Kun välskäri oli lopettanut "Vapaa-ajattelijaksi" nimittämänsä
kertomuksen, pudisti vanha isoäiti tyytymätönnä päätänsä. Semmoinen
ajatuksen vapaus kuin Paul Bertelsköldin ei ollut hänelle mieleen, ja
kaikista vähimmin hän tahtoi kertoa semmoisista ajatuksista lapsille.
Hän oli sentähden pieniä uteliaita kuulijoita vähääkään säälimättä
lähettänyt heidät yölevolle, kohta kun kertomus Turun väittäjäisistä
alkoi, ja hän aprikoi jo mielessään, sallisiko hän heidän enää
ollenkaan kuunnella niin arveluttavia tarinoita. Ainoastaan sillä
ehdolla, että välskäri varmasti vakuutti, ettei enää tulisi puhetta
jumalankieltämisestä, antoi ullakkokamarin ankara sensuuri luvan
kertomuksen jatkamiseen alaikäisen yleisön kuullen. Omasta puolestaan
hän kieltäytyi yhtä jyrkästi vast'edes kuulemasta tuollaisia
herjauksia.
-- Mutta kuinka voimme, serkku hyvä, puhua kahdeksannentoista
vuosisadan tapahtumista kuulematta kajahdustakaan siitä jyrkästä,
yleisestä kieltämishengestä, joka siihen aikaan oli vallannut maailman
ja oli samalla aikakauden heikkous ja sen voima, sen lankeemus ja
parannus -- se palava kiirastuli, josta sitten puhdistunut usko
kirkastuneena astui esiin? -- huomautti välskäri sävyisästi.
-- Jos oikein ymmärrän, -- vastasi isoäiti, -- emme me lutherilaiset
tunnusta mitään kiirastulta, ja sentähden saakoot kaikki entisten
aikojen typerät jaaritukset haihtua ilmaan. Nuoruudessani olen kuullut
paljonkin, minkä sitten mielelläni olen unohtanut, ja jos onkin ollut
herjaajia ja parjaajia, jotka ovat huvitelleet lukemalla katkismusta
takaperin ja pilkkaamalla sitä, mikä pyhää on, niin jätettäköön heidät
sen tuomarin haltuun, jonka edessä he jo aikoja sitten seisovat
vastaamassa jumalattomista harhaopeistaan, ja älköönkä herätettäkö
heitä haudoistaan sekoittamaan totisten kristittyjen yksinkertaista
uskoa. Mutta mikä on sanottu, se on sanottu, ja serkku voi jatkaa
kertomalla säädyllisemmistä asioista. Tunnustan olevani utelias
kuulemaan, miten kreivitär Ester tulee toimeen tuossa ylhäisessä
suvussa. Pelkään hänen, ihmisraukan, vielä saavan tarpeeksi tekemistä
lapsipuolensa kanssa.
-- Se on mahdollista, -- vastasi välskäri, -- ja minä aion siitä syystä
heti siirtyä meren yli Ruotsiin, jossa tapaamme tuon kreivillisen
pariskunnan aikana semmoisena, jota voi valtakuntaan ja ystäviimme
katsoen hyvin verrata monien myrskyjen täyttämään iltahämärään, josta
kerran kuitenkin on aamukin koittava.