Purjehdittiin läntiseen suuntaan ja kuljettiin kolmekymmentäyhdeksän
meripenikulmaa; amiraali kirjoitti kaksikymmentäkuusi. Tänään oli
hiukan sumua ja tihkusadetta (_iloriznó)._ Tänään ja seuraavina
päivinä ilma oli erikoisen lenseä; oli suuri ilo nauttia aamusta, ja
amiraali sanoi kaipaavansa vain satakieltä; sää muistutti niin paljon
Andalusian huhtikuuta. Täällä näimme ensimmäisen kerran
uiskentelemassa vihreitä ruohotukkoja, jotka olivat ihan äskettäin
irtaantuneet maasta, mikä kaikki pani uskomaan, että oltiin lähellä
jotakin saarta, mutta ei mannerta. Amiraali oli samaa mieltä ja lausui
perusteeksi: »Koska arvelen manteren olevan kauempana.»