Jos murheiden alla sun syömesi lyö,
Ja aurinkos verhoovi pilvien vyö,
Vie vaivasi, huolesi Herrasi luo!
Hän antavi hoivaa, hän lohtua suo!
Pois, pois epätoivo! Hän, ken sinut loi,
Sua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi.
Jos kuink' epäuskosi saarnatkohon,
Sua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!
Vie Herralle murhees! Äl' itsekses vain
Jää huokailemaan, — se ei hyödytä lain:
Et murheillas muutosta pienintä saa,
Et yöhös ees tähtöstä tuikkailevaa!
Vie Herralle murhees! Sun tuntevi hän.
Pääs suortuvat luki hän pienimpähän.
Hän tietää, mi tarpeekses, hyödykses on,
Myös suo apuns' armaan hän ahdinkohon!
Ja muista: se armon on, rakkauden tie,
Ett' ahjohon uskovan Herramme vie: —
Pois kuonaa hän tahtovi noin kuluttaa,
Ett' uskomme kulta se kirkkaaksi saa!
Ja pilvien jälkeen taas kirkas on sää,
Ja voitto ja rauha on taistojen pää.
Ja määrätön autuus se on osa sen,
Ken kuolohon asti on uskollinen!
Pois siis epätoivo! Hän, ken sinut loi,
Sua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi.
Jos kuink' epäuskosi saarnatkohon,
Sua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!
Miks’, oi, vaivut ristis alla?
(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 12.)
Miks', oi, vaivut ristis alla,
Hengellinen matkamies?
Miksi vaikeroitsemalla
Vietät viikkos, kuljet ties?
Kuuluuhan se elontiehen,
Varustuksiin matkamiehen
Rakas risti, Herran ies!
Eihän konsaan Herran kansa
Vailla ollut ristiään.
Risti ain' oi' seuranansa
Kautta korpimatkan tään.
Ristiä he kaikki kantoi,
Ristin heille Herra antoi
Saattajaksi elämään.
Ajatellos autuaitten
Määrätöntä lukua,
Kaikkein aikain, kaikkein maitten
Herraan uskovaisia!
Kelle heist' ois outo, kelle
Ollut risti, vaivain helle,
Puhdistuksen valkea?
Muistaos myös: ristin alle
Taipui itse Jeesuskin,
Piestynä kun Golgatalle
Kulki jaloin horjuvin.
Vieras, raskain risti hällä,
Mutta miellä tyytyvällä
Kantoi hän sen kuitenkin!
Lakkaa siis jo luulemasta,
Ett' on sulla outo tie!
Juuri hellimäänsä lasta
Herra ristin alle vie.
Taivaasen näin kasvatellen,
Maailmasta vieroitellen
Herra lastaan eespäin vie!
Ristin alla lihan valta
Meissä murtuu, masentuu.
Viehätyksen maailmalta
Riistää rakas ristinpuu.
Ristin alla nöyryys karttuu,
Rukous elpyy, usko varttuu,
Oma tahto kukistuu.
Ristin alla katse kiitää
Innokkaammin kotiin päin,
Toivon pursi luokse liitää
Kotirantain siintäväin,
Tuonne valonvalkamille,
Joss' on rauha sotiville
Jälkeen taistoin sitkeäin.
Risti täällä, kruunu siellä,
Tää sun osas, onnes on.
Ristin alla hetki tiellä,
Sitten autuus loputon.
Pääs siis pystöön, matkamiesi!
Herra kaiken parhain tiesi,
Hän on viisaus pohjaton!