(Ottaa lompakostaan rahaa ja lukee 500 mk nimismiehen eteen).
NIMISMIES. Siinä teitte oikein miehen työn!
(Sekavia ääniä, "kiitoksen- ja hyvä"-sanoja, kuuluu
kyläläisten joukosta yhä kovemmin).
NIMISMIES (kirjoittaen tuomioon kuittauksen). Kenenkä nimellä tämä
kuitataan?
ANTTI. Tietysti Metsolaisen itsensä!
(Joukosta kuuluu yhä kovempaa ääntä ja
ylistyssanoja Antin hyvyydestä).
NIMISMIES (antaa Antille tuomion). Tässä! Antakaa se Metsolalle.
ANTTI (vieden paperin Metsolan käteen, naurahtaen). Nyt se on kuitti,
Matti, voudista!
METSOLA (joka on vapisevin käsin ja liikutettuna ottanut tuomion
Antilta). Ota kiinnitys tilaani rahoillesi; ei niitä muuten ehken
uskottane? (Pyyhkii kyyneleitä silmistänsä).
ANTTI (taputtaen Metsolaa olkapäälle). Pitäkää talonne vaan ja
tavaranne, jos Annalle suotte siunauksen kristilliseen liittoon
kanssani!
METSOLA (iloisena). Jos niin halpaan olet tyytyväinen. (Ottaa Annaa
käsipuolesta lähättäen Antin syliin) Tuossa on tyttö, pidä hyvänäsi!
ANTTI (sulkien Annan syliinsä). Nuoruuteni ensi lemmen taas, tunnen
sydämmessäni vielä sykkivän.
NIMISMIES (lyö Metsolaa olkapäälle). Vävyn Antista te saitte
kunnollisen!
METSOLA (juhlallisesti, vapisevin äänin lausuu Antille, joka seisoo
Annan kanssa käsitysten). Olen vanha sekä vaivaloinen, pidä siis talo
sekä tavarat! -- Älä puutu tukkikauppoihin! -- Säästä kuusikot ja
humajavat hongat tulevalle sukupolvelle, niin saat niittää siunausta
kansaltasi nyt jo kasvavalta, siunauksen isänmaaltasi!
Esirippu alas.