämmäksi sille
kouralliselle juutalaisia, mikä olojen pakosta on tullut keskuuteemme
heitetyksi. Muutamat seikat, kuten liikemieskokous Tampereella v.
1908, artikkelit muutamissa sanomalehdissä ja anomukset hallitukselle,
osoittavat kuitenkin selvästi, ettei asianlaita niin ole. Meilläkin on
juutalaisvihalla tunnustajansa, ja antisemitismin historiassa näyttää
vielä olevan muutamia tyhjiä lehtiä Suomen malli-maan varalle.
Siksi on minusta nyt ollut sopiva hetki ryhtyä tekemään selkoa
juutalaisvihan syistä ottaen huomioon juutalaisten rodun,
kansallisuuden, uskonnon, moraalin ja yhteiskunnallisen toiminnan.