Eedit: "Puhut kuin pappi, paha poika! Et puhuisi, jos minä läksisin ja
sinä jäisit tänne yksin, eikä kukaan kertoisi sinulle tarinoita."
Henrik aikoi vastata, ettei hänelle nytkään kukaan kerro, mutta silloin
juuri astui äiti sisään. Eedit juoksi vastaan, kietoi kätensä äidin
vyötäisille ja kertoi kyynelsilmin, miten surkeaksi jäi maailma, kun
Henrik lähti. — Heti sovittiin siitä, että tästä lähin käy Eedit joka
päivä äitiä tervehtimässä, ja samalla isä Markus opettaa häntä.
Kun oli jo myöhäinen, nousi Henrik ratsunsa selkään ja lähti saattamaan
Eedittiä metsän läpi. He ratsastivat aivan ääneti tuon lyhyen matkan.
Henrik ohjasi ratsunsa Eeditin hevosen viereen ja ojensi kätensä
hyvästiksi. Mutta kun hän näki Eeditin silmissä kyyneleitä, alkoivat
hänenkin silmäluomensa polttaa. Hän taivutti hiukan päätään, ja Eedit
silitti hiljaa hänen poskeaan.