HELLÄ. En -- muille -- kuin Lauralle.
KAISLA. Ooh! -- Kiitos vaivastanne!
HELLÄ. Ei kestä!
KAISLA itsekseen. Nyt siis on kiire. (Ääneen.) Herra
maanviljelysneuvos!
VUORINEN. Mitä tahdotte?
KAISLA. Minä rakastan Lauraa.
VUORINEN. Oho! -- Mutta nyt ei ole sellaiseen aikaa.
KAISLA. Nyt on paras aika, sillä herra Merisaari aikoo kosia --
VUORINEN. Sepä hauskaa --
HELLÄ. Nyt ne jo tulevat --
VUORINEN. Koeta sinäkin Hellä parastasi! Meidän täytyy hyvittää heidät
--
KAISLA. Ettehän vaan tytärtänne anna --
VUORINEN. Miksi en? Herra Merisaari on kelpo mies! Hänelle antaisin
vaikka kymmenen tytärtä. Ha, ha, ha!
KAISLA. Vanhinko vaan, ettei teillä ole kymmentä tytärtä, herra
Vuorinen!
VUORINEN. Mitä se on? (Suuttuu.) Ja vaikka minulla olisi sata tytärtä,
niin teille minä en antaisi ainoatakaan. Tietäkää se!
LOTTA, LAURA, AIRIO ja MERISAARI tulevat.
VUORINEN. Hyvät herrat! Minä pyydän kaikkien meidän puolesta anteeksi
tämän hirveän häväistyksen. Jos vaan --
MERISAARI. Laura-neiti jo kertoi kaikki!
AIRIO. Eihän koko jutulle voi muuta kuin nauraa, ha, ha, ha!
VUORINEN. Sepä mainiota --
MERISAARI. Sanomme siis toisen kerran hyvästit!
VUORINEN. Eikö hemmetissä -- ei sitä nyt niin!
MERISAARI. Minä en voi jäädä. En millään ehdolla.
HELLÄ. Ettekö? -- Teidän täytyy! (Veitikkamaisesti.) Minä kyllä hänet
taivutan. (Puhelee hänen kanssaan, osoittaen Lauraa.)
PAUKKU. Ai peijakas! Niistä marjoista emme vielä ole --
LOTTA. Pidätkö suusi, sinä harakka!
PAUKKU pahoillaan. Harakka --!
HELLÄ. Herra Merisaari jää!
MERISAARI Menee Lauran luo. Minä jään -- kernaasti.
VUORINEN. Hyvä, hyvä! Niin sen piti käydä! Ja jos teillä on joku
toivomus, jonka täyttämisessä minä voisin olla apuna, niin voitte
luottamuksella sanoa sen minulle.
MERISAARI. Kiitän siitä! (Lauralle.) Mitä te arvelette, Laura?
LAURA antaa Merisaarelle kätensä.
AIRIO veitikkamaisesti. Saanko minä tehdä samoin?
VUORINEN. Tahdotteko tekin jotakin?
AIRIO. Se on vielä salaisuus, vaan --
HELLÄ panee kätensä hänen suulleen. Et saa sanoa!
KAISLA. Päin mäntyä meni! -- No, eipä siitä surra sentään!
VUORINEN. Ja nyt hyvät vieraat -- nyt pannaan sellainen riemu pystyyn,
ettei Lahdenpohja mokomaa ole nähnyt.
Laulu n:o 20.
Juhla nyt loistava
Täällä alkakoon!
PAUKKU.
Minä en toistava
Erheitäni oo.
KAISLA.
Sepä hyvä oisi teille
Opiks' jos tää ois!
LOTTA.
Joka elon temppu meille
Järkeä jos tois!
PAUKKU Lotalle.
Vastaisuudessa
Olen varova,
Enkä koskaan anna heille
Syytä ilkkua.
KAIKKI.
Vastaisuudessa
On hän varova,
Eikä koskaan anna meille
Syytä ilkkua.
VUORINEN.
Sovinnon juhla tää
Meille olkohon!
Riitaan en syytä nää
Kaikki hyvin on.
MERISAARI.
Eespäin vaan nyt kulkee tiemme.
LAURA.
Onnellemme päin.
AIRIO.
Kohtalon me myötä viemme.
HELLA.
Leikitellen näin.
PAUKKU.
Palkan tästä sain --
KAISLA.
Pitkän nenän vain.
LAURA, HELLÄ, AIRIO ja MEEISAARI.
Meiltä saatte kiitoksemme!
PAUKKU.
Se on ilonain.
KAIKKI.
Ain' ei onneen vie
Jalkamatkain tie.
Tällä kertaa riemuksemme
Kaikki käynyt lie.
ESIRIPPU.
End of Project Gutenberg's Seikkailu jalkamatkalla, by Jens Christian Hostrup