Mutta Ole Bergistä tuntui, että oli vaarallisempaa olla poissa kuin
läsnä, minkävuoksi hän huoahtaen päätti »liikeasiansa» ja kääntyi
kotiin niin nopeaan kuin oli mahdollista. De Beer oli nimittäin saanut
rouva Bergin luovuttamaan Aamiaislehdelle joukon Ole Bergin kirjeitä,
jotka oli tarkoitettu Ilmoituslehteen.
Hän ei sähköttänyt tulostaan, niin että hän saapui sangen
odottamatta, eikä de Beerillä ollut aavistustakaan asiasta, ennenkuin
konttorinikkunastaan näki vastustajansa käyvän yli torin. De Beerillä
oli kolme runsasta minuuttia vähän tointuakseen, ennenkuin Berg
ohjattiin hänen konttoriinsa, ja niinpä naamio oli ystävällinen ja
tilaisuuteen sopiva, kun Ole astui sisään.
»No mutta, hyvää päivää, hyvää päivää, Ole. Tervetuloa kotiin. Oletko
jo kotiutunut ulkomaanmatkaltasi?»
»Kuten näet. Näyttää olevan aika. Olen tullut kotiin yksinomaan siksi,
että kiittäisin sinua niistä kauniista vehkeistä, joita olet tehnyt
minulle ja perheelleni, etenkin jälkimäiselle.»
»Oo, ei kiittämistä! Toivon, että olet saanut hupia uudesta lukemisen
arvoisesta lehdestä. Omat avustuksesi olivat todella erinomaisia. En
ole milloinkaan tietänyt, että sinulla on taipumuksia siihen suuntaan.»
»Roskaa! Kuules nyt, Carsten, kauanko aiot jatkaa narrinmetkujasi?»
»Narrinmetkuja! Jos luulet yhä, että kyseessä on vain narrinmetkut,
niin saan kautta autuuteni selittää sinulle, että olen ajatellut
Aamiaislehteä joksikin peräti muuksi.»
»Ennen kaikkea, älkäämme kinailko, siitä ei mitään synny.
Koetan katsella asiaa sinun näkökannaltasi, niin ehkä pääsemme
yksimielisyyteen.»
»Ei mikään ole minulle mieluisempaa.»
»Hyvä, siis alamme. Jokaisella ihmisellä on hintansa. Mikä on sinun?»
»Tarkoitat?»
»Mitä tahdot, kun jätät minut rauhaan ja lopetat toimintasi?»
»Viimeksimainittuun en suostu millään ehdolla, edellinen maksaa kuusi
kruunua.»
»Sen saat käteistä.»
»Äläs, sinä mies. Mene toimistoon ja ota itsellesi yhden vuoden tilaus,
niin asia on selvä.»
»En! Teetkö rauhan?»
»Vain mainitsemallani ehdolla.»
»Tahdotko myydä koko liikkeen? Tarjoan sinulle kymmenentuhatta kruunua.
Se on summa, josta sovimme, jos voittaisit vedon. Sinä et sitä voita,
niin että tämä on tavattoman suotuisa tarjous. Liikenäkökannalta
katsoen ei lehti hyvästä alusta huolimatta ole kymmenesosan arvoinen.»
»No, sitä et tiedä. Mitä se ei ole, siksi se voi tulla. Mutta, vaikkei
otettaisi tätä lukuun — vilpittömästi puhuen, Ole, olen luullut, että
sinussa olisi enemmän urheilumieltä. Olen pannut päähäni, että tahdon
voittaa vedon. Tahdon, ymmärrätkö?»
»Et sinä ilmoisna ikinä.»
»Saadaan nähdä. Mitä enemmän hangoittelet vastaan, sitä
mielenkiintoisemmaksi asia käy.»
»Onko tämä kantasi? Heität siis kymmenentuhatta ulos ikkunasta.
Tarjoukseni on vielä avoin; mutta kun olen astunut ulos tuosta ovesta,
niin se ei ole enää voimassa.»
»Aivan samantekevää minusta, en aio hyväksyä sitä. Näetkös, Ole,
minun kannaltani on kyseessä taistelu kaupungin älykkäimpäin aivojen
kanssa, jos siten saan sanoa. Olet tottunut ajamaan tahtosi perille
sekkikirjasi avulla; mutta tällä kertaa olet tilapäisesti eksynyt,
ystäväiseni. Tiedät hyvin, että asemani on sellainen, ettei minun
tarvitse ryhtyä tähän leipäni vuoksi. Sen puolesta voin jatkaa ikäni
loppuun asti vanhaa miellyttävää ja huoletonta tyhjäntoimittajan
elämää. Mutta näetkös, toimettomuus ei minua enää maita. Täällä on
liian levollista, me itsekukin lahoamme näissä oloissa. Käymme klubissa
ja juomme totia ja kinastelemme toistemme kanssa ja luemme Modalin
tuotteita ja tulemme niin pikkumaisiksi ja ilkeiksi, että vahingonilo
suorastaan pihisee meistä joka kerta, kun kuulemme, että Olsen on
tehnyt vararikon tai että Persen riitelee vaimonsa kanssa. Tarvitsemme
vähän vauhtia. Tarvitsemme puhumisen aihetta, joka on sen arvoista; ja
siinä arvelen Aamiaislehden voivan auttaa. Ja minussa on miestä saada
se aikaan, kun itse saan sanoa. Minulla on vähän varoja, joita olen
halukas kartuttamaan tai hävittämään, aina olosuhteiden mukaan; ja
minulla on ennen kaikkea aikaa.»
»Niin, ja sinulla on näsäkkyyden armolahja. Näsäkkyyttä tarpeeksi
käyttääksesi hyväksesi vaimoni kiltteyttä ja tuhmuutta, jotta
saavuttaisit korkean päämääräsi: saada puhua jostakin. Hyi — — —»
»Loruja, Ole! Tiedät sangen hyvin, että kunnioitan rouvaasi, ja tiedät,
että isku kohtasi sinua ja vain sinua. Vaimollasi ei ole ollut siitä
mitään ikävyyttä, ellei Jönsvang tai Modal ole ollut niin pölkkymäinen
ja vuodattanut vihaansa hänen ylitsensä. Valittaisin sitä kovin;
mutta sitä en voi todellakaan auttaa, yhtä vähän kuin sitäkään, että
suorastaan itse annoit neiti Stenin haastatella itseäsi olematta
varuillasi. Sinun on myönnettävä, että sinun olisi pitänyt haistaa
käryä.»
»Niin, varjelkoon, se oli suoraa peliä, vaikka —»
»Oo, hän on suloinen, se sen teki.»
Ole hymyili kaikesta huolimatta asiaa muistellessaan.
»Kyllä hän on aimo neito. Minä se pölkkypää olin.»
»Niin, eikö totta?»
»Mutta olisit voinut antaa olla sekoittamatta Sofieta juttuun.»
»Se oli niin viekoittelevaa, Ole.»
»No niin, voit ainakin luvata, että vastedes rajoitut vain minuun.»
»Lupaan, etten sekoita perhettäsi asiaan.»
»Hyvä, siispä minä lupaan, että saat urheilla, kuten asiaa nimität.
Mutta älä valita, jos saat naarmuja. Tiedäthän, että joka leikkiin
ryhtyy, se leikin kestäköön.»
»Erinomaista — siispä päästiin kuitenkin eräänlaiseen tulokseen.»
* * * * *
Ole Berg koetti rehellisesti voimainsa mukaan tehdä urheilun
jännittäväksi. Niinpä de Beer sai tietää muutamia päiviä myöhemmin
Jan Wilkeniltä syyn siihen, että useat vakituiset ilmoittajat
äkkiarvaamatta olivat peruuttaneet ilmoituksensa. Ne olivat
yksinkertaisesti ihmisiä, jotka olivat riippuvia sankarista ja
jotka olivat saaneet vihjauksen, että heidän oli keksittävä muita
keinoja tehdäkseen liikkeensä tunnetuksi kuin ilmoittaa Aamiaislehden
palstoilla.
Onneksi tällä ei ollut mitään vaikutusta tilaajien lukumäärään. Se
nousi tasaisesti ja varmasti. Lehti voitti taatusti jalansijaa yleisön
suosiossa, ja de Beerin täytyi myöntää, että Truls Wall oli oikea mies
miellyttämään lukijoiden makua ja hankkimaan monipuolista sisältöä
lehteen. Vähitellen hän myös sai liitetyksi lehteen joukon eri alojen
asiantuntijoita. Mutta tilannetta kuvaavaa oli, ettei yksikään näistä
halunnut panna nimeään kirjoitusten alle. Oli kuin joku käsi olisi
pitänyt kaikkea puristuksessa, ja toimituksessa oli se tunne, että Ole
Berg hallitsi laajempia piirejä, kuin de Beer aavistikaan.
Ilmoituslehti julkaisi pitkiä nimikirjoituksilla varustettuja
artikkeleita. Oli kuin kaikki kaupungin mahtimiehet olisivat äkkiä
saaneet vastustamattoman halun kirjoittaa. Ensin oli yliopettaja
Jönsvangin »Historiallinen katsaus Norjan keskiajan luostarielämään,
vanhempien lähteiden (Langen luostarihistorian) mukaan toimitettu.»
Sitä seurasi asianajaja Byen »Naisen suhde rikoslakiin» ja
pastori Traedalin »Lähetystyön merkitys nykyaikaisessa henkisessä
elämässä.» Vastapainoksi oli Aamiaislehdessä täysipitoisia
toimituksen artikkeleita kuten »Kaupunkimme taidekäsiteollisuus»,
»Kalastuselinkeino», »Kauppasuhteemme Englantiin» jne. Ja de Beerillä
oli tyydytys nähdä, että yleisön mieltä kiinnittivät enemmän
käytännölliset olot kuin keskiajan munkkielämä, vaikkakaan hän ei
voinut esittää lihavilla kirjasimilla painettuja nimiä.
Tavan takaa »Aviisi» julkaisi pieniä viisastelevia huomautuksia
»eräästä täkäläisestä lehdestä», pieniä myrkyllisiä pistoksia, joihin
vastattiin niin hyväntuulisesti, että noiden pikku uutisten kärki
katkesi ja yleisö vain nauroi ja piti asiaa huvittavana.
Mutta nämä kaikki olivat vain etuvartiokahakoita. Klubissa, pörssissä
ja kaikkialla tuntui, että suuria tapauksia oli odotettavissa. Kukaan
ei osannut sanoa, mitä tapahtuisi, mutta kaikki huomasivat, että
jotakin käryä oli ilmassa. Ole Berg kuljeskeli kasvoiltaan miltei sen
näköisenä kuin silloin, kun hän monta vuotta takaperin oli ansainnut
kiitetyn puolimiljoonansa metsäkaupoista Jemtlandissa. Ja hänen
ystävänsä ihailivat häntä hiljaisuudessa.
De Beer oli valveilla asemillaan. Hän aavisti, että tällä kertaa oli
kyseessä »olla tai ei olla», mutta hän vaani turhaan merkkiä, miltä
puolelta isku oli aiottu antaa.
Saadakseen tietää, kuinka asiat olivat, käytti hän hyväkseen
kalastusseuran vuosikokousta ryhtyäkseen sotaan Jönsvangia vastaan,
joka oli johtokunnan jäsen. Kummallista oli kuitenkin, että vaikka
Ilmoituslehti vähän vikuroi, niin annettiin Jönsvangin levollisesti
kukistua, sillä Ole Berg puhui kokouksessa seuraavaan tapaan: On
ryhdytty vastustamaan herra yliopettajan toimintaa ja vaikka ei
suinkaan ollut jätetty huomioonottamatta hänen suuria ansioitaan, niin
oli ehkä oikeinta korvata hänet miehellä, joka oli käytännöllistä
elämää lähempänä. Hän tahtoisi ehdottaa valittavaksi prokuristinsa Nils
Lemin. Herra Jönsvangia hän sen sijaan pyytäisi ryhtymään esimerkiksi
varajäseneksi. Näin kävikin. Mutta de Beerille se oli luonnollisesti
Pyrrosvoitto.
Muutamia päiviä myöhemmin oli taideyhdistyksen vuosikokous, ja silloin
Jönsvang sai korvausta: sillä nyt nitistettiin de Beer johdosta niin
sievoisesti, että se sai »Aviisin» suorastaan ulvomaan ihastuksesta.
Oli ilmeistä, ettei aiottu antaa Aamiaislehden useammin sanella ehtoja.
Taattu nurkkakunta seisoi yhtenä miehenä. Mutta taideyhdistys oli
kuitenkin vain laitos yhteiskunnan ylimmille. Suuri yleisö siitä viis
välitti. Kulttuurilaitos, joka vaati kaksikymmentä kruunua vuotuista
jäsenmaksua, ei ollut joka miehen asia. Tästä huolimatta de Beer oli
hirveästi vihoissaan ja olisi purkanut harmiaan ärtyisissä ja vähän
punnituissa artikkeleissa, ellei neiti Sten sangen päättävästi olisi
heittänyt niitä paperikoriin.
De Beer luonnollisesti raivostui mokomasta menettelystä; mutta ei
voinut kuitenkaan muuta kuin nauraa, kun tuo nuori nainen selitti,
että jos hänen välttämättä oli työskenneltävä idioottien hyväksi,
niin hän puolestaan yrittäisi myydä itsensä »Aviisille». Se ei nyt
kerta kaikkiaan paremmasta tietänyt, ja synnynnäinen heikkous oli aina
helpompi antaa anteeksi kuin itsehankittu.
»Te lienette oikea neiti Näsäkäs, te.»
»Niin, mutta siksi teidän ei pidä antautua alttiiksi vihollisille ja
sallia kaikkien ihmisten saada itselleen hauskaa harmistanne. Antakaa
ennemmin minun käsitellä Jönsvangia, niin pistän tanssiksi hänen
kanssaan. Nuoremmalla naisyhdistyksellä on lintu kynittävänä sen
herrasmiehen kanssa.»
»Kuinka niin?»
»Hän on yritellyt hangoitella erästä suunnittelemaamme käsityönäyttelyä
vastaan ja kieltänyt meiltä huoneen työväenyhdistyksestä;
ja tämä siksi, että katsoimme tarpeettomaksi valita häntä
arvostelulautakuntaan.»
»Mitä aiotte tehdä?»
»En tiedä. Olemme kodittomia. Meillä ei ole varaa vuokrata huoneustoa.»
»Hyvä! Minulla on aate! Antakaa minulle mahdollisimman pian uutinen,
että tämä käsityönäyttely, jota yliopettaja Jönsvang niin innokkaasti
on vastustanut, pidetään Aamiaislehden johdolla. Sitten vuokraamme
huoneuston ja annamme tilaajillemme vapaan pääsyn, kun taas muiden on
lunastettava lippu. Ovatko ne minkään arvoisia?»
»Ovat kuin ovatkin. Niissä on muutamia todella erinomaisia töitä.»
»Hyvä! Siispä ryhdymme suosittamaan nuorison alotetta ja taideteollisia
harrastuksia. Todennamme, että Aamiaislehti on naisten lehti, emmekä
unohda pistää mukaan jotakin vanhoista sumuaivoista, jotka eivät tunne
etsikkoaikaansa. Vähän iloa meidän on siitä saatava.»
»Loistavaa! Vielä tänä iltana esitän sen hallinnolle.»
»Ehto on, että Ilmoituslehti jätetään homman ulkopuolelle.»
»Tietysti. Luottakaa siihen, että Jönsvang & Knit harmistuvat
kuoliaaksi, ennenkuin laskemme heidät rauhaan.»
Näyttely avattiin jo viisi päivää myöhemmin, ja Ilmoituslehti oli
niin peloissaan tappiosta, että se omantunnonmukaisesti lunasti lipun
ja antoi sävyisän lausunnon ilmiöstä. Tosin kyllä lisättiin, että
niin ilahduttavaa kuin tuollainen kansantaide sinänsä olikin, niin
oli erittäin valitettavaa, että järjestäjät olivat laiminlyöneet
kutsua miehiä, jotka olisivat voineet antaa arvokasta johdatusta ja
huolehtineet hyvästä mausta; sillä valitettavasti näyttelyssä oli
useita esineitä, jotka mieluummin olisivat saaneet jäädä pois. Siitä
sopisi esittää pari esimerkkiä. — Ja Jönsvang, joka oli arvostelun isä,
lähti osoittamaan, kuinka mahdottomia olivat varsinkin neiti Gudrun
Stenin työt.
Mutta tässä tuo hyvä yliopettaja meni syhymättä saunaan. Eräs
Aamiaislehden numeroista sisälsi tavattoman terävän artikkelin, nimeltä
»Muumioita. — Eräs kuvaus.» Artikkeli todisti numeroilla ja tilastoilla
edistyksen pysähdyksen monissa yhdistyksissä, joiden esimiehenä
yliopettaja oli, ja vaati häntä vetäytymään syrjään nuorempien ja
raikkaampien voimien tieltä. Koko juttu antoi Ole Bergille aihetta
torua yliopettajaa klubissa; hän sanoi, että jos hän ei muuta osannut
kuin nolata itsensä, niin olisi paljon parempi, että hän pysyisi
nahoissaan, sillä muuten Ole ei tukisi Ilmoituslehteä. Myöhemmin
hän veti Modalin nurkkaan ja antoi hänen tietää, että hän ei ollut
asettanut rahoja käytettäväksi saadakseen yliopettaja Jönsvangilta
artikkeleita luostarielämästä ja persoonallisesta taidemausta, vaan
sitä varten, että Modal hankkisi kirjoituksia, jotka vetäisivät vertoja
Aamiaislehdelle.
Modal oli peräti onneton.
»Niin, mutta — nehän ovat täysipitoisia aiheita.»
»Täysipitoista moskaa! Sanon teille erään asian, Modal, en ole
todellakaan persoonallisesta ihastuksesta teihin ja Jönsvangiin avannut
kukkaroa. Minun puolestani saisi lehtirääsynne mennä männikköön; mutta
tällä hetkellä se ei sovellu tuumiini. Jos olisitte vähänkin sukkela,
olisitte niillä rahoilla tehneet siirron, joka olisi yhdellä iskulla
tehnyt de Beeristä matin.»
»Mitä tarkoitatte, herra tukkukauppias?»
»Menkää reppuun herra tukkukauppiainenne! Kun järkenne seisoo,
niin minun on kai sanottava se itse, vaikka minulle olisi paljon
mieluisampaa, jos olisitte keksinyt sen minun avuttani.»
»Valitan syvästi, ettei minulla ole teidän selvänäköisyyttänne. Mutta
antakaa minulle vihjaus, niin koetan tehdä teille mieliksi.»
»No niin, koettakaa saada palvelukseenne neiti, jonka de Beer on saanut
käsiinsä. Tarjotkaa hänelle kaksinkerroin se, mitä hän nyt ansaitsee,
tarjotkaa hänelle kolmekertaa niin paljon, jos tarve vaatii; mutta
ottakaa hänet, se on pääasia. Hän on panoksen arvoinen, sillä hänellä
on enemmän sanomalehtitajua pikkusormessaan kuin teillä ja Jönsvangilla
ja Traedalilla ja Byellä ja koko konkkaronkalla yhteensä. — Hyvästi!»
Ole Berg meni takaisin ystäviensä luo totipöytään Modalin jäädessä
seisomaan ja tuijottamaan ilmaan.