Jäin tänne koko yöksi ja päiväksi odottamaan, että kuningas tai muut
tämän saaren arvohenkilöt toisivat minulle kultaa tai muita
arvoesineitä. Useita intialaisia tuli luoksemme, aivan muiden saarten
asukkaiden kaltaisia, yhtä alastomia, yhtä maalattuja, jotkut
valkeiksi, jotkut punaisiksi, jotkut mustahkoiksi ja monella muulla
tavalla. He toivat assegaita ja puuvillakeriä ja vaihtoivat niitä
lasinpaloihin ja rikkinäisistä kupeista jääneihin posliininsiruihin.
Joillakuilla oli nenässään kultapala, jonka he mielellään luovuttivat
saadessaan rihkamaa; mutta se on kuitenkin niin vähäistä, ettei se
merkitse mitään. Vähäisinkin, mitä annan heille, panee heidät
ihmettelemään; he luulevat meidän olevan taivaasta tulleita.