Sa tutki mua, Jumalain!
(Ps. 139:23,24.)
(Sävel virsi 121.)
Sa tutki mua, Jumalain!
En itsehein voi luottaa.
Jos sydämeeni luotan vain,
Se mullen vaaran tuottaa:
Tielt' elämän
Se väärähän
Mun aivan viedä voisi,
Ja toivoni
Sun armoosi
Se silloin turha oisi.
Oi, tutki mua, Jumalain!
Sa tutki sydämeni!
Ja auta, ett’ei kuorta vain
Mun oisi hurskauteni!
Ah, pahalla
Jos polulla
Lien, oikeaan mua saata,
Ja taluttain
Mua johda ain'
Sa kohden kotimaata!
Niin, tutki mua, Jumalain!
Ja suo se armo mullen,
Ett' antaudun, en puoleks vain,
Vaan kokonaan ma sullen,
Ja tahtoon sun
Ain' alistun
Ja käskyis tietä kuljen,
Mut armoosi
Vain toivoni
Ain' yksin kiinnän, suljen!
Mua tutki, Herra, ett’ei vain
Ois toivo väärä mulla!
Ah, ajassa tääll' ollessain
Suo vilpin ilmi tulla!
Ja kerran, kun
Pois kutsut mun,
Ja seison tuomiolla,
Ja pasuunat
Kun kaikuvat,
Suo omasi mun olla!