Amiraali meni tänään maalle sanomaan jäähyväiset kuningas
Guacanagarille ja lähteäkseen matkalle Jumalan nimeen. Hän lahjoitti
muistoksi kuninkaalle yhden paitansa. Hän näytti kuninkaalle myöskin,
kuinka väkeviä kanuunat olivat, latauttamalla yhden ja
laukaisuttamalla sen haaksirikkoutuneen laivan kupeeseen. Tämä näytös
johdatti puheen karibeihin, joiden kanssa kuningas on sodassa. Hän
pani hyvin merkille, kuinka kiviset kanuunankuulat puhkaisivat aluksen
kyljen ja putosivat kauas mereen. Amiraali esitytti laivan väellä
myöskin kahakan (_una escaramuza_) ja sanoi caziquelle, ettei tämän
tarvitsisi enää pelätä karibeja, vaikka he tulisivatkin hänen
saarelleen. »Tein tämän kaiken», huomauttaa amiraali, »että kuningas
eläisi jäljelle jäävien kristittyjen kanssa hyvissä väleissä ja
karkoittaakseni hänestä pelon.»
Kuningas vei amiraalin ja hänen mukanaan olevat aterialle kotiinsa.
Amiraali antoi ankaran käskyn, että Diego de Aranza, Pedro Gutierrez
ja Rodrigo de Escovedo, jotka jäivät hänen luutnantteinaan komentamaan
tänne jäävää miehistöä, olisivat velvolliset hoitamaan kaiken hyvin ja
pitämään järjestyksessä, siten palvellakseen Jumalaa ja heidän
korkeuksiansa.
Cazique osoitti suurta mieltymystä amiraaliin ja pahoitteli hänen
poislähtöään, vallankin amiraalin siirtyessä laivalle. Eräs kuninkaan
uskotuista sanoi amiraalille, että cazique oli käskenyt valmistaa
amiraalille kultaisen patsaan, niin ison kuin hän itse, ja se
tuotaisiin kymmenen päivän kuluttua. Amiraali astui laivaan aikoen
heti aloittaa matkan, mutta tuuli ei sallinut.
Tälle Españolan saarelle, joka asukkaiden kielellä on Bohio,
rakennettuun linnoitukseen jätettiin kolmekymmentäyhdeksän miestä;
heidän joukossaan oli monta kuningas Guacanagarin hyvää ystävää.
Päällikköinä olivat amiraalin nimessä Diego de Aranza Cordovasta,
Pedro Gutierrez ja Rodrigo de Escovedo Segoviasta, joille kaikille hän
siirsi kuninkaan ja kuningattaren hänelle antaman vallan.[40] Hän
jätti heille kaikki kuningasparin vaihtokauppaa varten ostamat
tavarat, joita oli melkoisesti ja joilla heidän piti vaihtaa kultaa,
luovutti myös kaiken, mitä karille ajautuneessa aluksessa oli, leipää
ja korppuja vuodeksi, viiniä ja useita kanuunoita. Ja koska enin osa
heistä oli merimiehiä, hän antoi heille myös veneen, jotta he, jos
katsoisivat tarkoituksenmukaiseksi, voisivat lähteä etsimään
kultakaivosta ja amiraali palatessaan tapaisi sitä paljon ja hänellä
olisi paikka, mihin voisi perustaa kaupungin.
Sitä satamaa, missä he nyt olivat, amiraali ei sanonut edulliseksi,
koska kulta tuotiin tänne idästäpäin, ja mitä idemmäs mentiin, sitä
likempänä Espanjaa oltiin. Hän jätti myöskin siemenviljaa, kirjurinsa
ja alguazilin, laivan kirvesmiehen, tilkitsijän, tynnyrintekijän,
lääkärin ja vaatturin, jotka kaikki olivat meriväkeä.[41]