I.

Rikkinäinen nyt on aika:

Öiset vallat raivoaa.

Väärä vapaus, väärät teot,

Niistä kärsii isänmaa!

Rikkinäinen nyt on aika:

Oudot aatevirrat käy.

Veljesviha, Kristus-viha, —

Onnen enteiks' ei ne näy.

Rikoksien kolkko vitja

Renkait' uusia vain saa.

Kohden syvyytt' onnetonta

Sadat kilvan kiiruhtaa.

Kahleist' irti kristinuskon!

Alas kirkon valta jo!

Alas Kristus! — siellä täällä

Huutaa öinen joukkio.

Ahdas, raskas siis on aika

Vartijoille Siionin.

Yli kukkien ei kulje

Polku Herran soturin.

Mutta niinhän ain' on ollut

Kautta vuosituhanten:

Pilkan, taistoin, tuiskuin kautta

Kulki kansa Kristuksen.

Tosin koitti toisinansa

Aika rauhaisempikin, —

Mutta silti täytyi viedä

Tien myös kärsimyksihin.

Kautta kärsimysten, taistoin

Mestarinkin polku vei,

Eikä kunniahan meille

Toista tietä löydy, ei!

Niin on ollut, ja niin täytyy

Olla hamaan loppuhun, —

Välill' että yön ja päivän

Ain' on suhde taistelun.

Niin on ollut, ja niin täytyy

Olla nyt ja vastakin,

Että oppilaitten käydä

Täytyy tietä Mestarin.

Siispä, taistella kun saamme,

Vainon alle tiemme vie,

Muistakaamme: tämä tiepä

Juur' on Kuninkaamme tie!

Muistakaamme: Herran kansan

Polku ain' on ollut tää!

Ensin taisto, sitten kruunu, —

Säänt’ on ollut, säännöks' jää!

Muistakaamme: tämä tiepä

Tarpehen myös meillen on;

Maailma näin kuolee meissä,

Katse kiintyy taivohon!

Muistakaamme: kirkollemme

Tarpeen myös on kuritus!

Pitkällistä rauhan aikaa

Seuraa uneen uinahdus!

Onnen paisteet, rauhan päivät, —

Oi, niin meitä uuvuttaa!

Siks' on tarpeen taisto, myrsky,

Joka meidät valveuttaa.

Mutta sotaa, myrskyjäkin

Hallitsee taas Herran käs'.

Kun hän viittaa, viihtyy laineet,

Tyyntyy ilma myrskykäs.

Pois siis pelko, vaikka vallat

Öiset riehuu, raivoaa!

Herran asia ei sorru,

Herran käsi voiton saa!

Pois vaan pelko! Seurakunnan

Vihamiehet Herra lyö!

Herran päivään suureen asti

Jatkuva on kirkon työ!

Ristin lippu korkealle

Ylös nostetaan vain me!

Katoilt' evankeliumia

Huutakaamme kansalle!

Siin' on voima, jot' ei voita

Voimat yön, ei vallat maan!

Siin' on pelastus myös yksin

Kurjan maamme, — siinä vaan!

Kohden kunnahia · 第 29 / 30 题