Ja teini haudoilla harhailee,
hän tahtoo onnensa ostaa,
kun velhotar kutsuu ja kiemaisee,
mies paaden haudalta nostaa.
Hän tahtoo aarteensa anastaa,
hänen vertaan ei haamut hyydä,
hän ajaa aarnivalkeaa,
hän tahtoo sielunsa myydä.
Hän kiskoo vertyen kyntensä päät,
hän reistaa, riistää ja raastaa,
on ilmoissa henkien hurjat häät,
hän himoo syntiä, saastaa.
Käden kuolleen hän tuntee, hän kiljahtaa,
syy karmii selkäpiitä,
hän kalman houreesta havahtaa,
ei raivonsa ryöstöhön riitä.
Yli kumpujen päivä jo valkenee,
puut päärlyinä pisaroivat,
nuor' teini sauvansa tempaisee,
kun pääsiäiskellot soivat.
Kevät sielussa soi, käy kirkastus,
pois kiitävät kiiluvat aaveet,
elo eessä on, valkea vapaus
ja korkeat kuningashaaveet.