Makasin vuoteessani ja olin juuri syvässä unessa, kun taivas katsoi
hyväksi lähettää bulgarialaiset kauniiseen Tunder-ten-Tronckhin
linnaan; he pistivät kuoliaaksi isäni ja veljeni ja silpoivat äitini
pieniksi palasiksi. Eräs suuri, kuuden jalan pituinen bulgarialainen,
joka huomasi, että tässä näytelmässä olin kadottanut tajuntani,
ryhtyi tekemään minulle väkivaltaa. Tämä herätti minut jälleen
tietoisuuteen, toinnuin ennalleni, purin, kynsin, tahdoin repiä
silmät pois päästä tuolta suurelta bulgarialaiselta, tietämättä
ollenkaan, että kaikki tämä, mikä tapahtui isäni linnassa, oli
yleisten tapojen vaatimaa: Tuo raakalainen iski minua puukolla
vasempaan kupeeseen, jossa minulla vieläkin on arpi.
-- Voi, tahtoisin mielelläni nähdä sen, sanoi viaton Candide.
Ehditte kyllä vielä, sanoi Kunigunda, mutta antakaa minun nyt jatkaa.
-- Jatkakaa, sanoi Candide.
Kunigunda jatkoi siitä, mihin oli lopettanut:
Eräs bulgarialainen kapteeni tuli samassa sisälle, ja näki minun
makaavan siinä verissäni. Mutta sotamies ei antanut häiritä itseään.
Silloin kapteeni suuttui siitä epäkunnioituksesta, jota tuo
raakalainen häntä kohtaan osoitti, ja tappoi hänet aivan päälleni.
Sitten hän antoi sitoa minut ja vei minut sotavankina leiriinsä.
Siellä pesin niitä vähäisiä paitoja, mitä hänellä oli, ja keitin
hänen ruokaansa. Hänen mielestään olin kovin sievä, mitäpä siitä
salaisin, ja mitä häneen itseensä tulee, niin täytyy minun tunnustaa,
että hän oli hyvin sorjatekoinen ja että hänen ihonsa oli valkea ja
hivelevän pehmeä; muuten ei hän paljoakaan ymmärtänyt henkevyydestä
eikä filosofiasta, ja saattoi heti nähdä, ettei hän ollut nauttinut
tohtori Panglossin kasvatusta.
Kun hän kolmen kuukauden kuluttua oli kyllästynyt minuun sekä
myös kuluttanut loppuun kaikki rahansa, möi hän minut eräälle don
Issaskar-nimiselle juutalaiselle, jolla oli liikeasioita sekä
Hollannissa että Portugalissa ja joka oli intohimoisesti naisiin
menevä. Tämä juutalainen kiintyi suuresti minun persoonaani, mutta
hän ei hyötynyt minusta mitään; minun oli paljon helpompi vastustaa
häntä kuin tuota bulgarialaista sotilasta: kunniallinen tyttö voidaan
kyllä raiskata kerta, mutta siitä hänen hyveellisyytensä vain
vahvistuu. Suostutellakseen minua vei tuo juutalainen minut tähän
maataloon, jossa nyt näette minut. Tähän asti olin luullut, ettei
maan päällä ollut mitään niin kaunista kuin Thunder-ten-Tronckhin
linna; tästä harhaluulosta olen nyt päässyt.
Eräänä päivänä kun olin messussa, näki suurinkvisiittori minut; hän
katseli minua kauan ja lähetti sitten minulle sanan, että hänen
täytyi saada puhella kanssani salaisista asioista. Minut vietiin
hänen palatsiinsa; ilmaisin hänelle ylhäisen syntyperäni ja hän
puolestaan valkaisi minulle, kuinka alentavaa oli arvolleni kuulua
israeliitalle. Don Issaskarille tehtiin nyt hänen puolestaan ehdotus,
että minut luovutettaisiin hänen ylhäisyydelleen. Mutta don Issaskar,
joka on hovin pankkiiri ja luoton-antaja, ei tahtonut kuulla siitä
puhuttavankaan. Inkvisiittori uhkasi häntä roviolla. Vihdoin tuo
kunnon juutalainen säikähdyksissään teki sellaisen kauppasopimuksen,
että talo ja minä kuuluisimme molemmille yhteisesti, että
juutalaisella olisi maanantait, perjantait ja sabbattipäivä ja
inkvisiittorilla kaikki muut päivät viikossa. Jo puoli vuotta on tämä
sopimus ollut voimassa. Eikä se ole suinkaan kiilunut aivan ilman
riitaisuuksia; sillä usein on ollut epätietoista, kuuluuko lauantain
ja sunnuntain välinen yö vanhaan tai uuteen testamenttiin. Omasta
puolestani olen tehnyt vastarintaa kummallekin ja luulen, että se
juuri on aiheuttanut sen, että minua aina on rakastettu.
Kuitenkin suvaitsi herra inkvisiittori puolittain torjuakseen
maanjäristyksen uhkaa, puolittain levottuuttaakseen don Issaskaria,
panna toimeen autodafeen. Minulle hän teki sen kunnian, että hän
kutsui minut sinne ja antoi minulle erittäin edullisen paikan. Messun
ja itse toimituksen välillä tarjottiin meille naisille virvokkeita.
Minua kauhistutti tosiaan jo suuresti nähdä poltettavan noita kahta
juutalaista ja tuota kunnon biskaijalaista, joka oli nainut kumminsa.
Mutta mikä olikaan hämmästykseni, tuskani ja pelästykseni, kun erään
_san beniton_ ja hiipan alta olin erottavinani Panglossin haahmon.
Hieroin silmiäni, tarkistin näköni, ja näin miten hänet vedettiin
hirteen, jolloin menin tainnoksiin.
Tuskin olin siitä tointunut, kun näin teidät edessäni paljaaksi
riisuttuna, apposen alasti; se oli kauhistukseni, hämmästykseni,
tuskani ja epätoivoni huippu. Sillä voinpa vakuuttaa teille, että
teidän ihonne on vielä valkeampi, herkänheleämpi kuin bulgarialaisen
kapteenini. Tämä näky teki kaksinkertaiseksi kaikki ne tunteet, jotka
jo muutenkin minua rasittivat ja hivuttivat. Koetin huutaa, tahdoin
sanoa: "Heretkää, raakalaiset!" mutta ääni takertui kurkkuuni ja
huutoni olisivat olleetkin turhat.
Sitten kun teidät oli oikein kypsäksi ruoskittu, aloin kysellä
itseltäni, kuinka on selitettävissä, että rakastettava Candide ja
viisas Pangloss ovat Lissabonissa, toinen ottaakseen vastaan sata
raipanlyöntiä ja toinen tullakseen hirtetyksi herra inkvisiittorin
käskystä, jonka viimeksimainitun lemmitty minulla on kunnia olla?
Pangloss on minua siis julmasti pettänyt sanoessaan, että kaikki aina
käy mahdollisimman hyvin tässä maailmassa.
Olin syvästi liikutettu ja järkytetty, toisin vuoroin aivan poissa
suunniltani, toisin vuoroin taas vähällä kuolla väsymyksestä.
Päässäni pyörivät kaikenlaiset kuvat: isäni, äitini ja veljeni
murha, tuon hävyttömän bulgarialaissotilaan tihutyö ja puukonisku,
jonka sain häneltä, orjuuteni, kyökkipiian toimeni, bulgarialainen
kapteenini, tuo kurja don Issaskar ja tuo inhoittava inkvisiittorini,
tohtori Panglossin hirttäminen ja tuo suuri, juhlallinen _miserere_,
jonka aikana teitä ruoskittiin ja ennenkaikkea se suudelma, jonka
annoin teille kaihtimen takana, silloin kun viimeksi näin teidät.
Kiitin sydämessäni Jumalaa, joka oli saattanut teidät jälleen
luokseni niin monien koettelemuksien jälkeen.
Käskin vanhan apu-eukkoni pitää huolta teistä ja tuoda teidät
tänne heti kun se vain kävisi päinsä. Hän on tehnyt erittäin hyvin
tehtävänsä; joten minulla nyt on ollut onni nähdä teidät jälleen,
kuulla teitä ja puhua teille...
Teillä mahtaa olla verinen nälkä, minulla on myöskin hyvä ruokahalu,
alottakaamme sentähden illallisesta.
He istuutuivat sitten pöytään molemmat; ja illallisen jälkeen
asettuivat he jälleen tuolle kauniille leposohvalle, josta jo äsken
puhuimme. Siinä he olivat vieläkin samalla paikalla, kun signor
don Issasskar, toinen talon molemmista isännistä, astui sisälle.
Oli sabbatti-päivä; hän tuli sentähden nauttimaan oikeuksistaan ja
ilmituomaan hellää rakkauttaan.