SANNA (kehasten). Niin, yhteisillä rahoillamme me tämä talo ostettiin.
NIKKINEN (imarrellen). Näen kyllä emännästä, että olette toimen
ihminen. Eipä kumma jos nyt seuraa teitä arvo ja rikkaus.
SANNA (mielissään). Mistähän tuon rikkauden noin vaan yhteen puhaltaa?
Ei ne ole meikäläisten pikku talojen käsissä.
NIKKINEN (salaperäisesti). Metsissänne löytyy aarre, jota moni
kadehtii!... Ja minä teille maksan siitä korkeimman taksan mukaan.
HONKANEN. Se on totta, emäntä hyvä, herra ei maksulla tinkaile.
NIKKINEN (hykerrellen käsiään). Luulen totta toisen kerran, että moni
kadehtii, kun saa kuulla Metsolaisten tuhansista pankissa!
Kuudestoista kohtaus.