Marguerite kuunteli — hölmistyneenä — neljän miehen varmoja, kiireesti
eteneviä askelia.
Luonto oli niin hiljaa, että hän siinä korva maata vasten maatessaan
selvästi eroitti miesten astunnan aina heidän valtatielle
kääntymiseensä asti. Pian hevoskonin liikkaava käynti ja vanhojen
kärryjen räminäkin kuuluivat vain vienon kaiun tavoin ilmoittaen
vihollisen olevan melkein mailin päässä. Hän ei itsekään tiennyt,
kuinka kauan hän siinä makasi, sillä hän ei kyennyt seuraamaan edes
ajan kulkuakaan. Uneksien hän vain katseli kuuvaloista taivasta ja
kuunteli aaltojen yksitoikkoista vierintää.
Meren virkistävä tuoksu oli kuin jumalien juomaa hänen väsyneelle
ruumiilleen, autioiden kallioiden äänettömyys oli kuin hiljaista unta.
Hän tajusi vain rajatonta, sietämättömän epävarmaa kidutusta.
Hän ei tiennyt, oliko Percy sillä hetkellä tasavallan sotilasten
käsissä — niinkuin hän itsekin — kärsien ilkeän vihollisensa pilkkaa.
Hän ei myöskään tiennyt, jäikö Armand'in hengetön ruumis makaamaan
tölliin vai jonnekin muualle, kun Percy pakeni ja sai varmaankin kuulla
vaimonsa neuvoneen verikoirat Armand'in ja tämän ystävien kimppuun.
Loppuun väsyneen Margueriten tuskat olivat niin suuret, että hän
salaa toivoi uupuneen olentonsa saavan levätä siinä ikuisesti kaiken
levottomuuden, kiihoituksen ja viime päivien seikkailujen jälkeen —
siinä, sinisen taivaan alla, meren pauhun kuuluessa ja viihdyttävän
syystuulen kuiskaillessa hänelle viimeistä kehtolaulua. Oli niin
yksinäistä, niin hiljaista kuin unelmien maissa. Kauas vierineiden
rattaiden viimeinen vieno kaikukin oli jo aikoja sitten häipynyt
matkojen päähän.
Yhtäkkiä — — ääni — — niin outo, ettei varmaankaan näillä Ranskan
autioilla kallioilla oltu sellaista ennen kuultu, katkaisi rannikon
hiljaisen juhlallisuuden.
Ääni oli niin vieras, että lauhkea tuulikin hiljentyi suhisemasta,
pienet kivet lakkasivat vierimästä jyrkännettä alas. Niin outo, että
Marguerite, väsynyt ja lamassa kun oli, arveli lähestyvästä kuolemasta
johtuvan laupiaan tunnottomuuden petkuttavan häntä lumoavilla
kepposillaan.