Auringonlaskun jälkeen amiraali jatkoi edelleen kulkuaan itää kohti.
Äkkiä hänet jälleen yllätti ankara myrsky, joka repi kaikki purjeet ja
saattoi laivan suureen vaaraan; mutta Herra tahtoi hänet pelastaa. Hän
vedätti arpaa, kuka tekisi paitasillaan toivioretken Cintan pyhän
Neitsyen luokse Huelvaan; arpa osui hänelle itselleen. Koko miehistö
antoi lupauksen, että ensimmäisenä lauantaina maihinpääsyn jälkeen
kaikki paastoaisivat vedellä ja leivällä.[48] Ennenkuin purjeet
repeytyivät, purjehdittiin vielä kuusikymmentä penikulmaa; sen jälkeen
kuljettiin paljain mastoin tavattoman ankarassa myrskyssä, aaltojen
lyödessä laivaan joka puolelta. Huomattiin merkkejä maasta;
todellisuudessa olimme aivan lähellä Lissabonia.