Jatkaessaan tänään matkaansa amiraali havaitsi maata lounaassa. Se oli
hyvin iso saari ja oli intialaisten antamien tietojen mukaan
varmaankin Bohio. Hän päätti lähteä Kuubalta eli Juanalta, jota hän
tähän saakka oli pitänyt mantereena sen suuruuden vuoksi, ja lähteä
lounaaseen, missä maa oli näkynyt. Tuuli piristyi, ja amiraali
nostatti kaikki purjeet; meri oli rauhallinen ja virta tuki
matkantekoa, niin että aamusta kello yhteen iltapäivällä kuljettiin
kahdeksan (italialaista) penikulmaa tunnissa eikä tämä aika ollut
täyttä kuuttakaan tuntia, sillä täällä sanotaan yön kestävän lähes
viisitoista tuntia. Myöhemmin hän kulki kymmenen penikulmaa tunnissa,
niin että hän auringonlaskuun mennessä oli edennyt
kahdeksankymmentäkahdeksan penikulmaa eli kaksikymmentäkaksi leguaa,
yhä lounaiseen suuntaan.
Kun yö tuli, hän määräsi karaveli _Niñan_, joka oli pikapurjehtija,
menemään edeltä, jotta ehtisi satamaan vielä päivänvalolla. Kun se
tuli sataman suulle ja huomasi sataman niin isoksi kuin Cadizin lahti,
se lähetti edellänsä veneen, koska oli jo tullut pimeä, opastamaan
soihdulla. Ennenkuin amiraali ehti paikalle, missä _Niña_ luovi
edestakaisin odottaen veneestä merkkiä purjehtiakseen sisään satamaan,
veneen soihtu sammui. Kun karaveli ei nähnyt enää mitään valoa, se
purjehti avomerelle ja sytytti soihdun amiraalia varten, jolle hänen
lähestyessään kerrottiin, mitä oli tapahtunut. Tällävälin sytytettiin
veneessä uusi soihtu; _Niña_ purjehti sisään satamaan, mutta amiraali
luovi kaiken yötä sen ulkopuolella.