XII.

Ja enkelin ruumis kävi alastomaksi ja kirkas valo verhosi hänet

kokonaan, niin ettei silmä kärsinyt katsoa häneen; ja hän lausui

korkeammalla äänellä, ikään kuin hänen äänensä olisi tullut taivaasta

eikä hänestä.

Ja enkeli sanoi:

-- Minä sain tietää, ettei yksikään ihminen elä omalla

huolehtimisellaan, vaan rakkaudesta.

Äidin ei oltu suotu tietää, mitä hänen lapsensa elääksensä tarvitsivat.

Rikkaan ei suotu tietää, mitä hän itse tarvitsi. Yhdenkään ihmisen ei

ole suotu tietää, tarvitseeko hän elämän saappaita vai kuolinkenkiä

ennen ehtoota.

Ollessani ihmisenä, minä en jäänyt henkiin siten, että itse itsestäni

olisin pitänyt huolen, vaan sen kautta, että ohikulkijassa ja hänen

vaimossaan oli rakkaus, että he armahtivat minua ja mieltyivät minuun.

Orvot eivät jääneet eloon siksi, että heistä oli ennalta huolta

pidetty, vaan siksi, että vieraan vaimon sydämmessä oli rakkaus, joka

sääli heitä ja mieltyi heihin. Ja kaikki ihmiset elävät siitä, että

ihmisissä on rakkaus, mutta ei siksi, että he itse eteensä huolehtivat.

Minä tiesin ennen, että Jumala oli antanut ihmisille elämän ja toivovan

heidän elävän, nyt minä käsitin vielä toisenkin asian.

Minä käsitin, ettei Jumala tahtonut, että ihmiset eläisivät erillään

toisistaan, eikä sen vuoksi ole ilmaissut heille, mitä kukin itse

yksinomaisesti tarvitseisi; mutta Hänen tahtonsa on, että he eläisivät

yksissä ja sen vuoksi Hän ilmaisi heille sen, mitä he kaikki itseänsä

ja kaikkia varten tarvitsevat.

Minä käsitin, että ihmisistä vaan näyttää siltä, että he elävät

pitämällä itsestään huolta, mutta että he elävät ainoastaan

rakkaudesta. Se, joka elää rakkaudessa, se elää Jumalassa ja Jumala on

hänessä, sillä Jumala on rakkaus.

Ja enkeli alkoi veisata ylistysvirttä Jumalalle ja hänen äänestänsä

tuvan seinät vapisivat. Ja katto aukeni ja tulinen patsas kohosi maasta

taivaaseen. Ja Simo vaimoineen ja lapsineen lankesi maahan. Ja enkelin

seljästä levisivät siivet ja hän kohosi taivaaseen.

Ja kun Simo tointui, niin tupa oli taas entisellään, eikä siinä, paitsi

omaa väkeä, ketään enää ollut.

Leo Tolstoin kertomuksia · 第 19 / 39 题