_(Pöydän ympärillä istuu tyttöjä ompelemassa mikä mitäkin. Poikia istuu
lavitsoilla pitkin seiniä tupakkaa polteskellen. Kiukaalla makaa yksi
pojista, ja Mari istuu lesankan vieressä kehräten. Pienet pojat vetävät
väkikarttua lattialla)._
_Matti._ Mitä te, nulikat, täällä teette? Menkää tuonne turulle
kuperkeikkaa lyömään!
_Poika._ Todellakin! Lähtekäämme ajelisille!
_Pojat._ Niin, lähdetään.
_Poika._ Minä luen arpaa. _(Lukee puoleksi ääneen)._
Yykel, taakel, tammenlikka,
Viikel, vaakel, vammenkoukku,
Koukku metsähän kolahti,
Jäsähti jänistä päähän;
Mäne metsän kenkkeriks'.
_(Se, jonka kohdalle sana »mäne» tulee, pääsee arvanlyönnistä pois,
kunnes kahdesta viimeisestä toinen jää ajelijaksi)._
_Liisa._ _(Sillä välin)._ Nyt, tytöt, työnne pois! Jo on aika käydä
leikkimään.
_Mari._ Mitä vielä. Sitä vartenko luulette minun antaneen luvan täällä
pitää illanistujaisia, että heti illan suussa mellastamaan rupeaisitte?
_Matti._ Mutta jos Roponen pian tulee kotiin, niin emme saa leikkiä
laisinkaan.
_Andrei._ Ei hän kotiin tule ennenkuin puoliyön aikaan. Antaa tyttöjen
vielä ommella. _(Pojat juoksevat ulos)._
_Matti._ Niin, no ommelkoot sitten. Mutta näin ei tässä istumaan ruveta.
Laulakaa, tytöt!
_Liisa._ Kellä tässä on aikaa laulamaan?
_Matti._ Sinulla justiin! No, aiota pian tahi ... tahdotko pamppua?
_(Ottaa pyyheliinan kaapin kulmasta ja rupeaa sitä punomaan)._
_Liisa._ Sinä olet aina sen pamppusi kanssa. No, mitä minä laulan?
_Matti._ Laula mitä tahansa, kunhan vaan alkaa kuulua.
_Liisa._ No, tahdotteko kuulla laulun, jonka lapsena opin paimenelta?
_Kaikki._ Tahdomme.
_Liisa._ _(Laulaa)._
Mansikkani, Mustikkani, tulkaa tänne!
Haluna ja Kirjo, tulkaa tänne!
Omena ja Karjo, tulkaa tänne!
Tule tänne, karjani kaunis,
Viidakosta, varvikosta
Lehdikön läpi, ahojen alta,
Metsolan maista luokseni nyt;
Armahani, ainoani, tule tänne,
Rinnoilleni riennä, kultani, tänne,
Ikävöiden ootan sinua tänne;
Tule tänne kultani kaunis,
Päivän noustess', muitten maatess'.
Peräti pellon, alati aidan,
Niin, ett'ei kukaan sinua nää.