Auringonnousun jälkeen jatkettiin rannikon purjehdusta itäänpäin.
Täällä on huolellisesti varottava monia hiekka- ja kivisärkkiä, joiden
takana on kuitenkin mainioita satamia. Amiraali käski matruusin nousta
mastokoriin tähystämään matalikkoja ja kareja. Odottamatta tämä
huomasi _Pintan_, joka hyvässä itätuulessa purjehti suoraan amiraalia
kohden. Kun täällä ei voinut käydä ankkuriin, palasi amiraali
seitsemän meripenikulmaa Monte Cristille, ja _Pinta_ seurasi sinne.
Martin Alonzo Pinzon tuli _Niñalle_ pyytämään anteeksi ja sanoi
amiraalille joutuneensa aivan vasten tahtoaan erilleen hänestä ja
selitteli sen syitä. Mutta amiraali vastasi, että »ne olivat sulia
valheita; vaan Pinzon oli lähtenyt hänen luotaan pelkästä uhmasta ja
ahneudesta, eikä hän käsittänyt, mistä johtui kaikki se ylpeys ja
kunnioituksen puute, minkä Pinzon oli omaksunut häntä kohtaan koko
matkan aikana ja mitä hän (amiraali) ei ollut ollut huomaavinaan,
ettei antaisi sijaa paholaisen tihutöille, mitkä alusta alkaen tähän
saakka olivat retkeä vaanineet.»
Amiraali sai kuulla, että eräs niistä intialaisista, joita _Pintalla_
oli, oli sanonut Alonzo Pinzonille, että Babeque-nimisellä saarella
olisi hyvin paljon kultaa. Pinzon, jolla oli keveä alus, oli silloin
tahtonut lähteä sinne yksin, ja tämä oli se syy, miksi hän oli
päättänyt erota amiraalista ja jättää päällikkönsä, jonka
tarkoituksena oli purjehtia pitkin Juana- ja Española-saarten
rannikkoa.
Kun Martin Alonzo ei löytänytkään Babequelta kultaa, hän lähti
Españolalle, mistä hän intialaisten kertomusten nojalla, jotka
sanoivat saarta Bohioksi, ajatteli löytävänsä rikkaita kultakaivoksia
ja paljon tätä metallia; se syy oli jo kaksikymmentä päivää sitten
tuonut hänet tänne, viidentoista leguan päähän Navidadista.
Tästä käy ilmi, että intialaisten tuoma tieto, jonka nojalla kuningas
Guacanagari oli lähettänyt kanootin matkaan ja amiraali antanut siihen
mukaan yhden merimiehen, oli ollut tosi, että _Pintan_ tosiaan oli
täytynyt olla siellä kanootin käydessä. »Karaveli», huomauttaa
amiraali, »vaihtoi kuitenkin paljon tavaraa kultaan; narunpätkästä
kapteeni sai kelpo kappaleita, sormenmittaisia, jopa usein
kämmenenkokoisia. Martin Alonzo piti puolet itse ja jakoi toisen
puolen miehistölle.»
Amiraali lisää tähän kuninkaalle ja kuningattarelle tarkoitetut
lauseet: »Kaiken nojalla, kaikkeinarmollisimmat valtiaani, minusta
tuntuu, että Herramme ihmeellisellä tavalla tahtoi laivamme
haaksirikkoutuvan täällä, koska tämä on koko saaren paras rannikko ja
meillä on asutuksemme täällä aivan kultakaivosten läheisyydessä.
Juana-saaren takana etelässä kuuluu olevan toinen iso saari, jossa on
vielä enemmän kultaa ja niin isoissa määrin, että sieltä voi kerätä
pavunkin kokoisia kappaleita, kun ne Españolalla eivät ole ohranjyvää
suurempia.[42] Sen saaren nimi on Yamaye (Jamaika); sen lähellä
idässäpäin on saari, jossa asuu pelkästään naisia, ja hyvin monet
miehet tietävät, että Española- ja Yamaye-saaret ovat mantereesta vain
kymmenen päivänmatkan päässä kanootilla soutaen, mikä on noin
seitsemänkymmentä meripenikulmaa. Sikäläiset asukkaat käyttävät
vaatteita.