Heinäkuussa vuonna 1915 oli Venäjän sanomalehdissä uutisia
Svinhufvudin vapauttamisesta. Siitä puhuttiin myös sekä Tomskin että
Novonikolajevskin lehdissä. Uutinen tuli Svinhufvudille itselleen
täydellisenä yllätyksenä. Näitä ensimmäisiä sanomalehtiuutisia seurasi
kokonaisia viikkoja, ilman että asiasta saatiin mitään lopullista
tietoa. Vihdoin viimein syyskuun 2 p:nä kutsuttiin Svinhufvud
yhtäkkiä poliisimestarin luo. Sinne saavuttuaan hän sai odottaa
ensin kokonaisen tunnin, sillä poliisimestari oli vielä nukkumassa,
vaikka kello oli 12 päivällä. Odotettuaan turhaan hänet lähetettiin
takaisin, sillä poliisimestaria ei saanut herättää kesken unia. Kello
yhden aikaan kutsuttiin Svinhufvud uudelleen poliisimestarin luo,
joka silloin ilmoitti, että hän oli saanut luvan muuttaa Simbirskin
kuvernementtiin Euroopan Venäjälle. Näin supistuivat uutiset ja huhut
hänen täydellisestä vapautumisestaan vain karkoituspaikan vaihtumiseen,
jonka piti muka olla rangaistuksen lievennyksenä. Poliisimestarin
ilmoituksen mukaan olisi Svinhufvudin tullut itse kustantaa
saattajatkin Simbirskiin puhumattakaan omasta matkastaan. Saatuaan
päivän miettimisaikaa meni Svinhufvud seuraavana päivänä ilmoittamaan,
että hän oli päättänyt jäädä paikoilleen. Tomskin läänin kuvernöörille
lähetettiin kirjallinen ilmoitus, jossa kiitettiin tarjouksesta, ja
samalla pyydettiin, että hän saisi jäädä paikoilleen. Samanaikuisesti
lähetti Svinhufvud Suomen sanomalehdille seuraavansisältöisen
sähkösanoman, joka ei kuitenkaan koskaan tullut perille.
»Saanut virallisen ilmoituksen, että saan matkustaa poliisin valvonnan
alaisena Simbirskin kuvernementtiin, kieltäytynyt.»
* * * * *
Ehdotetusta Simbirskiin siirtymisestä Svinhufvud kertoo:
— Kesällä 1915 tuli yht'äkkiä sana Kolyvaniin, että minä olen saanut
luvan siirtyä Simbirskin kuvernementtiin, paikkaan, jonka sikäläinen
kuvernööri ilmoittaa. Vastasin siihen yksinkertaisesti, että sinne
en halua mennä. Sen piti olla jonkinlaisena lievennyksenä minulle,
ja luulen, että ententen poliittiset piirit olivat sen hommanneet,
sillä heitä kaiketi jonkin verran vaivasi venäläisten menettely
Suomea kohtaan, jossa mieliala oli heille vähemmän suopea. Myös
eduskuntaryhmien puheenjohtajat, Ahmavaara ja muut, olivat käyneet
Pietarissa puhumassa puolestani.
En tahtonut lähteä Simbirskin kuvernementtiin, sillä tiesin jo, että
kuta idempänä oli, sitä paremmin sai olla turvassa viranomaisten
ahdisteluilta. Sitäpaitsi olisi kuvernööri voinut määrätä minulle
asuinpaikan, jossa saattoi olla paljon huonommat olot kuin täällä.
Neuvottelin kirjeellisesti muistaakseni myös Semeshkon kanssa asiasta.
Pastorilla olisi ollut tietysti ikävä, jos minä olisin lähtenyt. Hän
sanoi:
»Niin, niin, kyllä kai sinulla on parempi siellä Simbirskissä, mutta
minulle tulee kovin ikävä, kun sinä lähdet!»
Selitin hänelle, että jään Kolyvaniin.
* * * * *
Simbirskin asiasta kertoo pastorinrouvan päiväkirja:
8.7.1915. — Eräässä venäläisessä sanomalehdessä huomasimme uutisen,
että Svinhufvudin asemaa tullaan helpottamaan.
11.8.1915. — Svinhufvud sai klo 1/2 7 aamulla vapauttamistaan koskevan
riemusähkösanoman ensimmäisestä karkoituspaikastaan Tymskojesta.
12.8.1915. — Svinhufvud ei vieläkään ole saanut mitään virallista
tietoa vapautumisestaan, vaikka siitä puhutaan kaikissa sanomalehdissä.
Hän on aivan sairas tästä jännityksestä, vaikka hän ulkonaisesti
näyttää täysin rauhalliselta.
2.9.1915. — Svinhufvud kutsuttiin poliisilaitokselle, jossa hänen
täytyi odottaa kokonainen tunti, koska poliisimestari vielä nukkui.
Tunnin kuluttua kutsuttiin hänet uudelleen ja hänelle ilmoitettiin,
että hän saa muuttaa Simbirskiin.
3.9.1915. — Svinhufvud kutsuttiin tänään uudelleen poliisilaitokseen,
jolloin hänen täytyi tehdä päätöksensä Simbirskiin muuttamisesta. Hän
kieltäytyi ja pyysi saada jäädä paikoilleen.
1.2.1916. — Poliisi kävi, kutsumassa Svinhufvudin poliisikamarille.
Hänelle ilmoitettiin, että kuvernööri on nyt suvainnut vastata hänen
noin 5 kuukautta sitten lähettämäänsä kirjelmään, jossa hän pyytää
saada Simbirskiin matkustamisen sijasta jäädä tänne. Kuvernöörillä ei
ole mitään sitä asiaa vastaan.
* * * * *
Heinäkuun lopulla pidetyssä ministerineuvoston istunnossa
ehdotti oikeusministeri Hvostoff, että Svinhufvudin asemaa
helpotettaisiin. Tämä ehdotus hyväksyttiin, ja sen johdosta
ilmoitti maanviljelysministeri Krivoshein duuman jäsenille jo ennen
avajaisistuntoa, että Svinhufvudille on päätetty antaa lupa palata
kotimaahan. Duuman avajaisistunnossa 1.8.1915 pitämässään puheessa
duumanjäsen Miljukoffkin viittasi Svinhufvudin vapauttamisen
mahdollisuuksiin. Pari viikkoa tämän jälkeen toimeenpani eräs
pietarilainen päivälehti kiertokyselyn Svinhufvudin asiassa. Lehti
kertoi, että Miljukoffin duuman avajaistilaisuudessa pitämän
puheen jälkeen alettiin Viipurissa, Helsingissä ja muissa Suomen
kaupungeissa valmistautua ottamaan Svinhufvudia vastaan. Paljon
väkeä kävi Svinhufvudin puolison luona Kotkaniemen tilalla, ja
sähkösanomatervehdyksiä saapui kaikilta Suomen kulmilta. Mutta nyt
on jo kulunut yli kaksi viikkoa duuman avajaispäivästä, ja mitään
oleellisia todistuksia, jotka vahvistaisivat Miljukoffin sanat
Svinhufvudiin nähden, ei ole vielä olemassa. Vasta näinä päivinä on
Svinhufvudille lähetetty Miljukoffin puhe pikakirjoitusjäljennöksenä.
On käynyt nimittäin selville, että siperialainen sanomalehdistö ei ole
saanut julkaista Miljukoffin puhetta.
Vasta kuukautta myöhemmin sai Suomen sanomalehdistö tietää, että
Svinhufvudin vapauttaminen olikin supistunut tarjottuun karkoituspaikan
vaihtamiseen.
Lokakuun 14 p:nä julkaisi Uusi Suometar Svinhufvudin karkoitusasiasta
seuraavan uutisen:
»Rjetsh julkaisee hra Gr. Semeshkon kirjeen, jossa tämä sanoo asessori
Svinhufvudin kirjoittaneen hänelle, että kun hän ei kerran pääse
kotimaahansa, niin hänelle on yhdentekevää, missä hän karkoitusaikansa
viettää. Kirjeessään valittaa asessori Svinhufvud suurta väsymystä
siitä, mitä hän on saanut kestää, ja huolestuttaa häntä myös kysymys,
lähetetäänkö hänet vastoin tahtoansa nykyisestä olinpaikastaan
Kolyvanista Simbirskin kuvernementtiin.»
Tämä uutinen kiersi myöhemmin kautta koko Venäjän sanomalehdistön.
Kun Svinhufvudin vapauttamisesta ei monista puuhista ja huhuista
huolimatta tullut totta, kääntyi eduskunnan nuorsuomalaisen ryhmän
puheenjohtaja P. Ahmavaara ryhmänsä valtuuttamana joulukuun
puolivälissä ministerivaltiosihteeri Markoffin puoleen pyytäen tätä
ryhtymään toimenpiteisiin, jotta eduskunnan entinen puhemies P.E.
Svinhufvud saisi palata kotimaahan.
Kirjelmässä, jonka Ahmavaara henkilökohtaisesti jätti
ministerivaltiosihteerille Pietarissa, lausutaan m.m.:
/#
»Perustuslain nimenomaisen vakuutuksen mukaan ei tuomaria Suomessa
voida virastaan erottaa muuten kuin laillisen tutkimuksen ja
tuomion nojalla, ja virkatoiminnastaankin hänen on vastattava
ainoastaan laillisessa tuomioistuimessa. Tästä huolimatta on
maamme kenraalikuvernööri marraskuun 1 päivänä 1914 päättänyt
kihlakunnantuomarin Svinhufvudin viralta pantavaksi, ja sittemmin
hänet on samoin kenraalikuvernöörin määräyksestä karkoitettu maasta ja
lähetetty Tomskin kuvernementtiin Venäjän keisarikunnassa.
Kansanedustaja Svinhufvudia vastaan kohdistetussa pakkotoimenpiteessä
on siten menty niin pitkälle, että häneltä on, siitä huolimatta mitä
Suomen laissa vangitsemisen edellytyksestä säädetään, riistetty
vapaus, jopa omassa maassa oleskelemisen oikeus, jota voimassa olevan
lain mukaan ei voida menettää edes rikoksen johdosta tuomioistuimen
päätöksellä. Tätä pakkotoimenpidettä eivät edes nykyiset erikoisolot
riitä selvittämään, sillä sen syyksi mainitut seikat, jos niitä
pidettäisiinkin rangaistavina virkavirheinä, eivät ole missään
yhteydessä sodankäynnin ja sen tosiasiallisten vaatimusten kanssa.
Se kohtelu, jonka alaiseksi edustaja Svinhufvud on saatettu, ja jota
ei vieläkään ole oikaistu, vaikka jo toista vuotta on kulunut, on
syvästi loukannut kansamme oikeudentuntoa ja herättänyt katkeruutta ja
tyytymättömyyttä kaikissa kansalaispiireissä.»
#/
Tämä anomus näytti ensin johtavan tuloksiin, mutta sai kuitenkin
myöhemmin kenraalikuvernööri Seynin vaatimuksesta kielteisen
ratkaisunsa. Asiata valaisee parhaiten »Utro Rossiin» jouluaattona
23.12.1915 julkaisema uutinen. Mainitulle lehdelle ilmoitetaan
nimittäin tästä asiasta luotettavista lähteistä seuraavaa:
/#
»Asessori Svinhufvudin kysymystä vaikeuttaa se seikka, ettei tässä
tapauksessa voida sovelluttaa tavallista armahdusta, kosk'ei
Svinhufvudia ole tuomittu mistään rikoksesta, vaan hänet on
karkoitettu Siperiaan hallinnollista tietä sen vaaran takia, jota
hänen toimintansa uhkaa tuottaa yleiselle rauhallisuudelle Suomessa.
Kun kysymys Svinhufvudin vapauttamisesta nuorsuomalaisen puolueen
anomuksen yhteydessä otettiin esille, ilmoitti Suomen korkeimman
hallinnon edustaja, että hän, ottaen edesvastuun rauhan säilymisestä
maassa, pitää tarpeellisena tehdä lopun suositun suomalaisen
toimihenkilön vaikutuksesta maan asukkaisiin.
Kysymys Svinhufvudin palauttamisesta kävisi paljon helpommaksi,
jos hallitus saisi takeita, ettei Svinhufvud päästyään takaisin
tuomarinvirkaansa Viipurin lääniin rupea agiteeraamaan hallitusta
vastaan. Tällaisia takeita Svinhufvud ei tietysti anna, josta syystä
on hyvin vaikeata toimia hänen palauttamisekseen Suomeen ennen sodan
loppua.»
#/
Kohta edellämainitun uutisen jälkeen lakkaakin keskustelu Svinhufvudin
vapauttamisesta, ja asia haudataan.