Kovan kaakkoistuulen takia ei tänään lähdetty matkaan; sen vuoksi
amiraali käski varustaa laivaa vedellä, puilla ja kaikella matkalle
tarpeellisella. Hän oli aikonut purjehtia Españolan rannikkoa pitkin
niin kauas kuin sopisi poikkeamatta matkan suunnasta; mutta monia
seikkoja oli tullut tämän yrityksen tielle.
Veljekset Martin Alonzo ja Vincente Yanes Pinzon, jotka hän oli
pestannut karavelien kapteeneiksi, sekä monet hänen miehensä, jotka
ylpeydestä ja voitonpyynnöstä olivat asettuneet heidän puolellensa
uskoen, että kaikki olivat vain heitä varten, unohtivat amiraalin
heille suomat kunnianosoitukset. He eivät ainoastaan kieltäytyneet
täyttämästä hänen käskyjään, vaan vieläpä rohkenivat sekä sanoin että
teoin asettua vastustamaan häntä. Lopuksi Martin Alonzo oli marraskuun
21. päivästä tammikuun 6. päivään saakka ollut poissa amiraalin
seurasta ilman mitään syytä ja aihetta, pelkästä tottelemattomuudesta.
Amiraali oli sietänyt sen kaiken ja ollut vaiti, saadakseen matkan
onnellisesti päätökseen. Hän olisi mielellään halunnut päästä eroon
sellaisesta seurasta, jota vastaan hänen oli asetuttava heidän
tottelemattomuutensa vuoksi, ja vaikka hänen puolellaan olikin useita
kunnollismielisiä miehiä, ei kuitenkaan aika ollut otollinen
syyllisten rankaisemiseen. Tämän takia hän päätti palata Espanjaan
mahdollisimman nopeasti ja missään pysähtymättä.
Hän meni veneeseen ja soudatti joelle, joka laskee mereen vain hyvän
leguan päässä kaakkoon Monte Crististä; siellä matruusit ottivat
vettä. Amiraali huomasi, että tämän joen hyvin leveässä ja syvässä
suussa hiekan seassa oli kultajyväsiä niin paljon, että se herätti
kummastusta, vaikka jyväset olivatkin kovin pieniä.[43] Amiraali
arveli, että kultanokareet joen virratessa lähteiltään suuhun saakka
olivat kieriskelleet ja jauhautuneet tomuksi, sillä lähempää hän löysi
pienen herneen kokoisia, mutta enimmäkseen se oli hienoa kuin
lentohiekka.
Kun meri nousi ja suolattomaan veteen sekaantui merivettä, hän käski
soutaa pyssynkantaman matkan jokea ylöspäin. Miehet täyttivät tynnyrit
vedellä, ja kun palattiin karavelille, löydettiin uurteista pieniä
kultahitusia. Amiraali antoi tälle joelle nimen Rio de Oro.
Kultahiekasta, huomautti hän, hän ei ottaisi mukaan mitään, kun se on
Teidän Korkeuksienne oman talon ja kaupunkinne Navidadin porttien
edessä; sitä joutuisammin hänen aikomuksensa oli matkustaa tuomaan
teille sanaa ja vapautumaan kehnosta seurasta, joka ympäröi häntä ja
josta hän oli aina sanonut, että se oli aivan kelvotonta roskaväkeä.