Käydessäni marraskuussa ennen itsenäisyytemme kymmenvuotispäivää
ensimmäisen valtionhoitajamme, senaattori P.E. Svinhufvudin kodissa
Kotkaniemessä tuli mieleeni ajatus, että olisi sittenkin tavalla tai
toisella saatava merkityksi muistiin niitä vaiherikkaita tapahtumia
oikeus- ja itsenäisyystaistelustamme, joihin Svinhufvudin nimi niin
kiinteästi liittyy. Olin jo silloin erinomaisen hyvin tietoinen siitä,
ettei Svinhufvud suostuisi itse niitä kirjoittamaan. Hänellehän oli
monta kertaa aikaisemmin ja useammalta eri taholta tehty asiassa
ehdotuksia, joihin hän oli kuitenkin vastannut kieltävästi. Ajattelin
silloin, että hän ehkä suostuisi _kertomaan_ muistelmiaan ja antaisi
jonkun toisen niistä kirjoittaa. Tämä ajatus esitettiin hänelle
Helsingissä Itsenäisyyden Liitossa ennen mainittua itsenäisyyspäivää.
Muutamaa viikkoa myöhemmin hän antoikin myönteisen vastauksen
esitettyyn pyyntöön suostuen kuitenkin kertomaan ainoastaan
Siperiaan-karkoituksestaan, jonka vaiheita suuri yleisö tuntee kaikkein
vähimmin.
Näin syntyneessä Svinhufvudin Siperian-matkan kuvauksessa käy johtavana
lankana hänen oma kertomuksensa, joka on pikakirjoituksella merkitty
muistiin. Sitä olen täydentänyt monin lisäpiirtein, erityisesti
arkistotutkimuksin ja sanomalehdistön tarjoamin lisin, joita kuitenkin
eräistä syistä olen käyttänyt rajoitetusti. Niinikään olen saanut
erittäin arvokkaita tietoja useilta henkilöiltä, joiden nimet
liittyvät kirjan sisällykseen. Parhain tietolähteeni on kuitenkin
ollut pastorinrouva Johanna von Hörschelmannin päiväkirja, jossa
täsmällisesti ja hauskasti kuvataan sitä aikaa, jonka Svinhufvud
vietti Kolyvanissa. Pastori von Hörschelmannin ystävällisellä avulla
ja luvalla olen myös runsaasti lainaillut sen merkintöjä sellaisinaan,
niitä kuitenkin saksankielisestä alkuperäisestä tekstistä lyhennellen.
Kirjan sisällyksen vaatimusten mukaisesti olen saattanut sen
kauttaaltaan kertovaan muotoon. Olenpa myös siellä täällä pyrkinyt
elävöittämään kertomusta pienin luonnonkuvauksin. Runsaslukuiset
valokuvat, joita olen eri tahoilta hankkinut, samoinkuin muutamat
mukaan liitetyt kartat, voinevat ehkä niinikään lisätä lukijan
mielenkiintoa ja havainnollistaa kirjan sisällystä.
Maailmansodan ja viimeisten sortovuosien synkkää taustaa vastaan
nähtynä on Svinhufvudin esiintyminen kaikkein voimakkain vastalause
Venäjän silloista politiikkaa vastaan. Tämän vastalauseen hän teki
periaatteittensa mukaan, joiden puolesta taistellessaan hän joutui
Siperiaan 27 kuukaudeksi. Mutta oikeus, josta hän ei tinkinyt, voitti,
ja hän palasi kotiin, niinkuin oli lähtiessään ennustanut:
— Jumalan ja Hindenburgin avulla!
Helsingissä marraskuussa 1928.
_Erkki Räikkönen_.