(Omistettu vapaustaistelijoille)
Te sankarit, veljet te nuoret,
teiltä lauluni lennon saa,
uljas uskonne siirteli vuoret,
kun kutsui syntymämaa!
Te kestitte Jaakopinpainin,
väkivalta ja surma kun soi,
velivainot kauhuista Kainin
päin tulta jo taistohon toi.
Silloin hiihditte metsihin yöllä,
läpi ketjujen kamppailevain,
läpi liekkien mausseri vyöllä,
päämaalina vapaus vain.
Kodit, äidit, siskot, veljet
ei mieltänne muuttaneet,
te mursitte vankilan teljet
rivit täyttäin ja tantereet.
Tuli rinnassa, silmissä hohto
te etsitte vaaroja vain,
isänmaan vapaus oli johto,
edest' oikeuden sekä lain.
Moni nukkui nuorena nurmeen,
alla tähtien tuhansien yön,
te heititte hengen ja hurmeen,
te, sankarit, täytitte työn.
Ain äidit hellästi huoltaa
niitä kukkivin seppelevöin,
jotka vaarassa maatansa puoltaa
terästahdoin, taistoin ja töin.
Ikikukkaset kummuilla hohtaa
kautta aikojen kukkien ain,
niiden juurelle kansan ne johtaa
läpi vuossatain vaihtelevain.
Yli niiden käy avartuvat aamut,
veri liljoja kasvattaa,
alta kumpujen sankarihaamut
taas kerran kun kutsun saa.
Isänmaa, älä itke hautaa,
kun kummuilla ammutaan,
sinun poikasi takoo rautaa,
joka suojaa syntymämaan!
Hämeenlinnassa 5.9.18.