Minä synnyin Mühlhausenissa, Elsassissa, lokak. 9 p. 1859. Lapsuuteni
kului hiljaisesti äitini ja sisarieni terveellisessä piirissä, lapsiaan
rakastavan isän johdannon sekä vanhempien veljien hellän huolenpidon
alaisena.
Ensimäinen katkera muisto, joka ei koskaan haihdu mielestäni, oli 1870
vuoden sota. Rauhan tultua päätti isäni ruveta Ranskan alamaiseksi, ja
meidän täytyi jättää Elsassi. Minä menin Pariisiin opintojani jatkamaan.
V. 1878 otettiin minut polyteknilliseen opistoon, josta 1880 pääsin
ulos aliluutnanttina ja tykkiväen oppilaana siirtyäkseni ammattikouluun
Fontainebleau’ssa. Lokak. 1 p:nä 1882 nimitettiin minut luutnantiksi
31:seen tykistörykmenttiin, joka oli sijoitettuna Mans'iin. V:n 1883
lopulla määrättiin minut ensimäiseen varsinaiseen ratsuväen osastoon
Pariisissa.
Syysk. 12 p:nä 1889 nimitettiin minut kapteeniksi 21:seen
tykistörykmenttiin ja komennettiin adjutanttina sotilaspyroteknilliseen
keskuskouluun Bourges'issa. Talven kuluessa menin kihloihin neiti
Lucie Hadamardin kanssa, josta tuli sittemmin minulle uskollinen ja
urhoollinen puoliso.
Kihlausaikana valmistauduin pääsöä varten korkeampaan sotakouluun,
johon minut otettiin huhtik. 20 p:nä 1890; seuraavana päivänä
huhtik. 21 p:nä olivat hääni. Pääsin ulos korkeammasta sotakoulusta
1892 arvosanalla "hyvin hyvä" ja puoltolauseella pääesikuntaan.
Järjestysnumero, jonka sain erotessani sotakoulusta, antoi aihetta
minun kutsumiseeni ylimääräiseen palvelukseen armeijan pääesikunnassa,
johon astuin tammik. 1 p:nä 1893.
Loistava ja helppo ura oli avautunut minulle, tulevaisuus näytti
ruusunpunaiselta. Työpäivien päätyttyä löysin lepoa ja suloisuutta
perhe-elämässä. Oppiakseni tuntemaan kaikkia ihmissielun ilmauksia ja
vivahduksia käytin hyödylliseen lukemiseen ne ihanat iltahetket, jotka
vietin yhdessä vaimoni kanssa. Me olimme täydellisesti onnelliset,
ensimäinen lapsemme lisäsi iloa kodissamme. Minulla ei ollut mitään
taloudellisia huolia, sama syvä rakkaus yhdisti minut perheeni jäsenten
kanssa ja vaimoni perheen kanssa.
Koko elämä näytti hymyilevän minulle.