Montmorency (peräytyen muutaman askeleen): "Oh, ei, ei se ollut mitään.
Se oli erehdys. Luulin tuntevani Teidät. Olen pahoillani, jos olen
Teitä vaivannut."
Kissa: "Eikö mitä -- siitä ei kannata puhua. Kenties sentään voin
jollakin tavoin Teitä auttaa, vai mitä sanotte?"
Montmorency (yhä peräytyen): "Ei suinkaan -- kiitos vaan -- Te, Te
olette ylen ystävällinen. Hyvää huomenta."