välissä olevia ahtaita laaksoja pitää kansa varsinkin Kalevanpojan
kyntäminä vakoina. -- P. Katariinan seurakunnassa Pohjois-Virossa, 1 1/2
virstaa kirkolta itään päin, on Linnamägi, kumpu, jota Kalevanpoika
nukkuissaan oli käyttänyt päänaluksena. Kummulla oleva syvänne on
muka hänen päänsä painama ja siitä pulppuava lähde on hänen hiestään
syntynyt. -- Siitä kun kuljetaan eteläänpäin Arokylään Jõe-peren
kartanon alueella, tavataan useamman virstan pituudelle yhä kuoppia,
aina melkein yhtä pitkän matkan päässä toisistaan. Mitä ne alkujaan
ovat olleet, ei tiedetä; kansa niitä pitää Kalevanpojan kammitsoidun
hevosen jälkinä. -- Niillä seuduin ovat myös Maksamägi ja pieni suo,
joka syntyi hevosen sisuksista.
Yhdeksänteen runoon:
[36] Nalja = leikki.
[37] Suonion käännös, Suomen Kuvalehti 1879, n:o 154.
[38] Tällä salaperäisellä vanhuksella tarkoitettaneen itse Ukkoa, joksi
häntä jossakussa runon toisinnossa on kutsuttukin.
Kymmenenteen runoon:
[39] Suo Viljandin ja Pärnon kaupunkien välillä Etelä-Virossa.
[40] Viljandin järveä lähellä.
[41] Ensimmäinen kaupunki oli siis Tallinna, toinen Tartto, jonka
nimi ehkä johtuukin Taara-jumalan nimestä, kolmas ja neljäs ovat
taruperäisiä; Jaani on paikkakunta luoteis-, Alhontausta (Alutaga)
koillis-Virossa.
Yhdenteentoista runoon:
[42] Pihkova on nykyään kaupunki Peipse-järven kaakkoisrannalla.
[43] Vert. II runon 2 muist.
[44] Niinkuin vast'edes saamme nähdä, laati Kalevanpoika ollessaan
matkoilla Peipse-järven läheisyydessä, jälestäkinpäin tällaisia
hiekkavuoteita. Tällaisiksi Kalevanpojan vuoteiksi (Kalevipoja sängid)
on kansa nimittänyt säännöllisiä hiekkakumpuja, joita löytyy viisi
kappaletta Peipse-järven länsipuolella. Ne ovat neljän peninkulman
pituisella maa-alalla Peipse-järvestä länteen päin ja siten
sijoitettuina, että ne muodostavat ikäänkuin soikean piirin. Tämän
piirin keskitse juoksee alempana mainittu pieni Kääpa-joki, laskeutuen
Peipsejärven luoteiseen osaan.
[45] Thymus serpyllum.
[46] Lycopodium clavatum.
[47] Paris qvadrifolia.
Kolmanteentoista runoon:
[48] Endlajärvi on pieni järvi korpimaiden keskellä noin 6 1/2 penik.
Tarton kaupungista luoteeseen päin.
[49] Sarvik = Sarvipää, Paholainen.
[50] Kansa vieläkin luulee paholaisen kokoilevan kynnenlastuja
tällaisia kypäriä varten, jonka tähden koetetaan niitä kätkeä, jott'ei
muka paholainen niitä saisi.
Neljänteentoista runoon:
[51] "Henkien aikaa" miettivät pakanalliset Virolaiset talvipäivän
seisahduksesta alkain 9 päivää. Tämä juhla siis vastasi joulujuhlan
aikaa.
Kuudenteentoista runoon:
[52] Acorus calamus, kalmojuuri.
[53] Lainatut sanat Kalevalan 17 runosta, säkeet 535-536 sekä 549-552,
ne kun vastaavat tähän kohtaan Kalevipoeg-runoelmassa.
[54] "Säkenien saari" epäilemättä tarkoittaa Islantia.
[55] Hänestä puhutaan Skandinaaveinkin tarinoissa (O.D.).
[56] Olevinpojan rakentama kaupunki oli siis Tallinna, jota myös
Lindan, Kalevanpojan äidin muistoksi, kutsuttiin Lindanisaksi
(nisa = nisä).
Seitsemänteentoista runoon:
[57] Viron luoteinen rannikko.
[58] Suonio, Suom. Kuval. 1879, n:o 154.
[59] "Kaikki Viron kansantarut ovat yksimieliset siinä, että
suuri voitollinen tappelu ennen muinoin tapeltiin Assamalan kylän
seudulla, joka nyt kuuluu Borkholmin kartanon alustaan Vähän-Maarian
seurakunnassa, joku matka eteläänpäin Rahkovieren (Wesenberg'in)
kaupungista Varsinais-Virossa. Tämän kylän pelloilta kuuluu kyntäessä
usein löydettävän kiviaseita". Suonio, Suom. Kuval. 1879, n:o 154.
[60] ja [61] Nurmenemo (Muru-eit) oli joku talon haltia-olento, jonka
suojassa varsinkin kartano ja kasvitarha olivat. Hänen tyttärensä
olivat nähtävästi kasteisella nurmella kuuvalossa leijuelevia
keijukaisia, jommoisista länsi-Euroopankin kansaintarinat tietävät
kertoa.
Yhdeksänteentoista runoon:
[62] Olisiko tämä kirja joku himmeä muisto Kalevalan Sammosta?
Kahdenteenkymmenenteen runoon:
[63] Suonio, Suom. Kuval. 1879, n:o 154.
[64] Võhandu-joki laskee Peipse-järven etelä-osaan. Sitä on muinaisista
ajoista asti pidetty hyvin pyhänä ja kerrotaan, että taika-uskoinen
kansa vielä äskeisinäkin aikoina on sille salaisesti uhrannut.
[65] Onko kansa näissä taistelukertomuksissa tarkoittanut niitä
historialliseen aikaan kuuluvia sotia, jotka tekivät lopun Viron kansan
vapaudesta, vai ovatko nuo taistelut, niinkuin niiden päähenkilökin,
Kalevanpoika, kokonaan taruperäisiä, on kaiketi mahdotonta päättää.
Ainakin kerrotaan edellisessä runossa paha enne tässä runossa
kerrotuille tapauksille: Lappalainen Varrak viepi muassaan pois kirjan,
jossa oli säädetty Viron kansan muinoinen vapaus.
[66] Näemme, että runo ei unohda antaa rangaistuksen kohdata
lemmittyänsä niistä rikoksista, jotka tämä ennen muinoin on tehnyt.
Tätenpä tämä Kalevinpojan loppu-osa jälleen liittyykin likeiseen
yhteyteen sen alku-osan kanssa.