I.

Valtioneuvoston kulkulaitosministeriön toinen esittelijäsihteeri

kumartui kuin kumartuikin avaimenreijästä katsomaan

kulkulaitosministerin huoneeseen, ja hänen sileiksi ajetuilta, hieman

naisellisilta kasvoiltaan kuvastui uteliaisuuden pingotus. Aivan

oikein, ministeri toimi kuin kone. Kuten aina kahvin juotuaan hän

hetken seisoi akkunasta ulos katsellen, silmissä hiukan hajamielinen

ja raskas ilme, toinen käsi housun taskussa, toisessa hammastikku.

Nyt hän astui pöydän luo, kopeloi laatikostaan sikarin ollenkaan

katsomatta käsiinsä, katkaisi sen kärjen, ei veitsellä eikä purren,

vaan omituisen taitavasti kynsillään, otti tulta ja sitten, tietysti,

kuten aina ennenkin, istuutui sohvalle hieman selkäkenoon ja

tuprutteli lyhyitä sauhuja. Tuon pienen levon hän oli vuosikausia

katsonut voivansa suoda itselleen. Hän istui siinä noin kymmenisen

minuuttia mietteisiinsä vajonneena, rasvoittumaan pyrkivä vatsa

pullollaan, sauhun jollakin tavoin pehmentäessä hänen hiuksiensa ja

partansa hopeoituneiden karvain väriä.

Esittelijäsihteeri tiesi, että tämä oli työpäivän ainoa hetki, jona

ministeri katkaisi rasittavan ja hermojakuluttavan työnsä ja jolloin

saattoi uskaltaa jotakin sellaista kuin hänellä nyt oli mielessä:

kysellä jotakin aivan kuin viran ulkopuolella. Hän koputti ovelle ja

pyyhkäisi levottomana otsaansa; sitten kuului lyhyt ja hiljainen:

sisään.

-- Olen saanut esiteltäväkseni erään mielestäni sangen merkillisen

anomuksen, joka näyttää vaativan laajan mietinnön ja jonka

ratkaisuehdotusta laatiessani varmaankin hyvin usein olen pakotettu

etukäteen neuvottelemaan Teidän kanssanne, herra ministeri. Mutta jo

suunnitelman teko mietintöä varten näyttää minusta tässä tapauksessa

sellaiselta, että se tarvitsee viitoituksianne. Vaikka on ilmeistä,

että sekä rautatiehallituksen että maanviljelyshallituksen on

annettava asiasta lausuntonsa, saattaa mielestäni olla tarpeellista

hankkia lausuntoja niin monelta muulta taholta, että pyytäisin herra

ministeriltä ohjeita, vaikka en vielä ole läheskään perehtynyt saati

sitten syventynyt asiaan.

-- Ja mistä sitten olisi kysymys? sanoi ministeri hiukan haluttomalla

ja väsähtäneellä äänellä.

-- Tarkoitan Osakeyhtiö Petsamon anomusta saada rakentaa rautatie

Rovaniemeltä Petsamon satamaan kaikkine siihen liittyvine, etupäässä

maanviljelystä ja vuoriteollisuutta koskevine seikkoineen.

-- Mitä koskevine seikkoineen? kysyi ministeri ärtyneesti, kohoutuen

nopeasti suorempaan asentoon ja rypistäen kulmiaan.

-- Kysymyksessä ei ole todellakaan vähempää kuin rautatien

rakentaminen Petsamoon, minkä yhtiö tarjoutuu erinäisillä ehdoilla

suorittamaan omalla kustannuksellaan ja luovuttamaan sittemmin

maksutta Suomen valtiolle.

Hiukan punaa syöksähti ministerin uurtuneille poskille, ja esittelijä

tiesi, että se monesti saattoi olla myrskyn merkki.

-- Hyvä herra, mitä hassutuksia te nyt näette hyväksi ladella

minulle! Ette kai tarkoita, että valtioneuvostossa ryhdyttäisiin

vakavasti käsittelemään jonkun yltiöpään houreita, jotakin mieletöntä

anomusta, jonka lähettäminen tänne on ennen kuulumaton teko!

Itsehän tietänette, mihin summiin Petsamon radan ylimalkaisinkin

kustannusarvio nousee. Ette kai väittäne, että mikään yksityinen tai

yhtiö ottaisi sen tehdäkseen ilmaiseksi Suomen valtiolle!

-- Herra ministeri, anomus on kuitenkin sitä laatua, ettei sitä

voida palauttaa yksinkertaisella epäävällä päätöksellä. Siihen

nimittäin liittyy asiakirjoja, karttaluonnoksia, rautatierakennusta,

voima-asemia, maanviljelystöitä y.m. koskevia piirustuksia, joiden

laatiminen on ollut ainakin satojen tuhansien, mutta kenties

miljoonien asia. Saan huomauttaa Teille, herra ministeri, että

sama yhtiö pyysi ja sai kaksi vuotta sitten luvan tutkia ja

linjoittaa Petsamon radan kulkureitin, silloinkin kokonaan omalla

kustannuksellaan.

Syntyi hiljaisuus. Esittelijän tyyni käytös ja varma sanavalmius

tuntuivat suuresti tehoavan ministeriin. Pari kolme minuuttia sai

sikari itsekseen savuta ja ministerin omituisesti avautuneet silmät

näyttivät tuijotuksellaan naulitsevan esittelijän seinään. Ihmeekseen

esittelijä huomasi, että hänen esimiehensä oli mitä suurimmassa

määrin ällistynyt, tämä samainen kuuluisa kulkulaitosministeri, joka

saattoi hiukan hermostua, hiukan suutahtaa, mutta joka ei joutunut

sanattomaksi kenenkään edessä eikä mistään hämmästynyt.

Kun äänettömyyttä yhä kesti, alkoi esittelijä menettää henkistä

tasapainoansa. Ministerin yhtämittainen ja kummallinen tuijotus

vaikutti hänen hermostoonsa niin, että hänen oli vaikeata liikkumatta

seisoa alallaan. Kun hän viimeinkin ryhtyi puhumaan, ei hän voinut

estää ääntään omituisesti väräjämästä.

-- Itse anomus ei ole pitkä, sanoi hän kaivaen paperia salkustaan.

Mutta se ei myöskään semmoisenaan pysty tekemään vakuuttavaa

vaikutusta. Vasta siihen liittyvien asiakirjojen ja suunnitelmien

tarkastelu kykenee antamaan painoa sen yksinkertaisille ja, myönnän

kyllä, mielettömiltä tuntuville sanoille.

Ja kumartaen esittelijä ojensi ministerilleen sen merkillisen

anomuskirjan, jonka vaikutus sittemmin oli käänteentekevää laatua

sangen monille maamme elämänkehityksen haaroille.

_Valtioneuvostolle_.

Aina siitä asti, jolloin Suomen Tasavallan omistusoikeus n.s.

Petsamon maahan Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä tehdyssä

rauhansopimuksessa v. 1920 vahvistettiin, on kysymys Etelä-Suomen

yhdistämisestä rautatien avulla Petsamon jäämerensatamaan

ollut maallemme ja eritoten liike-elämällemme päivänpolttava.

Millään taholla ei ole voitu kieltää sitä suurta merkitystä,

mikä mainitulla radalla tulisi olemaan, se kun avaisi sekä

Atlantille että Siperiaan suuntautuvat kauppatiet ja uuden

kulkusuunnan Jäämeren kalastuksen tuotteille, tukisi mitä

edullisimmalla tavalla puutavarateollisuuden, vuoritöiden, mutta

myöskin maanviljelyksen kehitystä Pohjois-Suomessa ja olisi

monella muullakin tavalla siunaukseksi maamme elinkeinoelämälle.

Rahataloudellisista syistä ei Valtio ole näihin saakka kuitenkaan

voinut ryhtyä rakentamaan mainittua rataa, jonka valmistukseen

liittyy huomattavia vaikeuksia ja jonka kannattavuus varsinkin

alussa saattaa olla epäilyksenalaista. Kun ei ole vakuuttavia

toiveita valtiovarain sellaisesta lisääntymisestä, että mainitun

radan rakennustöihin voitaisiin lähitulevaisuudessa ryhtyä,

saa Osakeyhtiö Petsamo kunnioittaen anoa, että Valtioneuvosto

harkitsisi oikeaksi myöntää yhtiöllemme oikeuden rakentaa

Etelä-Suomea ja Petsamon satamaa yhdistävän rautatien seuraavilla

ehdoilla:

Yhtiö rakentaa radan kokonaan omalla kustannuksellaan, sitoutuen

saattamaan sen käyttökuntoon viiden vuoden kuluessa, laskettuna

rakennusluvan myöntämispäivästä.

Kun yhtiön tutkituttama ratalinja melkoisesti poikkeaa niistä

suunnitelmista, joita Valtion asettama rautatiekomitea

aikaisemmin on esittänyt, saa yhtiö huomauttaa, ettei se radan

kulkusuuntaan nähden katso voivansa poiketa suunnitelmistaan;

muista seikoista on yhtiö valmis neuvotteluihin Valtion

edustajain kanssa.

Niinpian kuin rata on avattu yleiselle liikenteelle, luovuttaa

yhtiö sen ilman korvausta, henkilökunta ja liikkuva kalusto

mukaan luettuna, Valtion haltuun, sitoutuen samalla korvaamaan

Valtiolle kaiken sen tappion, minkä liikenne mainitulla radalla

mahdollisesti tuottaa kymmenenä ensimäisenä vuotena radan

avaamispäivästä lukien.

Valtio luovuttaa määräajaksi yhtiölle Paatsjoessa, Boris Glebin

luona ja kokonaan Suomen alueella sijaitsevan Kolttakosken

sekä oikeuden Paatsjoen varrella sijaitseviin malmisuoniin

niiden rajojen sisällä, jotka yhtiön tutkijakunta oheellisissa

erikoissuunnitelmissa on lähemmin määritellyt ja kartoittanut.

Mikäli Suomen Valtiolla on omistusoikeutta siihen

Kemijärvi-Suolijärvi-Simojärven vaiheilla sijaitsevaan 20,000

ha käsittävään maa-alueeseen, mukaan lukien mainitun maa-alueen

sisään lankeavan Kemijoen osan koskineen, jonka yhtiön

tutkijakunta erikoissuunnitelmissa on tarkemmin rajoittanut ja

kartoittanut, luopuu Valtio määräajaksi tästä omistusoikeudestaan

yhtiön hyväksi.

Yhtiö sitoutuu lunastamaan Valtiolta päivän käypiin hintoihin ne

metsät, jotka se aikoo hakkauttaa yllämainituilla maa-alueilla

niiden maanviljelystä ja vuorityötä koskevien tarkoitusperien

saavuttamiseksi, jotka erikoissuunnitelmat selittävät. Niitä

Valtion metsiä, jotka Petsamon ratalinjan varrelta kaadetaan, ei

yhtiö korvaa.

Viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin Petsamon

rata on jätetty Valtion haltuun, luovuttaa yhtiö tässä mainitut,

Paatsjoen ja Kemijoen varressa sijaitsevat maa-alueet ja kosket

kaikkine laitoksineen ilman korvausta Suomen Valtion haltuun ja

omaisuudeksi.

Lopuksi pyytää yhtiö kunnioittaen huomauttaa, että se ei tähtää

mihinkään liikeyritykseen, joka sille tuottaisi tai saattaisi

tuottaa voittoa, vaan on sen tarjousta pidettävä lahjoituksen

luontoisena isänmaallisena tekona.

_Osakeyhtiö Petsamo_.

Antti Jäkälä.

Ministeri luki anomuksen kahteen kertaan, erittäin huolellisesti.

Hänen ilmeensä osoitti jonkinlaista tuskastumista ja hänen otsallaan

vaelsi pilventapaisia varjoja. Vielä senkin jälkeen, kun hän jo

oli ojentanut paperin takaisin, seisoi hän kauan aikaa aivan

liikkumattomana, katsellen hajamielisen näköisenä ulos ja rummuttaen

pöytää hiljaa sormillaan.

-- Ja erikoissuunnitelmat? kysyi hän vihdoin.

-- Minulla on mukanani vain rataa koskevat selitykset ja

piirustukset; maa-alueita käsittelevät suunnitelmat lienee

välttämätöntä siirtää maanviljelysministeriöön, vastasi esittelijä,

vetäen salkustaan kaksi paksua nidosta, joiden loistelias ulkonainen

asu oli omiaan kiinnittämään huomiota puoleensa.

Ministeri selaili pitkän aikaa piirustuksia, syventyen tuon

tuostakin johonkin yksityiskohtaan. Esittelijä kuuli hänen

mumisevan katkonaisia sanoja, joista korvaan pisti jonkinlaisella

tyytyväisyydellä lausuttu "sähkö" ja epäilystä ilmaiseva huudahdus

"yksikisko", jota seurasi pään pudistus ja kulmien rypistys.

Vihdoin ministeri sanoi:

-- Tässä näkyy suunnitellun rataa yksikiskoiseksi. Mutta entä sitten

Rovaniemellä, missä vanha kaksikiskoinen rata alkaa! Onko tarkoitus,

että siellä puretaan ja lastataan vaunut toistamiseen!

-- Mikäli olen selityksiin tutustunut, näyttävät ne minusta siksi

huolellisilta, että en voi uskoa tuollaisen silmiinpistävän seikan

jääneen huomioon ottamatta. Piirustuksissa esiintyy omituinen

pyöräkonstruktsioni, jonka tarkoituksena lienee saattaa vaunut

käyttökelpoisiksi sekä yksi- että kaksikiskoradalla.

Taas syntyi äänettömyys.

-- Ja mikä sitten on tämä Osakeyhtiö Petsamo?

-- Se perustettiin kaksi vuotta sitten Petsamon ratalinjan tutkimista

varten; muista sen puuhista ei minulla tosiaankaan ole tietoa.

-- Ja mitä takeita yhtiö esittää?

-- Ei kerrassaan mitään.

-- Ei mitään! Vaikka on kysymyksessä yritys, jonka kustannukset

nousevat huimaaviin summiin!

-- Ei. Mutta osakkaina on kyllä maan ensimmäisiä rahamiehiä, esim. J.

V. Laakso, viljelyskone-kuningas.

-- No niin, niin tietysti. Yhtiö on ajatellut, että tältä taholta

kyllä otetaan sen varallisuussuhteista selvä, aivan niin, aivan niin,

saneli ministeri kuin itsekseen. Sitten muisti hän sikarinsa, sytytti

sen ja veti pari savua. Yhtäkkiä hän näytti vilkastuvan ja silmiin

tuli eloa.

-- Olkaa hyvä ja lähettäkää vahtimestari kysymään, voiko

maanviljelysministeri ottaa minut puheilleen nyt heti.

Esittelijäsihteeri kumarsi ja meni.