Pummi, Siltavouti, Kalle ja Tyyne (kaapissa).
PUMMI (vanhahko mahtavan näköinen mies, virkapuvussa ja ritarimerkki
rinnassa): Te sanoitte siis, että kauppias ei ole kotona. Niinkö?
KALLE (aina kohteliaasti): Ei ole, ei ole -- hän on kaupungissa.
PUMMI. Luulin kuulleeni ääniä täältä. Mutta en minä ketään näe.
KALLE. Minä täällä vain itsekseni puhuin, kun järjestin täällä herra
vallesmannia varten. Olkaa hyvä ja istukaa, olkaa hyvä ja istukaa!
PUMMI. Minä tulen tässä viran puolesta.
KALLE. Terve tultua, terve tultua.
PUMMI. Hm! Ja koska kauppias itse on poissa, niin minä siltavoudin
läsnäollessa näytän teille tämän paperin. Lukekaa!
KALLE (ottaa paperin vastaan): Mitä tämä on?
PUMMI. Lukekaa!
KALLE (lukee hiljaa mutisten): Kuvernööri -- läänissä --
Kansallispankin -- laillisen voiman -- 1,650 markkaa -- --.
PUMMI (itsekseen, sillä aikaa kun KALLE lukee): Jassoo, tuo se nyt on
se junkkari, joka aikoo veljentyttäreni viedä? Mikä röyhkeys! Mutta
siitä tulee niksi. Sen vannon, niin totta kuin olen Aleksander Napoleon
Pummi! (Ääneen Kallelle) No?
KALLE. Tämähän on 1,650 markan uloshakemus.
PUMMI. Niin onkin. Onko kauppias puhunut teille siitä mitään?
KALLE. Eikä ole.
PUMMI. Onko teillä kassassa rahaa sen lunastamiseen?
KALLE. Ei ole, mutta kauppias sanoi, että hän tuo rahaa tullessaan.
PUMMI. Tuo rahaa! Kiitoksia paljon! Kyllä minä hänet tunnen. -- Siis ei
ole?
KALLE. Ei ole kuin puotilaatikossa muutama markka.
PUMMI. No, sitten on omaisuus pantava takavarikkoon. Siltavouti astuu
esille.
SILTAVOUTI (vanhanpuoleinen mies hänkin, laiha ja nöyrä): Niinkuin
herra vallesmanni ja ritari käskee.
KALLE. Mutta mitä kauppias sanoo, kun hän tulee kotiin?
PUMMI (joka on mennyt papereineen kirjoituspöydän luo): Mitä hän sanoo!
Enkö minä ole täällä korkean esivallan puolesta? (Lyö nyrkkinsä
pöytään): Enkö ole, mitä?
KALLE. Pyydän anteeksi, pyydän anteeksi.
PUMMI (kynä kädessä siltavoudille): Ryhdytään toimeen. Kuinka monta
tuolia?
SILTAVOUTI. Yksi, kaksi, kolme -- kuusi niitä näkyy olevan.
PUMMI (kirjoittaen): Eheät?
SILTAVOUTI. Tästä yhdestä on topninki vähän näkyvissä.
PUMMI. Hyvä, eteenpäin!
SILTAVOUTI. Sohva ja pöytä.
PUMMI. Kunnossa?
SILTAVOUTI. Kyllä. Pöytä ontuu vähän toiselta jalalta.
PUMMI. Enemmän!
SILTAVOUTI. Kirjoituspöytä ja samaten tuoli, jossa herra vallesmanni ja
ritari suvaitsee -- --.
PUMMI. Jahah! Onkohan näissä lootissa mitään? (Vetää ne auki.) Tyhjä
paperossilaatikko ja naisen kuvakortti. Ei mitään muuta! No, mitä
vielä?
SILTAVOUTI. Vaatekaappi.
KALLE (itsekseen): Kaappi!
PUMMI. Kunnossa?
SILTAVOUTI. Kunnossa.
PUMMI. Avatkaa ovi! Mitä siellä on sisällä?
KALLE (itsekseen): Herrajestan!
SILTAVOUTI. Jahah -- mutta avain on poissa.
PUMMI (Kallelle): Missä on avain?
KALLE. En -- en tiedä. Kai se on kauppiaalla.
PUMMI. Tiedättekö, mitä siellä on sisällä?
KALLE. E-e-eihän siellä mitään ole!
PUMMI. Eikö kauppiaalla siis ole mitään pitovaatteita. Ei suinkaan hän
niin ilman voi olla?
KALLE. Jaa -- niin -- niin, pitovaatteita? Luulin, että tarkoitatte
-- niin, kyllähän siellä.
PUMMI. Mitenkä te niin kummalliselta näytätte? Mikä teitä vaivaa?
KALLE. Olenko minä kummallisen näköinen? No, kun minä suren sitä
kauppiaan onnettomuutta -- kun hän on minun paras ystäväni ja kun hän
aina on ollut minulle niin hyvä -- --.
PUMMI. Niin, semmoistahan se on tässä nykyisessä maailmassa. Miksi elää
niin iloisesti? Toista se oli minun nuoruudessani, silloin tiesi
jokainen elää kukkaronsa mukaan. (Siltavoudille:) No, koska ei löydy
avainta, niin pannaan kaappi sinettiin.
(Ottaa esille lakkaa ja sinetin.)
KALLE. Mitä?!
PUMMI. Niin, sehän on lain mukaan, ettekö sitä tiedä?
KALLE. Mutta sehän on mahdotonta!
PUMMI. Mikä on mahdotonta? Teillä näkyy olevan surkea tietämättömyys
laista ja oikeudesta, nuori mies.
KALLE. Mutta kuulkaapas -- antakaa, kun minä selitän teille.
PUMMI. Olkaa siinä! Te vaivaatte meitä virantoimituksessamme.
(Menee siltavoudin kanssa, joka sill'aikaa on sytyttänyt
kynttilän, kaapin luo, jota panevat sinettiin.
Huom! Tämä toimitus on tehtävä jokseenkin nopeasti.)
KALLE (kävelee edestakaisin etunäyttämöllä; itsekseen): Taivas
varjelkoon aivojani! Mitä nyt on tehtävä? Tunnustanko hänelle kaikki ja
pyydän anteeksi? Estänkö hänet väkivallalla? Sanonko, että siellä on
helvetinkone, joka räjähtää? (Jyrkästi:) Herra vallesmanni!
PUMMI (kääntyy): Mitä?
KALLE (tavallisella äänellä taas): Herra vallesmanni, jos tietäisitte
-- jos voisitte aavistaa --!
PUMMI. Mitä sitten?
KALLE. Ei mitään -- ei mitään. (Itsekseen). Enhän minä voi mitään
sanoa.
PUMMI. Hassu mies!
SILTAVOUTI. Niinkuin herra vallesmanni ja ritari suvaitsee sanoa.
PUMMI. No kas niin, nyt kaappi on sinetissä. Ja sitten menemme
makasiinia inventeeraamaan. Missä on makasiinin avain?
KALLE. Se riippuu tuolla seinällä. Minä tulen heti perästä.
PUMMI. Hyvä! Siltavouti seuraa!