Kynnä, kynnä kyntömies,
työnnä kuokka hiekkaan,
syvemmin kun työnnät ties,
auras tarttuu miekkaan!
Miekkaa meillä tarvittiin,
vain orja sortoon suostuu,
verta vuoti sammaliin,
kerran miekat ruostuu.
Poikas läksi sotihin
päin taiston tuimaa tulta,
saapunut ei kotihin,
nyt itkee musta multa,
Mut ei maamies vaikeroi,
ei vaivu huolten harhaan,
parhaan minkä antaa voi,
sä maalles annoit parhaan.
Missä poikas voiton sai,
hän suuren sodan soitti,
paistaa Suomen sunnuntai,
kun vapaus jo voitti.
Antoi maa ja otti maa
ja maa se kasvun antaa,
työsi huoles huojentaa,
mies murheen jaksaa kantaa.
Meillä miestä tarvitaan,
jos vieraan valta uhkaa,
maamies suojaa Suomenmaan,
ois muuten toivo tuhkaa.
Kynnä, kynnä, kyntömies,
työnnä kuokka multaan,
kerran päättyy työs ja ties,
mut laihos nousee kultaan!
Nousee kukkaan, kunniaan
maa vailla pelvon paulaa
aurinkohon loistossaan,
kun kevään leivot laulaa.
Siin' on voitto voittajan,
ja siin' on laulun lohtu,
kantaa ajan armaamman
maisen emon kohtu.
Nousee polvi uljas uus,
mi kestävyyttäs kiittää,
vapaa, vahva vastaisuus,
mi voiton voimat niittää.
Kynnä, kynnä, kyntömies,
vakos halki Suomen,
Luoja tuntee työs ja ties,
päällä Luojan,
Suomen suojan
hohtaa huomen.