Eilisenä yönä molemmat sisämaahan lähetetyt miehet palasivat.
Kuljettuaan kaksitoista penikulmaa he olivat kohdanneet asutuksen,
jossa oli viisikymmentä taloa ja ehkä tuhatkunta asukasta, kun
kussakin talossa asui useita yhdessä. Asukkaat ottivat heikäläisen
tavan mukaan heidät vastaan suurin juhlallisuuksin, miehiä ja naisia
tuli heitä katsomaan, ja heidät vietiin parhaisiin asuntoihin.
Intialaiset suutelivat heidän käsiään ja jalkojaan, ihmettelivät
rajattomasti ja luulivat heidän olevan taivaasta tulleita. Sitten
miehet nostivat heidät olkapäilleen, kantoivat heidät arvokkaimpaan
taloon ja asettivat istuimelle, kun kaikki muut istuivat maassa.
Myöhemmin miehet menivät ulos, naiset tulivat sisään, suutelivat
myöskin heidän käsiään ja jalkojaan ja tunnustelivat heitä, olivatko
he samoinkuin he itsekin lihaa ja luuta.
Kanelista ja pippurista, joista heillä oli mallit mukanaan, he eivät
saaneet heiltä mitään täsmällisiä tietoja. Pois lähtiessä kaikki
tahtoivat tulla mukaan katsomaan, kuinka he palaisivat taivaaseen.
Muuan päällikkö (_principal del pueblo_) tuli heidän kanssansa,
mukanaan poikansa ja palvelijansa. Amiraali seurusteli heidän
kanssansa, ja hänen teki mielensä tuoda päällikkö poikineen
kuninkaalle ja kuningattarelle; mutta mies oivalsi ajoissa lähteä
pois, ja amiraali antoi hänen mennä.
Kaksi espanjalaista kohtasi monia kotiinpalaavia intialaisia, sekä
miehiä että naisia. Miehillä oli kädessään palavia hiiliä ja joitakin
yrttejä vetääkseen niistä sisäänsä haikua (_para tomar sus
sahumerios_). Juuri noita kuivattuja lehtiä oli kääritty samanlaiseen
kuivaan lehteen, ja siten oli saatu sellainen paperitötterön näköinen,
jonkalaisia lapsille tavallisesti annetaan helluntaiksi. He sytyttävät
sen toisen pään ja imevät toisesta päästä ja vetävät savun henkeensä.
Sillä tavoin he huumaavat itsensä, tulevat samalla kertaa vähän
humalaan eivätkä tunne väsymystä. Niille lieriöille he ovat antaneet
nimen _tabacos_.
Espanjalaiset olivat eräästä talosta löytäneet puuvillavaraston, jossa
oli yli kymmenentuhatta naulaa puuvillaa. Vähäisestä maksusta asukkaat
antoivat niin paljon kuin tahdottiin; pienestä nauhanpalasta
kokonaisen korillisen.
»Tämä on», kirjoittaa amiraali, »kansa, joka ei tunne vihaa, ei
sodanhalua, miehet ja naiset kulkevat tälläkin saarella alastomina
kuten Jumala on heidät luonut; vain naisilla on pieni esiliina, he
ovat kasvoiltaan kauniita, eikä heidän ihonvärinsä ole kovin musta,
vaan melkein kuin Kanarian saarten asukkaiden. Olen vakuuttunut siitä,
Teidän Korkeutenne, että kunhan vain hurskaat ja uskovaiset miehet
ensin oppivat heidän kielensä, kaikki kääntyvät kristinuskoon. Ja niin
toivon Herraltamme, että Teidän Korkeutenne innokkaasti pitävät huolta
näiden suurten kansojen johdattamisesta kirkkoon ja uskoon, samoin
kuin olette kukistaneet ne, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Isää,
Poikaa ja Pyhää Henkeä. Vallitkoon, sitten kun Teidän Korkeuksienne
päivät päättyvät, sillä kaikkihan me olemme kuolevaisia, syvä
rauhallisuus kaikissa kuningaskunnissanne, kun ne on saatu
puhdistetuiksi kerettiläisyydestä ja uskottomuudesta, ja suokoon
ikuinen Isä teille suopean vastaanoton, jonka lisäksi rukoilen, että
Hän teille soisi pitkän iän, kuningaskuntienne ja valtioittenne
runsaan laajentumisen sekä lisäksi antaisi myös halua ja intoa
levittää pyhää kristillistä uskoa, kuten tähänkin asti olette tehneet.
Amen.
Tänään olen jälleen laskenut laivani vesille sitten kun olin
tilkityttänyt sen, ja torstaina, jos Jumala tahtoo, aion purjehtia
lounaaseen päin, etsimään kultaa ja mausteita ja löytämään maita.»--
Epäsuotuisten tuulten takia lähtö lykkääntyi 12:nteen päivään.