Tässä lienee meillä sopivin tilaisuus esittää lukijoillemme tämä
suomalainen salaseurajärjestö Amerikassa. Tietoja tästä järjestöstä on
meillä sangen niukalta käytettävissämme ja nekin mitä on, ovat
sellaisia, joita ei saa julki puhua — kirjoittajakin kun on “Kalevan
Ritari”. — Ajan lyhyyden vuoksi oli mahdotonta ottaa syvemmältä selvää
tämän järjestön historiasta ja saavutuksista.
[Kuva: Sairaanhoitajaoppilaita luostarisairaalasta, Nunna keskellä.]
Kansallis-eepoksemme Kalevalan yksi suurimpia arvoja on siinä, että se
yhdistää, sitoo kalevalaiset yhteen, asukoot ne missä tahansa
maapallolla. Kalevalainen henki on synnyttänyt ja ylläpitänyt tätäkin
järjestöä. Että suomalaiset voivat ottaa vastaan amerikkalaista
suurpiirteisyyttä, todistaa m.m. se, että jo noin 40 vuotta sitte
perustettiin San Franciscossa “Yhdistyneet veljesseurat yli maailman”.
Tämä veljeysseura oli ensimäisiä kansallisia seuroja mitä Amerikassa
on olemassa.
Kalevan Ritarien ja Kalevan Naisten syntymäpaikka on Monttaanan
valtiossa Belt-nimisessä kaivostyöläisten kylässä. Se tapahtui noin 25
vuotta sitten.
Tämän seuran on ihmissielun, _suomalaisen sielun_ syvä tuska
synnyttänyt. Vieraalla maalla, huonon elämän ja uskonnollisten
kiistain keskellä kokoontuivat ensimäiset “Kalevalaiset” _“veljinä”_
yhteen ja päättivät näkymättöminä käsinä ryhtyä rakkauden työhön. He
päättivät sovittaa riitaisuuksia, auttaa aineellisesti toinen
toistansa, sanalla sanoen: seurata ensimäisten seurakuntien
esimerkkejä. Yritys onnistui. Sitä todistaa kaikkein parhaimmin se
vaino, jonka alaisiksi nämät ensimäiset “kalevalaiset” joutuivat.
Sanomalehdet hyökkäsivät tämän uuden salaseuran kimppuun. Papit
nimittivät sitä koulupoikain mystilliseksi keksinnöksi.
Työväenjärjestöt vihasivat heitä. J.n.e.
Tämän järjestön perustaja on Oulun lyseolainen Johan Stone. Tapasin
hänet, nyt vanhana miehenä. Kunnon mister Stone ei nykyään enää kuulu
perustamansa seuran johtoon. Yhteinen suuri kokous oli ensi kerran
vuonna 1902. Järjestöllä on ollut oma sanomalehtensä “Amerikan Kaiku”,
joka ei kuitenkaan ottanut menestyäkseen. Kalevan Ritareita tapaa
sanomalehtimiehinä, liikemiehinä, lääkäreinä, tuomareina ja onpa
muutamia pappejakin.
Kalevalaisten toiminta on saanut ja yhä saapi suurinta vastustusta
uskonlahkojen puolelta. Papit vainoavat kaikkia salaseuroja samoinkuin
sosialistien johtomiehetkin.
Seuran jäsenluku on nykyään noin puolitoistatuhatta.
Paikallisosastoja, “Majoja” on nelisenkymmentä. Viime aikoina on
jonkinlaista lamaantumista toiminnassa huomattavissa. Kalevalaiset
toivovat hartaasti, että myöskin Suomessa perustettaisiin tämän
järjestön “majoja”.
“Kalevan Ritarien” “tarkoitus on kansallishengen herättäminen ja
elvyttäminen, veljeysaatteen kehittäminen kuin myös toistensa
turvaaminen ja aineellinen avustaminen”. Sillä on sekä aatteellinen
että taloudellinen tarkoitus.
“Kalevan Naisten” sisarseura on Kalevan Ritarien alaosasto. Ensimäinen
Kalevan Naisten “tupa” perustettiin Red Lodgessa Montaanan valtiossa.
Huomattavin taloudellinen saavutus on “Kalevan Naisten Annikin Tupa
n:o 3” Brooklynissä, New Yorkissa. Se on suuri rakennus, joka tarjoaa
turvaa tuhansille naisille, jotka tässä miljoonakaupungissa
tarvitsevat suojaa ja kotia. Se on myöskin suomalaisten matkailijain
koti, hotelli.
Kalevalaiset muodostavat siirtokansan keskuudessa sen keskustan ja
pohjan, jolle kansanvaltainen sivistynyt Suomi voipi paljon perustaa.
Olisi suotavaa, että me täällä “vanhassa maassakin” saisimme tälle
järjestölle jalansijaa. Totta on, että seuran vanhat rituaalimenot
tuntuvat oudoilta, mutta toisaalta taas seremoniat kirkoissa, paraadit
sotalaitoksessa sekä monet muut “juhlamenot” puhuvat rituaalimenojen
puolesta. Ihminen on nyt kertakaikkiaan sellainen, että sen olemukseen
kuuluu myöskin tuollaiset “menot”. Aate ja tarkoitusperät ovat korkeat
ja ylevät. Niitä ei voi kukaan suomalainen moittia. Sen vuoksi ainakin
tämän kirjoittaja uskaltaa ajatella, että salaseuraisuus maassamme
pääsi alkuun juuri Kalevan Ritarien ja Kalevan Naisten toiminnan
malliin ja henkeen.
“Lemmin Maja” N:o 34 Ashtabula Harborissa toiminnaltaan ja
persoonallisuuksiltaan tuntui seuralta, jossa elää oikea kalevalainen
suur-Suomi-unelma. Kauniit muistot sieltä mieleen jäi. Kuvassa näemme
ritarikunnan tukevimman, mr. _Kalle Hukarin_, josta jo edellä
mainittiin. Hän on huvimatkailijain mukana nykyään Suomessa. Mr.
Hukari on kykenevä urakoitsija ja kaikkien suosima ritari-veli.
Liikemies _Charles H. Brant_, “Lemminmajan ritari”, on seutukunnan
etevä laskumies. On kuulunut toistakymmentä vuotta koulujen
johtokuntaan. Hän on kaikkien hyvien harrastusten innokas puolustaja
ja eteenpäinviejä.
Suurin osa “majan” jäsenistä on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Siellä
tapasin entisiä kansakouluoppilaitani Alavudelta y.m. vanhoja tuttuja.
[Kuva: Liikemies Charles H. Brant.]
Jos jo ensimmäinen käyntini Ashtabula Harborissa oli mieleenpainuva,
oli toinen sitä vielä enemmän. Kiertomatkani tehtyä kutsuttiin minut
uudelleen sinne. Lopen uupuneena puhuin tuhansiin nousevalle
kuulijakunnalle. Illalla oli Kalevan Ritareilla vielä toistamiseen
juhlahetki isänmaan kunniaksi. Tässä juhlassa lahjoitettiin
allekirjoittaneelle uusi komea automobiili, josta kohta ensi kesänä
täällä Suomessa tuli kuuluisin auto, mikä maamme maanteillä on
liikkunut. Tämä suurenmoinen lahja herätti eloon erään
kansallisluonteemme kaikkein oleellisimman piirteen, nimittäin
kateudentunteen. Varsinkin kuningasta aikoinaan etsimässä kulkenut
“kokoomus”, eli entinen suomettarelainen puolue, lehdistönsä avulla
teki reklaamia tästä Kalevan Ritarien lahjasta. Näin ilman suurempaa
vaivaa minun puoleltani on Kalevan Ritarien järjestö “vanhassa maassa”
tullut huomatuksi.
Tahdon vielä tässäkin ashtabula-harborilaisille lausua kiitokseni
komeasta lahjasta ja vakuuttaa, että olen sitä jo käyttänyt ja aina
vast'edeskin tulen käyttämään niiden ylevien aatteiden palvelukseen,
joille Kalevan Ritarienkin työ on pyhitetty.
Ashtabula Harborista päin kävin vielä Warenissa puhumassa. Hauska
kuulijakunta. Paljon tuttavia kuulemassa, m.m. useita alavutelaisia
kansakoulupoikiani ja -tyttöjäni.
Fairportissa Ohiossa oli suuri kuulijakunta. Puhe oli päivällä.
Vesissäsilmin siellä puheita seurattiin. Innostus tavaton. Täältä
muistuu mieleeni varsinkin Mr. Matti Lahti ja suomalainen naislääkäri
sekä pastori Lipsasen perhe. Kaikki ystävällisiä, vieraanvaraisia ja
asialleni myötätuntoisia. Pastorin rouva Lipsanen on myöskin Suomessa
tunnettu etevänä kotikasvatuspuhujana.
Clevelandissa Ohiossa olin saman päivän illalla. Pimeän automme vuoksi
jouduimme seikkailuun poliisin kanssa. Poliisi nimittäin luuli, että
kuletamme väkijuomia. Siitä kuitenkin selvisimme helpolla, sillä autoa
ohjasi eräs saman kaupungin suomalainen poliisi. Clevelandissa puhui
myöskin jalasjärveläinen nuorukainen J. Lehtimäki sekä englanniksi
että suomeksi. Tarmokas nuorukainen, joka muutamassa vuodessa oli jo
näin pitkälle ehtinyt.
Illinoisten valtiossa kävin De Kalbissa ja Waukeganissa.