_Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen_
»Sittenkun kaikkeinkorkeimmat, kaikkeinkristillisimmät,
kunnianarvoisimmat ja suurivaltaisimmat hallitsijani, Espanjan ja
merensaarten kuningas ja kuningatar, armollisimmat valtiaamme, tänä
vuonna 1492, päätettyänne ja lopetettuanne sodan Euroopassa
hallitsevia maureja vastaan suuressa Granadan kaupungissa, missä minä
tammikuun toisena päivänä näin Teidän Korkeuksienne kuninkaallisen
lipun asevoimin kohotettavan Alhambran, sanotun kaupungin
linnoituksen, torneihin, ja maurien kuninkaan tulevan kaupungin portin
edustalle ja suutelevan Teidän Korkeuksienne ja prinssin (infantti don
Juanin), minun herrani, kuninkaallista kättä, sittenkun nyt, sanon,
vielä samassa kuussa, niiden tietojen perusteella, mitä minä annoin
Teidän Korkeuksillenne Intian maista ja eräästä hallitsijasta, jota
sanotaan suurkaaniksi, meidän kielellämme kuninkaiden kuninkaaksi,
samoinkuin siitä, että hän ja hänen edeltäjänsä olivat yhä uudestaan
lähettäneet Roomaan pyyntöjä saada itselleen pyhän uskomme opettajia,
jotka pystyisivät heitä opettamaan, ja että pyhä isä ei niitä heille
koskaan lähettänyt,[1] ja että niin lukuisat kansat joutuvat
kadotukseen epäjumalain uskossa ja omaksumalla harhaoppeja, Teidän
Korkeutenne kristillis-katolilaisina hallitsijoina ja pyhän uskon
ystävinä ja sen suosijoina ja Muhammedin harhaopin sekä kaiken
epäjumalallisuuden ja kerettiläisyyden vihollisina olette ajatellut
lähettää minut, Cristobal Colónin, sanottuihin Intian maihin, käymään
noiden hallitsijoiden ja kansojen luona tutkiakseni noita paikkoja
sekä tapoja, millä ne voitaisiin käännyttää pyhään uskoomme, ja olette
käskeneet, että minä en kulkisi itämaihin niinkuin on ollut
tavanomaista, vaan valitsisin läntisen tien, josta tähän päivään
saakka ei tiedetä, että kukaan olisi kulkenut sitä.[2] Myös ovat
Teidän Korkeutenne, ajettuaan kaikki juutalaiset pois
kuningaskunnistanne ja kaikista alusmaistanne, samassa tammikuussa
antaneet minulle tehtäväksi lähteä matkalle sanottuihin Intian maihin
tarpeeksi isolla laivastolla; samalla olette osoittaneet minulle
suuren suosion, olette aateloineet minut, niin että minä
vastaisuudessa voin kirjoittaa nimeni eteen _don_, ja samalla
nimittäneet minut valtameren suuramiraaliksi sekä kaikkien niiden
saarten ja manteren, mitä löydän ja valloitan ja jotka tästedes
maailmanmerestä löydetään ja valloitetaan, varakuninkaaksi ja
elinikäiseksi kuvernööriksi; ja että vanhin poikani seuraa minua ja
niin aste asteelta kaikkina tulevina aikoina. Ja matkustin minä
Granadan kaupungista saman vuoden 1492 toukokuun kahdentenatoista
päivänä, lauantaina, ja saavuin Palosin kaupunkiin, joka on
merisatama, missä varustin kolme sellaiseen yritykseen soveliasta
alusta (_navios_), ja lähdin siitä kaupungista, hyvin varustautuneena
sangen runsailla elintarvikkeilla ja hyvin suurella miehistöllä,
elokuun kolmantena päivänä tänä samana vuonna, perjantaina, puoli
tuntia ennen auringonnousua, suunnaten matkani Teidän Korkeuksillenne
kuuluville Kanarian saarille, jotka ovat mainitussa valtameressä,
lähteäkseni sieltä edelleen ja purjehtiakseni niin kauan, kunnes
saapuisin Intiaan viedäkseni Teidän Korkeuksienne sanoman sikäläisille
hallitsijoille ja täyttääkseni sen, mitä olette antaneet tehtäväkseni.
Ja sentähden aion koko matkan päivä päivältä kirjoittaa kaiken mitä
teen, näen ja koen, kuten jäljempänä ilmenee. Paitsi sitä,
armollisimmat valtiaani, että kirjoitan joka yö, mitä edellisenä
päivänä on tapahtunut, ja joka päivä, kuinka kauas olemme yöllä
purjehtineet, olen aikonut piirtää uuden merikartan, johon sisältyy
koko meri ja valtameren kaikki maat, kukin sijaintinsa ja
ilmansuuntansa mukaan (_debacho su viento_); myös liitän siihen
kirjan, jossa esitän kaiken luonnon mukaan maalattuna päiväntasaajasta
lähtien (pohjoisten) leveysasteiden mukaan ja läntisiä pituusasteita
seuraten. Ja ennenkaikkea paljon riippuu siitä, että unohdan
nukkumisen ja suuresti omistaudun purjehtimiseen, niin että kaikki
sujuisi hyvin, mistä koituu suuri työ.»
* * * * *