Purjehdimme läntiseen suuntaamme ja kuljimme päivän ja yön aikana
viisikymmentä meripenikulmaa ja enemmän; vain neljäkymmentäseitsemän
kirjoitettiin. Virtaus oli tukenamme. Näimme vihreätä paljon ja näimme
sitä usein, ne olivat vuoriruohoja ja tulivat lännestä päin. Miehistö
otaksui maan olevan lähettyvillä. Luotsit ohjasivat pohjoiseen päin ja
panivat merkille, että magneettineulat näyttivät suuren neljänneksen
luoteeseen. Ruorimiehet pelkäsivät ja aprikoivat eivätkä sanoneet
mitään; miksi? Kun amiraali huomasi sen, hän käski heitä aamulla
varhain huomioimaan pohjoisen[6] uudestaan, ja he havaitsivat neulojen
olevan hyviä.
Tämän ilmiön syynä oli amiraalin selityksen mukaan se, että
Pohjantähti liikkui, kun taas neulat pysyivät alallaan. Tänä
maanantaina nähtiin paljon ruohoja, näöltään vesikasveja. Niistä
löydettiin elävä rapu, jonka amiraali pani talteen ja sanoi, että
sellaiset eläimet olivat varma maan merkki, koska sellaiset eivät
koskaan etääntyneet maasta kauemmas kuin kahdeksankymmenen
meripenikulman päähän. Meriveden huomasimme vähemmän suolaiseksi kuin
olimme havainneet Kanarian saarilta lähtömme jälkeen; ilma tuli yhä
leudommaksi. Kaikki olivat hyvin iloisia, ja alukset koettivat kukin
purjehtia nopeammin kuin toiset nähdäkseen maan ensimmäisenä. Paljon
tonnikaloja ui ympärillä; _Niñan_ matruusit tappoivat niistä yhden.
Amiraali sanoi: »Nämä ovat lännen tiedonantajia; senvuoksi toivon
Jumalalta Kaikkeinkorkeimmalta, jonka kädessä kaikkinainen voitto on,
että hän hyvin pian suo meille maan.» Tänä aamuna hän näki valkoisen
linnun, jonka nimi on kaislapyrstö ja jonka tapana ei ole nukkua
merellä.