Petsamosta Tölleviin johtava väliaikainen rata teki Tunturijärven
paikkeilla lähes neljä kilometriä pitkän mutkan, koukertaen siitä
huolimatta kuin pääsypaikkaa etsivä vuoripuro. Koko matka Petsamosta
Tölleviin oli äärimmäisen vaikea. Leikkauksia, täyttämisiä, vuoren
syrjään kaivettuja osia oli tuhka tiheässä, mutta Tunturijärvellä oli
edessä tunturi, jonka läpi oli porattava 840 metriä pitkä tunneli.
Kaartamalla pitkän matkan ja sinne tänne pujottelemalla oli
väliaikainen rata kuin ihmeen kautta löytänyt tiensä; ei näet
tahdottu ruveta tunnelitöihin, ennenkuin Kolttakosken voima-asema oli
valmis ja sähköjohdot kunnossa, koska laskettiin koneporauksen käyvän
neljä tai viisi kertaa nopeammin kuin käsiporauksen.
Mutta nyt olivat työt paraikaa käynnissä.
Tunnelin hevosenkengän muotoisen läpileikkauskuvion alapäähän
kaivettiin ensin neliönmuotoinen reikä melkoisen syvälle ja
tunnelin laskettua suuntakäyrää seuraten. Sitten puhkaistiin
pystysuora kolo, joka ulottui läpileikkauskuvion holvimaiseen
kattoon saakka, käännyttiin takaisin ja tehtiin ensinkaivetun reiän
päälle yhdensuuntainen ja suunnilleen samansuuruinen käytävä. Mutta
aikoja ennen oli jo alimmaiseen käytävään sijoitettu työraiteet,
joita pitkin sähkölläkäyvät kivivaunut jyrisivät. Ylimpää käytävää
laajennettiin, niin että se vähitellen käsitti koko tunnelin
holvimaisen yläosan. Suupuolelta puhkaistiin molempien käytävien
välinen maa, aukkoa laajennettiin läpileikkauskuvion suoriin
sivuseiniin saakka, tunnelitelineet ja holvauskaavat pystytettiin
ja betoni valettiin. Oli ahdasta, kiirettä, kuumaa. Sähköporat
kirkuivat, valonheijastajat loistivat, suuret ventilaattorit imivät
suristen räjähdyskaasuja ja raskasta ilmaa vuoren uumenista, kumeat
louhintaräjähdykset panivat maan vapisemaan. Ja kaikessa tässä
melussa hääräili hikinen työläisjoukko muistuttaen pesäänsä pyrkivää
muurahaisparvea.
Saapuessaan tunnelityömaalle oli Jäkälällä ja Kivimäellä
tarkoituksena viipyä siellä vain muutamia tunteja; he olivat matkalla
Petsamoon. Mutta silloin ilmoitti tunnelintyötä johtava insinööri,
että tunturi oli syvemmältä mitä lujinta kallioa.
-- Toistakymmentä metriä on itäisessä päässä nyt jo porattu
mitä lujimpaan kiveen, josta turhaan olen etsinyt säröjä ja
rikkinäisyyksiä. Varmasti voidaan betonimuuraus siellä jättää pois ja
työ edistyy monta vertaa nopeammin.
Silloin insinöörit jäivät tutkimaan asiaa ja viipyivät kolme päivää.
Ihmeellistä. Näiden kolmen päivän kuluessa tunkeutui jylhän vuoren
sisään, joka muutama vuosi sitten oli vielä ollut autio ja asumaton,
kaksi koko ihmiskunnan intressejä koskevaa tiedonantoa, kaksi
sähkösanomaa:
Toinen oli Lontoon maailmannäyttelystä:
"Kovateräs Petsamo saanut kultamitalin.