Autojen lukumäärä pääkaupungissamme lisääntyy, ja yhä vaarallisemmaksi
käy täällä jalankulkijan olo. Ei edes katukäytävällä enään saa olla
rauhassa, vaan voivat autolla ajavat hurjimukset syöksyä katukäytävällä
rauhallisesti kävelevän seurueen kimppuun, ja kun yliajo on suoritettu
niin, että neljä henkeä on saanut vammoja ja yksi on ajettu kuoliaaksi,
niin jatkaa auto matkaansa välittämättä onnettomien avunhuudoista. Kun
sitten autonkuljettaja onnistutaan pidättämään, niin tavataan hänet
vahvasti päihdyksissä. Näin tapahtuu kieltolakimaassa, jotavastoin
sellaisessa paikassa kuin esim. Parisissa, jossa väkijuomia saa joka
talosta, ja jossa m.m. on erikoisia autonkuljettajaravintoloita, joissa
autonkuljettajat ja autoilijat joutoaikoinaan istuvat viinisarkkojensa
ääressä, ei humalaista miestä autoa ohjaamassa nähdä. Mutta tunnettu
asiahan on, että pirtua ei paljon tarvitse veteen sekottaa ja raakana
nauttia, ennenkuin ihminen on käkenä niin, että näkee kaksi tietä
edessään, minne vain katseensa kääntää. Jos mainittu autonkuljettaja
olisi elänyt jossain märässä maassa, olisi hän paiskannut naamaansa
pari olutpuolikasta ja voileivän, ja onnettomuus olisi jäänyt
tapahtumatta. Märissä maissa nautitaan nim. sellaisia väkijuomia,
jotka ovat nimenomaan juotaviksi valmistettuja eivätkä ole tehdyt
lattioiden puunaamista tai maalilakan valmistamista varten. Sitäpaitsi
nautitaan ne vähitellen, sillä julkisessa trahtöörissä istuessa ei
niiden tyhjentämiseen ole sellaista kiirettä kuin kieltolakimaassa,
jossa asianomainen saa juomansa hotkaista jossain porttikäytävässä.
Sitäpaitsi voidaan myös saada ruokaa ja ruuan yhteydessä nautittuna
ovat nämä juomat paljon vähemmän päihdyttäviä kuin jos ne tulevat
tyhjään vatsaan.
Kun olimme tämän kirjoittaneet ja aukaisimme tämänpäiväisen lehden,
niin huomasimme toisen auto-onnettomuuden. Kulosaarella ajetaan
leveällä tiellä yksinäisen jalankulkijan yli. Autoa ohjaa eräs
nainen. Kenties on tämä urheilijatarkin livistänyt tiehensä, koska
ei ole mainittu, että hänet olisi saatu kiinni. Hyvin lähellä on
vielä, että on kysymyksessä omaa autoa ajava ja siis hienostoon ja
varakkaisiin piireihin kuuluva arvotar, sillä kansannaisten keskuudessa
on autonohjaamistaito sangen harvinainen. Muistamme erään toisen
tapauksen, jossa samantapainen hieno arvotar ajoi raajarikoksi erään
köyhän pikkupojan Söörnäisissä ja luonnollisesti livisti tiehensä.
Ei ole tarkoituksemme ruveta tässä luettelemaan esimerkkejä hurjasta
autonajosta, mutta ennätyksen tällä alalla voimme kuitenkin kertoa.
Helsingin ulkopuolella työskenteli kaukana tienvarresta pari vanhahkoa
naisihmistä perunanotossa. Tällöin lennätti auto huimaavaa vauhtia
heidän päälleen ja onnistui ajamaan toisen kuoliaaksi. Sanoimme
onnistui, sillä perunamaa oli sangen laaja, monta tynnyrinalaa, joten
mahdollisuudet ajaa syrjään olivat sangen suuret.
On tosiaankin niin, että jalankulkijan täytyy pitää jokaista autoa
ja jokaista moottoriajoneuvoa vihollisenaan, joka aina vaanii hänen
henkeänsä. Kun siis leveällä tielläkin näette kaukaa näköpiirissänne
auton ilmaantuvan, niin paetkaa. Jos tienvarressa sattuu olemaan
jotain rakennuksia, tai joku suuri kivi tai kuoppa, niin vetäytykää
näiden taakse. Paras on samalla kertaa heittäytyä vatsalleen maata,
sillä esim. moottorin räjähtäessä sinkoilevat auton murskaantuneet
osat ilmaan aivan samalla tavalla kuin granaatin sirpaleet, joten
niitä ei pyöri pitkin maata. Turvallisinta on kuitenkin pysyä
hautausmaan kiviaidan tai suomalaisen kivinavetan graniittiseinän
takana. Maaseudulla on siis aina mahdollisuutta paeta näitä nykyajan
hirviöitä. Mutta kaupungissa on asianlaita toinen, siellä on vaikea
välttää kohtaloaan. Hyvä olisi, jos jalankulkijoille sijoitettaisiin
kävelykäytävät talojen katoille ja yli katujen johdettaisiin sillat.
Täältä olisi sitten hauska katsella korkeudestaan, kuinka maanpintaa
matelevat autoilijat luovat epätoivoisia katseita tuonne yläilmoihin.
Mutta sinne he eivät voi päästä, elleivät varusta autojaan siivillä.