"Mihin sitten?"
"Kauas pois täältä jonnekin, missä voimme mennä naimisiin
pelkäämättä, että kukaan voi meitä enää erottaa!"
"Mutta sinähän olet pappi?"
"Olen ollut, mutta en ole enää. Nyt olen ritari ja vien sinut
tulevana sunnuntaiyönä pois täältä, jos vain tahdot. Menemme
Klausenburgiin ja käännymme siellä protestanttiseen uskoon. Sitten
menemme sen opin mukaisesti avioliittoon. Suostuthan tähän, joka on
mielestäni ainoa keino, sillä luostariin en minä enää voi mennä enkä
myöskään tahdo antautua kiduttajattareni hirveän intohimon uhriksi."
"Suostun!" sanoi Magdaleena hiljaa ja painoi päänsä Teodorin rinnalle.
Mutta Idalia kiristeli hampaitaan kamalasti raivosta ja
kostonhimosta. "Odottakaa!" mutisi hän. "On minullakin tässä vielä
sanomista. Vai aiot sinä, mokoma valhepappi, pettää minut ja omaksi
hyväksesi käyttää minun ehdottamaani keinoa. Vielä te tulette minua
muistamaan!"
"Siis ensi sunnuntaiyönä tulen sinua täältä hakemaan!" toisti Teodor.
Magdaleena nyökäytti päätään myöntymykseksi.
Idalia kääntyi paluumatkalle, sillä aamun ensimmäiset sanansaattajat
alkoivat jo näkyä taivaalla.
Teodorkin lähti pian, hyvästeltyään kumminkin sitä ennen hellästi
Magdaleenaa, ja meni makuukammioonsa. Cupido ei ollut enää siellä,
sillä Idalia oli vienyt heti tultuaan hänet pois.