Hyvin kaukana, tuhansien kilometrien päässä, on kaksi Siperian kylää,
Tymskoje ja Kolyvan, jotka keväisessä auringossa odottavat luntensa
sulamista. Vaiti virtaa Ob jäittensä alla, mutta sen syvyyksissä
myllertävät jo vihaiset ärjyt, jotka odottavat vain sopivaa hetkeä
murtaakseen kahleensa ja näyttääkseen vetensä auringolle.
Siperian vanki ei näe enää Obin virtaavia vesiä, vaan hänen korviinsa
kantavat nyt soittojen, laulujen ja puheiden ihanat kaiut, jotka
humajavat mielessä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
* * * * *
Aurinko oli matkalla Suomeen. Lumet sulivat metsistä, ja Kivijärven
laineet loiskuivat taas iloisen vapaina. Kevät kiipesi jo puihin
pukemaan koivuja vihreihin pukuihin, ja ensimmäiset pääskyset
ilmestyivät Kotkaniemen pihalle.
Oli kuin keväisessä yössä olisi kuulunut Suomen kansan yhteinen
sydämenlyönti. Oltiin taas isien maassa, yksimielisen, eheän kansan
keskellä, jonka luo kevät ja vapaus tulivat käsi kädessä.
* * * * *
Libaun kaukaisilla kentillä kuului huhtikuun öinä tuhatpäisen
jääkäripataljoonan askelten raskas tahti. Miesten katseet hakivat
taivaalta niitä tähtiä, jotka näkyivät Suomeenkin, jossa elettiin
vapauden suuressa ilossa, tietämättä, että idän taivas ennusti tulta
ja verta. Mutta jääkärit sen aavistivat, ja siksi he puristivat
kivääreitään yhä tiukemmin ja siksi kuului kohta myöhemmin keväisessä
yössä kiväärinlaukausten kimeä kaiku.