[1] Suomen Vapaussota vuonna 1918. I. siv. 132 ja seur.
[2] Viimeksi mainitun tiedon nojaan omiin muistelmiini ja sitäpaitsi
siihen kirjoitukseen »Katsaus Suomen vapausliikkeen kulkuun sodan
aikana», jonka lokakuun 23 päivänä 1916 jätin majuri von Aweydenin
seuraajalle sotilasattaseana Tukholmassa eversti von Gieselle. Walter
Horn kertoo selostuksessaan käynnistään Tukholmassa (Suomen Jääkärit, I
siv. 92), että raportti lähetettiin Berliiniin konsuli Goldbeck-Löwen
välityksellä. Saman tiedon toistaa Kai Donner kirjoituksessaan
Jääkäriliikkeen synnystä teoksessa Suomen vapaussota I siv. 84. Minä en
kuitenkaan hevin voine tässä kohdassa erehtyä. Asialla on jonkun verran
merkitystä, koska Suomen ylioppilaiden anomus sai toisen luonteen,
jos se saapui Saksan sotilasviranomaisten käsiin heidän Tukholmassa
olevan virallisen edustajansa lähettämänä.— »Suomen vapaussota»
tarkoittaa tässä kirjassa Kai Donnerin, Th. Svedlinin ja Heikki
Nurmion toimittamaa teosta, »Suomen Vapaussota vuonna 1918» taas n.s.
virallista julkaisua.
[3] Hindenburg sanoo muistelmissaan (Elämäni, Porvoo 1920 Werner
Söderström Oy, siv. 132): »Kysymykseen, voisimmeko lannistaa Venäjän,
luulin talvella 1914—15 voivani vastata myönteisesti ja vielä tänä
päivänä olen tällä kannalla!»
[4] Y.O. Ruuth, Itsenäisyyspolitiikan edellytykset ja alkuvaiheet.
Jyväskylä 1918, K.J. Gummerus. Siv. 70.
[5] Heidän elämäntyötänsä on kauniisti kuvannut heidän entinen Joensuun
lyseon rehtorinsa K.A. Wegelius kirjassaan Aseveljet. Porvoo, Werner
Söderström O/Y 1925.
[6] Ks. m.m. Alma Söderhjelm, Pfadfindereitä Tukholman kautta
kulkemassa, Suomen Jääkärit, I siv. 262 ja seur.
[7] Ks. Luodon ilmiantoa Wetterhoffista, päivätty Berliinissä Moabitin
sotilasvankilassa 10:ntenä heinäkuuta 1916. J. Sundwall Kring
jägarbataljonen, siv. 141.
[8] Suomen vapaussota I, siv. 90 ja seur.
[9] Edv. Hjelt, Vaiherikkailta vuosilta, II, siv. 44. Kai Donnerin
mukaan (Suomen vapaussota, I, siv. 99) muodostettiin keskuskomitea
(C.K.; centralkommittén) vasta syksyllä 1915. Siiloin oli ilmeisesti
kysymys aikaisemmin muodostetun komitean uudestijärjestelystä
poistamalla jäseniä, jotka eivät kaikessa hyväksyneet meidän
politiikkaamme..
[10] Kahta lukkoneulaa, joita pidettiin päät vastakkain, käytettiin
tuntomerkkinä järjestön jäsenten kesken.
[11] Kesäk. 30:ntenä päivätyssä raportissani luulin voivani ilmoittaa
Wetterhoffille: »Mieliala tuntuu nyt kääntyneen meidän eduksemme.
Törngren, jota vielä en ole tavannut, lienee jonkun verran muuttanut
kantaansa.» Sittemmin saimme kokea, että loppuosa tätä hyväuskoista
ilmoitusta oli hiukan ennenaikainen.
[12] Edv. Hjelt, Vaiherikkailta vuosilta, II, siv. 49.
[113] K. A. Wegelius, Routaa ja Rautaa. I. Tornion etappi. Porvoo 1926.
Werner Söderström O/Y. Siv. 130 ja seur.
[14] Alkuperäinen kirje on ruotsinkielinen, ja kun sanoja Fia, Svea,4
Rolf ja Tor (= Finland, Sverige, Ryssland, Tyskland) on toivotonta
yrittää suomentaa; menee osa sen verrattomasta pirteydestä käännöksessä
väkisinkin hukkaan.
[15] C.O. Nordensvan, Världskriget 1914-1918, Tukholma 1922. Åhlén &
Åberlund. Siv. 156.
[16] Tiedot molempain pääkomiteain kokoonpanosta mainitaan tässä Kai
Donnerin kirjoituksen mukaan, ks. teosta Suomen vapaussota, I, siv. 99.
[17] K.A. Wegelius, Routaa ja Rautaa, I, siv. 28.
[18] J. Sundwall, Kring Jägarbataljonen, siv. 40.
[19] Kirjeen, jossa nämä ohjeet olivat, kirjoitti maisteri Fabritius
muutamille muistikirjanlehdille salamusteella. Se on julkaistu
kokonaisuudessaan teoksessa Suomen Jääkärit, 1, siv. 431.
[20] Ks. von Essenin omaa kuvausta teoksessa Suomen jääkärit I, siv.
364 ja seur.
[21] Edv. Hjelt, Vaiherikkailta vuosilta, II, siv. 52.
[22] Minun huomautukseni.
[23] Suomen Vapaussota I, siv. 49.
[24] Suomen me valloitamme, kävi miten kävi, ja Ahvenanmaan me joka
tapauksessa otamme.
[25] Vrt. Suomen vapaussota vuonna 1918 teoksessa, I, siv. 198
esitettyjä, minun mielestäni harhaanjohtavia mietelmiä.
[26] J. Sundwall, Kring Jägarbataljonen, siv. 48.
[27] Suomen Jääkärit, I, siv. 293.
[28] Samuli Sario, Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunta Suomen
Vapaussota, I, siv. 182.
[29] Ruotsalaiset, ruotsalaiset! Ne eivät tule mukaan.
[30] Wetterhoffin kertomus von Falkenhaynin tiedonannosta herttualle
käy pääasiassa yksiin sen kanssa, mitä marraskuun 30 p:nä kuulin
samasta asiasta.
[31] C.O. Nordensvan, Världskriget 1914—1918. Tukholmassa 1922. Siv.
192.
[32] Päinvastainen käsitys on Hindenburgilla. Puhuessaan Saksan
viimeisestä Ranskassa v. 1918 tekemästä rynnistyksestä hän lausuu
(Elämäni, suom. painos, siv. 335): »Tästä olisimme ehkä säästyneet, jos
olisimme jo vuonna 1915 lopullisesti voittaneet venäläiset.»
[33] Maurice Paléologue, La Russie des tsars pendant la grande guerre,
II, siv. 138.
[34] Maurice Paléologue, m.t. II, siv. 148.
[35] Rautatietöissä oli sitäpaitsi tuhansittain sotavankeja. Näitä
kohdeltiin tietenkin vielä huonommin. Ks. Ira Nelson Morris: Minnen
från min ministertid i Stockholm 1914-1923, Tukholma 1923, siv. 45 ja
seur.
[36] Herman Gummerus, Aktiva Kampar 1899-1910, Helsinki 1925,
Söderström & C:o, siv. 162.
[37] Kirjeen on muutamin lyhennyksin julkaissut Sundwall: Kring
Jägarbataljonen, siv. 135 ja seur.
[38] Sundwall, main. teos, siv. 139.
[39] Että Norjassakin oli niitä, jotka näkivät selkeästi Venäjän
taholta uhkaavan vaaran, osoittaa m.m. toht. Herman Harris Aallin
v. 1917 ilmestynyt kirja 'Nordens Skjaebne' (ruotsiksi Nordens öde,
Helsinki 1917, Holger Schildt).
[40] Samuli Sario teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 194.
[41] Vrt. sitä Helsingin keskuskomitealle lähettämäni raportin otetta,
joka on julkaistu teoksessa Suomen jääkärit, II, siv. 616 ja seur.
[42] J. Sundwall, Suomen jääkärit, I, siv. 559. Vrt. Kai Donner
teoksessa Suomen vapaussota I, siv. 117.
[43] Julkaistu teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 142 ja seur.
[44] Vrt. von Essenin omaa kertomusta teoksessa Suomen jääkärit, I,
siv. 375 ja seur.
[45] Kai Donner teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 117.
[46] Suomen Jääkärit, II, siv. 316.
[47] Ks. J. Sundwall, Kring Jägarbataljonen, siv. 64 ja seur
[48] Oli kuitenkin poikkeuksia. Monet Suomen liikemiehet osoittivat
suurtakin sympatiaa meidän liikettämme kohtaan ja tekivät tuntuvia
taloudellisia uhrauksia sen hyväksi, vaikkakin verraten harvat ottivat
siihen aktiivisesti osaa, kuten johtaja Armas Saastamoinen. Huhtikuun
24 p:nä olen merkinnyt, että kauppaneuvos Krogius oli lahjoittanut 5
000 kruunua L.L:lle Summa käytettiin jääkärien n.s..Liebesgabe-rahaston
vahvistamiseksi.
[49] Erich Ludendorff: Sotamuistelmani 1914-1918 (suom. painos, Porvoo,
Werner Söderström), siv. 183.
[50] Suomen Jääkärit, II, siv. 627 ja seur., 678 ja seur.
[51] Erich Ludendorff, main. teos, siv. 195.
[52] Vrt. Kai Donner, teoksessa Suomen Jääkärit, II, siv. 1060.
[53] J. Sundwall, Kring Jägarbataljonen, siv. 66.
[54] Vrt. Samuli Sario, Lausannen kansallisuuskonferenssi v. 1916.
Suunta 1921, n:ot 6 ja 7.
[55] Näiden kahdesti kuussa ilmestyväin »Sanomain» tehtävänä oli
antaa Suomen yleisölle totuudenmukaisempi käsitys sotatapahtumista ja
poliittisesta asemasta kuin minkä meidän sensuroitujen sanomalehtiemme
niukoista ja tendenssimäisistä uutisista sai. Niiden toimittajana
oli maisteri Thure Svedlin ja suomentajana maisteri V. Puhakka ja ne
painettiin 4—6-sivuisina Aftonbladetin kirjapainossa samalle ohuelle
paperille, jota oli käytetty »Vapaisiin Sanoihin» sortovuosina. Lehden
levittämisen Suomeen hoitivat meidän etappimme. Suurten kuljetus- ja
levitysvaikeuksien vuoksi tämä hyödyllinen ja hyvintoimitettu julkaisu
ei liene saapunut Helsinkiin ja Etelä-Suomeen asti.
[56] Ks. m.m. Maurice Paléologue: La Russie des tsars pendant la grande
guerre, II, 1 luku.
[57] Paléologue, main. teos, II, siv. 5 puhuu siitä, kuinka tavattoman
pessimistisesti Kokovtsoff juuri silloin arvosteli asemaa.
[58] Hammarskjöldin ministeristö asettui tässä kysymyksessä sangen
päättävälle kannalle. Syyskuun lopulla sanoi Saksan ministeri von
Lucius minulle saaneensa Ruotsin hallitukselta varman vakuutuksen,
että se ei tulisi myöntymään eikä sallimaan ainoankaan ruutitynnyrin
kuljetusta Ruotsin kautta. Lienee kuitenkin tunnettua, että
luvatonta sotatarpeiden kuljetusta Ruotsin kautta Venäjän laskuun
toimitettiin salassa varsin suuressa määrässä. Me saimme siitä usein
raportteja. Niinpä kirjoitti neiti Elin Nylander minulle syyskuun
14 p:nä 1916: »Heinäkuun 1—26 p:n välillä kuljetettiin Englannista
kauttakulkutavarana Ruotsin kautta toiminimi Krogiukselle Tornioon
joukko laatikoita, joissa oli Punaisen Ristin leima. Toiminimi ei
puuttunut Torniossa lastaukseen, vaan siihen komennettiin merisotilaita
Helsingistä. Suuret puulaatikot sisälsivät pienempiä laatikoita, joista
jokaisessa oli _granaatteja_. Tämä kaikki Punaisen Ristin merkillä
varustettuna! Jos kirjoitat asiasta, älä mainitse mitään sotamiehistä.
Ne ovat luotettavia hyviä miehiä ja kaikin tavoin suojeltavia».
[59] Kuten tunnettua oli Hindenburg elokuun 29 p:nä tullut von
Falkenhaynin seuraajana pääesikunnan päälliköksi ja Ludendorff
ensimmäiseksi päämajoitusmestariksi.
[60] Vrt. Edvard Hjelt teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 51.
[61] Pietarin lehdet panivat toimenpidettä vastaan vastalauseen
»kyynillisenä kansainoikeuden loukkauksena». Maurice Paléologue, La
Russie des tsars pendant la grande guerre, II, siv. 77.
[62] Tämä sabotage-toiminta, jolla kenties oli merkitystä Saksan
sodanjohdolle, mutta joka tuntuvasti sai venäläisen valvonnan ja
vainon Suomessa kiristymään ja siten myöskin tuli pahaksi esteeksi
rekryyttien värväämiselle pataljoonaan, tuotti valtuuskunnalle suurta
huolta. Papereitteni joukossa on minulla eräs päiväämätön kopia
valtuuskunnan kirjelmästä asianmukaisille Saksan viranomaisille tästä
asiasta. Kirjelmä, joka lienee laadittu myöhään syksyllä 1916, päättyy
anomukseen, että n.s. sabotage-yrityksiä Suomessa mikäli mahdollista
kartettaisiin tai ainakin toimeenpantaisiin ainoastaan erikoisen
tärkeissä tapauksissa ja että jääkäripataljoonan nuoria miehiä ei
missään tapauksessa enää käytettäisi sellaisiin yrityksiin.
[63] Suomen Jääkärit II, siv. 763.
[64] Sundwall (Kring Jägarbataljonen siv. 70.) kuvaa drastillisesti
majuri kreivi Schwerinia: »niukkalahjainen morfinismia sairastava
feodaalinen maaneuvos.» Minun saamani vaikutus miehestä ei ollut juuri
edullisempi. Että saksalaisillakaan ei ollut erikoisen suuria ajatuksia
hänen älystään, tiesi jokainen. Saksan meriattasea Tukholmassa von
Fischer sanoi minulle herttaisen avomielisesti katsovansa, että
Schwerin on »ein Trodl» (pöhköpää).
[65] Kirjelmä on julkaistu Sundwallin teoksessa siv. 166 ja seur.
[66] Hindenburgin muistelmista (Elämäni, suom. painos, siv. 218 ja
seur.) käy kuitenkin ilmi, että hän oli asettunut suunnitelmaan nähden
epäilevälle kannalle.
[67] Amerikan Pietarissa olevan lähettilään kautta saamamme vastaus
(ks. edellä siv. 251) ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi eikä
sitäpaitsi sisältänyt mitään positiivista.
[68] Nämä puolalaiset legioonat perustettiin jo v. 1912 Galitsiassa,
Itävallan puolalais-ystävällisen valtakauden aikana. Elokuussa 1914 ne
lähtivät sotaan ja niihin liittyi vapaaehtoisia Puolan kaikista osista.
Syksyllä 1916 kuului legiooniin kaikkiaan noin 30 000 miestä. Niiden
luoja ja johtava sielu oli Josef Pilsudski. Syyskuussa samana vuonna
annettiin legioonille keisari Frans Josefin reskriptillä oikeus käyttää
omia kansallislippuja ja nimitystä »puolalainen apujoukko».
[69] Ludendorff, main. teos, siv. 344.
[70] Suomen Jääkärit II, siv. 860 ja seur. Vrt. C. O. Nordensvan,
Världskriget 1914-1918, siv. 314.
[71] Sitä koskevista toiveista oli meidän vaikea lopullisesti luopua.
[72] Näin täytyi puhua meidän puoleltamme tehtävässä esityksessä
liittolaisellemme, taistelevalle Saksalle. On itsestään selvää,
että kukaan meistä ei vähäksynyt sitä tavatonta merkitystä, mikä
länsivaltojen takuun saannilla Suomen autonomialle olisi, jos
itsenäisyyssuunnitelmat menevät myttyyn. Mutta sehän ei ollut Saksan
apuun rakentuvan itsenäisyysliikkeen edustajain hankittavissa.
[73] R. Norrländer ja S. Sario: Die nordische Brücke, N:o 5 sarjassa
»Die russische Gefahr», julkaissut Paul Rohrbach. Stuttgart 1917.
[74] Ks. esim. Lucien Maury, Den svenska nationalismen och kriget,
Tukholma 1918, siv. 274 ja seur.
[75] Kai Donnerin julkaisema teoksessa Suomen vapaussota, II, siv. 40.
[76] »Die deutsche Regierung betrachtet es als ein deutsches Interesse,
dass Finnland womöglich in Besitz der vollen Selbständigkeit
gelangt. Infolge dessen ist die deutsche Regierung gewillt, bei
dem Friedensschluss für die Erreichung dieses Zieles den zur Zeit
bestehenden Verhältnissen gemäss zu wirken. Sollte dennoch irgendein
staatliches Band zwischen Finnland und Russland bestehen bleiben,
ist Deutschland bereit, für die vertragsmässige Erhaltung der
finnländischen Autonomie einzutreten.» — Se selostus, joka on teoksessa
Suomen vapaussota I, siv. 198, on epätäydellinen.
[77] Ernst von Hülsen teoksessa Suomen vapaussota, I, sivu 208.
[78] Kertomus on »Stockholm» nimisenä ranskaksi julkaistu konferenssin
järjestelykomitean toimesta Tidenin kustannuksella Tukholmassa 1918.
Suomalaisten valtuutettujen memorandumi on sivuilla 298—304.
[79] Eräässä yksityisessä keskustelussa Donnerin kanssa oli Sirola
kuitenkin mielipiteenään lausunut, että kansan on ehdottomasti
vuodatettava vertansa vapautensa puolesta eikä hankittava sitä vain
diplomaattisilla neuvotteluilla (Suomen vapaussota 1, Siv. 309).
[80] Suomen vapaussota, I, siv. 214 ja seur Vrt. Hannes Ignatius
Sortovuosista itsenäisyyteen, Helsinki 1927, Otava siv. 133 ja seur.
[81] Ne on toht. Kai Donner julkaissut teoksessa Suomen vapaussota, II,
siv. 42.
[82] K.A. Wegelius, Aseveljet I, siv. 250.
[83] Suomen vapaussota, I, siv. 222 ja seur.
[84] Suomen Jääkärit, II, siv. 965 ja seur.
[85] Bertel Appelberg: Revolutionsåret 1917, teoksessa Med lagen och
svärdet, Helsinki 1919, Söderström & C:o, siv. 172.
[86] Kirjeet on julkaistu suomalaisina käännöksinä valtioneuvos
Danielson-Kalmarin kirjassa »Ahvenanmaan asia vuosina 1914—1920»,
Helsinki 1920, Otava, siv, 185 ja seur. Vrt. Bertel Appelberg:
Jägarrörelsen, teoksessa Med lagen och svärdet, siv. 170 ja seur.
[87] Ylläolevaa Ahvenanmaan-kysymystä koskevaa esitystäni, joka
sisältyy tämän kirjan aikaisemmin ilmestyneeseen ruotsinkieliseen
painokseen, on ruotsinmaalaiselta taholta väitetty vääräksi.
Esimerkiksi entinen pääministeri, nykyinen maaherra Eden, on eräässä
haastattelussa vakuuttanut, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä,
että vapaamieliseltä taholta olisi käytetty minkäänlaista painostusta
mainittua tarkoitusta varten. Herra Eden sanoo edelleen, ettei hän
tunne ahvenanmaalaista K.J. Sundbergia sekä ettei hän tietääkseen
koskaan ole tavannut sennimistä henkilöä. Mikäli asia koskee herra
Edeniä itseään, on hänen vastaväitteensä tietysti otettava ad notam.
Sopinee kuitenkin huomauttaa, että eräs toinen ahvenanmaalainen,
toht. Hugo Sommarström, jota Stockholmstidningen on haastatellut,
on m.m. ilmoittanut, että, ellei hän erehdy, Sundberg taikka joku
toinen (suomalainen) ylioppilas jo keväällä 1917 kääntyi silloisen
Upsalan professorin Edenin puoleen Suomen ja Ahvenanmaan kysymyksen
johdosta. Olkoon miten tahansa, ei ole pienintäkään syytä olettaa,
että Sundbergin 16 p:nä heinäkuuta 1917 minulle esittämä kertomus
olisi ollut tuulesta temmattu taikka että minun muistiinpanoni
siitä olisi väärä. Viittaan muuten Uudessa Suomessa ja Helsingin
Sanomissa 17 p:nä joulukuuta 1927 julkaisemaani selitykseen, missä
minä m.m. oman kertomukseni lisätodistukseksi huomautan valtioneuvos
Danielson-Kalmarin yllämainitussa teoksessa tekemiä paljastuksia.
Lausun siinä: »Täytyy pitää aikaisemmin julkaistujen asiakirjain avulla
todettuna ja nyt edelleen vahvistettuna, että Ruotsissa toimineet
ahvenanmaalaiset saivat yllytystä ja kannatusta ruotsinruotsalaiselta
taholta pannessaan alulle liikkeen, joka antoi tulokseksi
ahvenanmaalaisten kääntymisen Ruotsin puoleen.»
[89] Ylimalkaisten päiväkirjamerkintöjen mukaan. Ne pitävät yhtä
salaneuvos von Hülsenin yllämainitussa teoksessa antamien tietojen
kanssa. Niissä ei kuitenkaan mainita sitä valtakirjan kohtaa, joka
koski Ruotsia.
[90] Julkaistu teoksessa Suomen vapaussota, I, siv. 263 ja seur.
[91] Ks. valtioneuvos Hjeltin seikkaperäistä selostusta käynnistä
suuressa päämajassa hänen muistelmissaan (Vaiherikkailta vuosilta, II,
siv. 66 ja seur.) sekä teoksessa Suomen vapaussota I, siv. 62 ja seur.
[92] Edvard Hjelt: Vaiherikkailta vuosilta, II, siv. 111 ja seur.